Skip to content

Järjetön meno jatkuu niin kauan kunnes rahat oikeasti loppuvat

elokuu 22, 2013

Presidentti Nixonin taloudellinen neuvonantaja Herbert Stein aikoinaan totesi, että ”If something cannot go on forever, it will stop.” Nykyisessä Euroalueen tilanteessa ja ennen kaikkea Suomen tilanteessa lausunto on poikkeuksellisen paikkansapitävä. Mutta toisaalta olen taipuvainen suomentamaan tuon lainauksen 1990-luvun vahvan markan politiikan aikaisen ekonomistituttavani lausahdukseksi: Järjetön meno jatkuu niin kauan kunnes rahat oikeasti loppuvat.

Tuttavani, nyt jo valitettavasti aktiivisesta toiminnasta vetäytynyt lämpimiin ja kaukaisiin eläkepaikkoihin, sanoi tuon toteamuksensa siinä vaiheessa kun Suomen pankki korotti viitekorkonsa mielettömiin lukemiin puolustaakseen vahvan markan politiikkaa. Hänen laskelmiensa mukaan rahat olisivat loppuneet koko Suomelta ajankohtana, joka olisi ollut muutamia kuukausia tapahtuneen devalvaation jälkeen. Ennuste tuotti ihan kivat voitot.

Oma kykyni vastaavanlaiseen analyysiin ei valitettavasti ole hänen tasoistaan, itse olen onnistunut ennustamaan huomattavasti lyhyemmän ajan trendejä. Mutta mikäli uskaltaudun hieman arvioimaan tilannetta, niin veikkasin Suomen nykyisen järjettömän politiikan jatkuvan niin kauan kunnes rahat oikeasti loppuvat. Sinänsä koko Euroalueen kanssa on samankaltainen tilanne.

Euroaluetta on kyetty pitämään pystyssä siksi, että on löytynyt toisia euroon sitoutuneiden poliitikkojen johtamia maita, joiden rahat eivät ole vielä loppuneet. Siinä vaiheessa kun tähän mennessä hyvin asiansa hoitaneiden euromaiden rahat loppuvat, niin peli muuttuu aivan toiseksi.

Mutta tämän eurokriisin yhteydessä on noussut esiin aivan uusi ilmiö, joka ei mielestäni lupaa kovinkaan hyvää myöskään suomalaisille. Kriisiin joutuneissa maissa poliittinen eliitti on ollut valmis ajamaan oman maansa huomattavasti huonompaan tilaan kuin olisi ollut pakko. Tarkoitan tällä sitä, että niitä toimenpiteitä, joita yleensä valtiot tekevät kun rahat oikeasti loppuvat ei ole tehty. Noita toimenpiteitähän ovat yksipuolinen velkojen maksamatta jättäminen ja valuutan raju devalvointi.

Kumpaakaan toimenpidettä ei ole tehty, paitsi mitä nyt hieman parturoitu Kreikan lainoja. Uskoakseni syynä on se, että kriisiin joutuneiden maiden eliitti on niin sitoutunut euroon ja kaikkeen muuhun asiaan liittyvään, että oman kansan raju kurjistaminen katsotaan pieneksi hinnaksi tuosta poliittisesta sitoutumisesta.

Edellisen kerran kun Euroopassa valtioiden poliittinen eliitti päätti samalla tavoin kurittaa omia kansojaan kultakannassa pysyäkseen päädyimme näkemään vallan mielenkiintoisten puolueiden valtaannousuja Italiassa, Espanjassa ja Saksassa. Myös Ranskassa oli omat ongelmansa vastaavankaltaisten puolueiden kanssa.

Aikaisemmasta tilanteesta poiketen kriisissä eivät tällä kertaa ole suuret ydinmaat eli Saksa ja Ranska. Tämän vuoksi rahojen loppuminen voi kestää hyvinkin kauan, varsinkin kun EKP tulee takuuvarmasti painamaan rahaa sen verran kuin Saksa ja Ranska todella kovan paikan tullen tarvitsevat. Tuon todella kovan paikan tullen tulee muistaa, että Ranska on ydinasevaltio ja Saksa nyt vain on Euroalueen suurin valtio.

Kriisimaissa poliittinen kenttä on kuitenkin jo uusiutunut dramaattisella tavalla. Minun on vaikea kuvitella Kreikassa, Portugalissa ja Espanjassa entisten valtapuolueiden, jotka ajavat innolla kurjistamispolitiikkaa ja oman maansa taloudellista tuhoa, pysyvän vallassa. Noissa maissa poliittinen kenttä on rajussa muutoksessa koska noiden maiden omat rahat ovat oikeasti loppuneet.

Suomessa olemme vasta ajautumassa tilanteeseen, jossa rahat loppuvat. Tähänastinen ennuste siitä mitä tuolloin tapahtuu ei ole kriisimaita tarkasteltaessa kovinkaan miellyttävä. Hämmästyttäväksi kehityksen tekee se, että poliittinen eliittimme ei ole tehnyt kriisimaiden kehityksestä myöskään niitä ilmeisiä poliittisia johtopäätöksiä. Yksi ilmeinen johtopäätös on se, että menon loppuessa rahojen loppumiseen tulee myös poliittinen murros olemaan varsin raju. Tuollaisen muutoksen seurauksena moni nykyisistä poliittisista vaikuttajista menettää valtansa.

Minua hämmästyttää melkoisessa määrin se, että Suomen poliittinen johto ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin, joilla tuo rahojen loppumista seuraava poliittinen murros vältettäisiin. Ajettu politiikka on jääräpäisesti sitä samaa, joka on kriisimaissa johtanut rahojen loppumiseen ja poliittiseen murrokseen. Luulisi suomalaisten poliitikkojen hiki otsalla miettivän vaihtoehtoisia toimintatapoja, sillä niiden avulla oma valta säilyisi varmemmin kuin sisäisen devalvaation tiellä.

Valitettavasti myös Suomeen näyttää pätevän tuo tuttavani lausahdus: Järjetön meno jatkuu niin kauan kunnes rahat oikeasti loppuvat.

Mainokset

From → Uncategorized

10 kommenttia
  1. Kari permalink

    Voihan toki olla, että poliittiselle eliitille on luvattu vastapalveluksia, esimerkiksi EU-virkoja tai johtajanpaikkoja eläkevakuutusyhtiöissä. Ehkä he laskevat, etteivät enää voi pelastaa Suomea, mutta voivat pelastaa oman nahkansa.
    Lähivuosien suuri poliittinen kysymys tulee todennäköisesti olemaan, kenen syyksi euron epäonnistuminen saadaan sysätyksi. Jos muistellaan 1990-luvun lamaa, niin sen syyllisinä pidetaan toisinaan Esko Ahoa ja Iiro Viinasta, jotka joutuivat Ahon hallituksessa selvittämään edeltäjien sotkuja. SDP hurskasteli oppositiossa. Eipä silti, teki Ahon hallituskin pahoja virheitä, kuten markan kytkeminen ecuun kesäkuussa 1991. AKT taisi olla lakossa samoihin aikoihin.

    • Oletan, että eliitille on luvattu melkoisesti noita pelastautumispaikkoja. Mutta edes kohtuullinen laskelma ”pakopaikkojen” potentiaalisesti määrästä ja siitä kuinka monta pakopaikkaa tarvittaisiin riittää näyttämään, että vain pienen pieni osa porukasta pääsee sellaiseen kiinni. Loput jäävät sitten poliittisen myllerryksen jälkeen jatkotoimenpiteistä nauttimaan. Sen vuoksi ihmettelen erityisesti demareiden linjauksia. Tekevät poliittista itsemurhaa.

      Tähän mennessä riittävän suuret poliittiset murrokset ovat aina tarkoittaneet vanhan vallan edustajien katoamista merkittävistä asemista. Veikkaisin, että mikäli murros on riittävä, niin näin käy nytkin.

      • samppa permalink

        Kun miettii poliitikkojen koulutustaustaa ja äänestäjien älykkyyttä, niin en usko, että tässä on mitään sen kummempaa taustalla kuin tyhmyys. Äänestäjät äänestävät niitä jotka lupaavat eniten ja poliitikot toimivat sen mukaan. Miksi huolehtia jostain (esim rahojen loppuminen) joka tapahtuu siinä vaiheessa, kun itse on jo toivottavasti pulskalla eläkkeellä tai virkamiehenä suomen pankissa?

        Ja toisena havaintona ns pakollinen tyhmyys, eli poliitikko ei menetä suosiotaan, kun menee lauman mukana alas jyrkänteeltä. Sama havaittavissa rahastonhoitajilla; työpaikka säilyy, jos menee porukan mukana rotkoon, mutta ei säilykään enää, jos menee yksin rotkoon.

        Kuten jenkeissä 2008 lamaa ”ei kukaan” nähnyt. Sama homma taas. Uskon että tästä samasta syystä valtion talousarviot ovat jo valmiiksi ihan täysiä vitsejä. ”Mutta kun ei yhtään osattu aavistaa”. Ihmiset antavat tyhmille anteeksi helposti.

  2. Tuo on normaalia joukkopsykologiaa. Kymmenen hengen joukkueessa jos kaksi, yleensä vielä esimiestä vetää jotain linjaa palkinnon toivossa, loput myötäilevät, koska nykyhetkessä ei ole vaihtoehtoja. Ai niin, Lipponen kuulemma soitteli 90-luvun lopulla pankkien trading-deskeihin ja painotti, että mitään negatiivista ei saa eurosta sanoa, kun sitä käyttöön otettiin.

  3. TNE permalink

    Eurossa valtio voi ajautua konkurssiin jos emme noudata velkaantumisrajoja (BKT %-osuus väkiluvusta vai miten se meni, anyway, luku on TÄYSIN keksitty eikä perustu oikein mihinkään) rajan noudattamista pitävät silmällä amerikkalaiset luokitusyritykset. Tämä uhka on aivan täysin uusi, jota meillä ei ollut omassa valuutassamme, tarkoitan siis konkurssin mahdollisuutta. Yksi vaihtoehto ratkaisu euro erolle olisi nähdäkseni EKP:n mahdollisuus esimerkiksi jäädyttää valtioiden korko tietylle tasolle.

    • Tuota vartenhan EKP perusti OMT-ohjelman, painaakseen korkotason tarvittaessa alas.
      Velkaantumisrajoja ei kukaan katso ”sillä slmällä” yksinään. Valtion velka / BKT-suhde on (ennen katastrofaalisen korkeita tasoja) ongelmallinen lähinnä sen takia, että maa, jolla ei ole omaa keskuspankkia ja valuuttakurssin joustoa, ajautuu helposti pienestäkin sössimisestä ongelmiin.
      Euroopan tapauksessa Maastricht-kriteereillä on kyllä toinenkin merkitys. Maa, joka ylittää nämä aivan takapuolesta revityt ja vailla syvempää merkitystä olevat rajat, joutuu Brysselin mielivallan alle. Ehkä se on tarkoituskin?

  4. Huono homma etteivät rahat lopu tällä kertaa. Ehkä meille käy suunnilleen samalla tavalla kuin Espanjalle. Tai ei ehkä niin hyvin, koska Suomi on Uganda. Eli jos päädymme OMT:n varaan, tiedossa lienee äärimmäisen raakaa growsterityä. Se kyllä tosiaan tarkoittaisi sosiaalidemokratian väkivaltaista kuolemaa Suomessa.

    Toisaalta tuntuu, että täytyyhän demareilla olla joku loogisesti koherentti suunnitelma. Voiko olla mahdollista, ettei siellä olisi tiedossa mitä on meneillään. Toisaalta 90-luvun kokemukset viittaavat epäloogisuuteen ja suoranaiseen hulluuteen.

    • Oma veikkaukseni on epäkoherentin sekoilun suunnalla. Jotenkin vaikuttaa siltä, että demareissa oli sen vanha känsäkourasukupolvi, sitten tuli puhdasta järjettömyyttä (oppi-isänä Mooses Lipponen) ja nyt alkaa löytyä jossain mielessä tolkullisia demareita jos lukee heidän blogejaan vaikka Uusi Suomi -sivustolta.

      Mutta demareilla on menossa tällä hetkellä murros. Valitettavasti nämä Urpilaiset ja Jungnerit ovat Lipposen jälkimaininkeja, minkä vuoksi isänmaallista ja suomalaisen duunarin asiaa ajavaa demaria saa hakea täikammalla mikäli hakukohteena on puolueessa jossain asemassa olevat. Demareiden tilan selvittämiseksi riittää seurata vaikkapa mitä Liisa Jaakonsaari päästää suustaan tai antaa avustajiensa kirjoittaa.

      Minulla ei ole mitään vanhakantaisia kommunisteja tai demareita vastaan, mutta tämä nykyinen epäisänmaallinen ja suoranaisiin järjettömyyksiin nojautuva lähestymistpa hieman risoo.

  5. Jaassu permalink

    Nykymenoa voidaan jotkaa kohtuullisen pitkään, sitten kun euromaiden rahat loppuvat erilaisiin tukipaketteihin EKP voinee ryhtyä painamaan rahaa, ja sitäkin voitanee painaa kohtuullisen paljon.
    Ehkä rahamäärän kaksinkertaistaminen voisi hyvinkin olla tulevaisuudessa mahdollisuuksien rajoissa.

    • Niin kauan kun olemme näin kaukana täystyöllisyydestä, niin rahan painamisella ei ole mitään rajaa.Edes inflaatio ei nouse.

      Ongelmana on Saksa ja ehkä Itävalta, joiden osalta pienikin rahan määrän lisäys tarkoittaisi vakavaa kuplautumista.

      Suomen ja Irlannin ja Portugalin osalta pitäisi painaa rahaa otsa hiessä, että päästäisiin edes nominaaliselle normaalitrendille.

      Tässä on taas tullut ikävää kamaa talousdatassa. Jotain kirjoitan huomenna, saa nähdä mitä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: