Skip to content

Kokoomusnuoret ja huoneessa oleva talouspoliittinen norsu – ei sanaakaan eurosta tai rahapolitiikasta

syyskuu 13, 2013

Kokoomusnuorten paljon älämölöä aiheuttanut Tavoiteohjelma 2014 (dokumentti täällä, pdf) ei minusta nyt ole kovinkaan kummoinen läpyskä. Osa asioista ja ehdotuksista on järkeviä, osa hieman huvittavia ja muutamat myötähäpeää aiheuttavia. Talouspoliittisessa mielessä teksti on valitettavasti lähinnä masentava. Siinä ei osoiteta kovinkaan mainittavaa kokonaisvaltaista käsitystä talouspolitiikasta ja kansantalouden lainalaisuuksista. Kansantaloudelliset kannanotot ovatkin valitettavan asiantuntemattomia ja antavat tekstin laatijoista juuri sellaisen mielikuvan kuin vastapuoli mielellään haluaa oikeistonuorista syntyvän.

Itse asiassa muutama tekstinkohta aiheutti minulle myötähäpeää siksi, että ongelma on kyllä tunnistettu, mutta lääkkeeksi suositeltu lääke on potilaalle lähinnä vahingollinen. Jonkintasoinen kansantaloudellinen tietämys olisi auttanut välttämään noita virheitä. Mutta se olisi pakottanut ottamaan kantaa lähinnä tabuna pidettyihin asioihin – asioihin, jotka näyttävät olevan tabuja myös kokoomusnuorille.

Ensimmäinen seikka on se, että tavoiteohjelmassa sekoitetaan vallan hillittömän hauskalla tavalla talouden nominaalinen kasvu ja reaalikasvu puhuttaessa julkisen sektorin kasvusta ja osuudesta taloudessa. Kirjoittajat ovat tuskin tuota ymmärtäneet, mutta joka tapauksessa sekoilu on melkoista ja aiheuttaa ikäviä sivuvaikutuksia. Erityisen ikävää tuon sekoilun luulisi olevan ideologisessa mielessä, sillä supistuvassa taloudessa vaateet julkisen sektorin tulonsiirtojen leikkauksista iskevät myös niihin, jotka todella haluaisivat sen uuden työpaikan. Työpaikan saamisen vaikeuttaminen tuskin lienee tavoitteena.

Julkisen sektorin koko on taloudestamme kasvanut siksi, että nominaalinen kansantalous on sukeltanut. Mikäli nominaalinen kansantaloutemme olisi kasvanut trendillä vuoden 2008 jälkeen, niin julkinen sektori olisi suhteellisesti arvoituna supistunut. Niin yksinkertaista se on. Tuo trendillä tapahtuva kasvu ja julkisen sektorin koon pitäminen kurissa olisi vallan mainiosti onnistunut korkeammalla inflaatiolla vaikka reaalitalous olisi samalla supistunut.

Julkisen sektorin koon kasvu suhteessa kokonaistalouteen on aina seurausta typerästä rahapolitiikasta mikäli julkisen sektorin velvoitteita ja kulukohteita ei lisätä. Suomessahan julkinen sektorin koko on periaatteessa pysynyt suurin piirtein vakiona koko kriisin ajan, mutta koska yksityisen sektorin nominaalinen talous on Suomelle sopimattoman rahapolitiikan vuoksi tipahtanut, niin julkisen osuus pakosti kasvaa. Maailma kun mokoma on nominaalinen vaikka usea muuta väittää.

Mutta erityisesti huomiotani kiinnitti ohjelman kohta:

Julkisen talouden alijäämää paikataan pääasiassa menoleikkauksin.

Tuo growsterity-linja on purrut niin maan mainiosti kaikissa PIIGS-maissa, että maat ovat huonommassa jamassa kuin ennen leikkauksia. Pölhöä mennä sanomaan, että ongelma pitäisi ratkaista leikkauksilla ja talouden supistamisella kun vastaus olisi nominaalisen talouden kasvattamisessa. Järkevää ja Suomen etua ajavaa talouspoliittista ajattelua olisi edistää toimintaa, joka tuo Suomeen talouskasvua. Kuten Portugalissa, Kreikassa, Irlannissa ja Espanjassa on nähty, niin leikkaukset eivät todellakaan ratkaise alijäämäongelmaa. Nominaalinen talouskasvu ratkaisee ja nominaalisen talouskasvun ratkaisee ensisijaisesti rahapolitiikka.

Okei. Minulla on tietynlainen sokea piste kokoomusnuorten suhteen. En oikein osaa olla heidän kanssaan yhtä reipasotteinen kuin ehkä pitäisi. Lisäksi moni heidän ideoistaan on minusta silleen periaatteessa ok, mutta käytännössä toimimattomia. Mutta joka tapauksessa tartun tähän isoon makrokysymykseen.

Kokoomusnuorten tekstistä löytyy myös oheinen kohta:

Euroopan unionin muuttuminen tulonsiirtounioniksi on Suomelle erityisen haitallinen kehityssuunta. Suomen etu on mahdollisimman laaja vapaakauppa. Euroopan unionin kehitys kohti keskusjohtoisuutta on Suomen kannalta harmillista.

No mutta. Tässä on suorastaan tyrmäävä ristiriita. Jos olemme huolestuneita julkisen talouden kestävyysvajeesta, työttömyydestä ja tulonsiirtounionikehityksestä, niin pitäisi olla huolestunut Suomen talouskasvusta ja talouspoliittisesta itsenäisyydestä. Mikäli taas on huolestunut Suomen talouskasvusta, niin pitäisi olla huolestunut eurosta ja sen vaikutuksista. Euroa kun ei mokomaa millään keinolla saada Suomen kannalta toimimaan muuten kuin sen tulonsiirtoliittovaltion avulla.

Mikäli tulonsiirtoliittovaltiota ei tule, niin Suomen kohtalona on olla Euroalueen köyhtyvä periferia. Kohtalo olisi sinänsä sama myös tulonsiirtoliittovaltiossa, mutta tuolloin alkaisimme saada tukia liittovaltion lakien toteuttamiseksi kunhan suhteellinen elintasomme olisi laskenut riittävästi.

Kaiken kaikkiaan on masentavaa, että kokoomusnuoret esittävät lähinnä niitä samoja toimenpiteitä, joita on nyt innokkaasti kokeiltu Kreikassa, Irlannissa, Portugalissa ja Espanjassa. Noissa maissa keinot eivät ole tuottaneet haluttua tulosta vaan kiihdyttäneet epäedullista talouskehitystä. Olisi voinut kuvitella muiden raflaavien näkemysten joukkoon edes jotain tuoretta tai todellista vaihtoehtoa tarjoilevaa talouspoliittista ajatusta.

Ilman tuollaista uusien avauksien tekoa kokoomusnuorten läpyskä on valitettavan suurelta osalta sitä mistä sitä on syytetty eli parempiosoisten ”pappa betalar”–nuorten kannanotto, jonka mukaan talouskasvun hiipumisesta pitäisi rangaista juuri heitä, joita talouskasvun hiipuminen puree muutenkin eniten. Ei mitään raflaavia makrotaloudellisia aloitteita vaan perinteistä parempiosaisten puhetta. Köyhät kyykkyyn linjaa siis eli juuri sitä mistä kokoomusnuoria usein syytetään – valitettavasti.

Ilmeisesti myös kokoomusnuorille euro ja siihen liittyvät asiat kuten rahapoliittisesta itsenäisyydestä luopuminen vaikutuksineen ovat tabuja, joista ei voi puhua. Euro on pyhä, sitä ylistäkäämme ja sen eteen uhratkaamme ideologinen johdonmukaisuus.

Pelottavinta on tietenkin se mahdollisuus, että kukaan kokoomusnuorista ei todellakaan ymmärrä kansantaloudellisista asioista niin paljoa, että euro ja sen vaikutukset eli rahapolitiikka merkityksineen olisivat edes tulleet mieleen.

Kansantalousmielessä kokoomusnuorten ohjelma on siksi lähinnä myötähäpeää aiheuttava. Valitettavasti noin, sillä mukana on myös hyviä ajatuksia.

Advertisements

From → Uncategorized

7 kommenttia
  1. Bull Run permalink

    Ei tässä voi kuin kiittää jälleen kerran hyvästä poustauksesta. Se mistä ehkä pitäisi nostaa hattua yleisemminkin on se, miten tuot esille nominaalisen kasvun merkitystä ja rahapolitiikan vaikutusta tähän. Asia jota anglo-saksisessa maailmassa esillä pitää mm. Soltas. Suomessa tämä(kin) loistaa poissa olollaan.

  2. Loistaa tietenkin, koska a) rahapolitiikkaa meillä ei ole ja b) koska sitä ei ole, ja voisi löytyä poliittinen virhe, koko asia pitää vaieta kuoliaaksi. Kuten Sixten Korkman sanoi (ääni hieman kiusaantuneena) pari kuukautta sitten: ei Suomi tässä tilanteessa mitään hyötyisi omasta rahapolitiikastaan.

    • Jos en olisi työn puolesta sekä kuunnellut että kertonut puhtaita valheita talousasioista jo muutaman kymmenen vuotta, niin voisin olla pöyristynyt. Mutta koska tuo on normaalia toimintaa eli hillitöntä ja armotonta valehtelua, niin en ole edes kovinkaan masentunut. Normitoimintaa.

      Mikäli jaksan, niin kirjoittelen jollain aikataululla analyysiä siitä kuinka omalla rahapolitiikalla olisi voinut kompensoida sekä paperiteollisuuden että Nokian romahdusta.

      Kannattaa muuten katsoa kuinka Irlannissa on käynyt lääketeollisuudelle. Irlantihan on kovan hinnan ja korkean tuottavuuden maa tuon teollisuudenalan osalta. Pientä rommausta havaittavissa. Omalla rahapolitiikalla devalvoisivat hiki otsalla, sillä drugs on viimeisiä todella vetäviä irlantilaisia teollisuudenaloja. Siis oli ennen viimeistä rommausta.

      Irlannissa muuten voi tulla ylimääräiset vaalit.

    • Bull Run permalink

      Mutta voisi olla loistamattakin? Ainakin joskus muinoin suomalainen lehdistö seurasi kv-lehdistöä ja esim. FTssä on melko paljon puitu tätä NGDP targetoinitia. Toisaalta eihän tämä suomalainen talousjournalismi hääviä ole, joten ehkä on liikaa vaadittu, että seurattaisiin kv-keskustelua.

  3. H. Myllyniemi permalink

    Soon silviisiin, että kaikkea muuta on kokeiltava PAITSI itsenäistä (ja omalle tontille sopivaa) rahapolitiikkaa. Ihan siksi, että ne saamarin persut ehti ensimmäisenä sitä ehdottaa. Niillehän EI voi myöntää, että olivat perhanat oikeassa.

    Kaikkea muuta voidaan sitten kokeilla…

    Ai niin, mutta EI sitä tulonsiirtoliittovaltiota.

    Valitaan jäljelle jääneistä sitten… öö?

  4. Kari permalink

    Olin torstaina kuntamarkkinoiden talousseminaarissa kuuntelemassa Juhana Vartiaista ja Pasi Holmia. Molemmat vakuuttivat, ettei Ruotsin parempi menestys perustu omaan valuuttaan ja rahapolitiikkaan. Oltiin muodikkaasti vuorovaikutteisia ja valkokankaalle videotykki näytti twiittejä, joista osan puheenjohtaja sitten heitti asiantuntijoille kommentoitavaksi. Joku sitten twiittasi, että Ruotsilla on oma kelluva valuutta. Tätä puheenjohtaja ei huomannut, eikä kumpikaan herroista.

    Joku kunnanjohtaja kertoi olleensa aamupäivällä ruotsinkielisessä seminaarissa, jossa Ruotsin valtiovarainministeriön virkamies kertoi Ruotsin valtion lisäävän kuntien valtionosuuksia ensi vuode budjetissa. Vertaili sitten Suomen ja Ruotsin veroasteita ja mietiskeli, että jos meillä olisi Ruotsin veroaste, niin julkiselle sektorille voisi palkata paljon lisää väkeä ja työttömyys alanisi. Tähän Holm vastasi, että Ruotsilla on vahva vientiteollisuus ja se on rikkaampi valtio, sillä on varaa, meillä ei ole. Hän esitti lähinnä keinoiksi menokuria ja kuntien elinkeinopolitiikkaa ja kaavoitusta, kuntamarkkinoillla kun oltiin.

    • Nuo Vartiaisen ja Holmin vakuuttelut siitä, että omalla valuutalla ei ole Ruotsin menestykseen osaa eikä arpaa olisivat lähinnä myötähäpeää aiheuttavia jos voisi edes hetken uskoa kyseessä olevan minkään muun kuin härskin valehtelun. Jokainen, joka katsoo tärkeimpien makrolukujen tilastoja vuodesta 2007 eteenpäin näkee, että kruunun raju arvonpudotus kriisin alussa pelasti Ruotsin suurimmalta osalta ongelmista.

      Tuo pudotus varmisti, että Ruotsin kansantalous pysyi trendillä. Ei julkisen talouden rahoitusongelmaa, ei mitään.

      Toisaalta nyt kun kruunu on revalvoitunut, niin Ruotsinkin talous hieman hyytyy. Tuokin tukee oman valuutan merkitystä.

      Minun täytyy kyllä ihmetellä sitä kuinka hyvin herrojen Vartiainen ja Holm kantti kestää väittää, että Ruotsille ei ole ollut omasta valuutasta hyötyä. Ehkä luottamus yleisön täydelliseen typeryyteen on riittävän vahvaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: