Skip to content

Internet, blogit ja taloustiedottaminen – mennyt aika ei enää helpolla palaa

elokuu 15, 2013

Paul Krugman on blogannut taloustiedottamisesta ja internetin ihmeellisyyksistä, blogi täällä (jokin outo ongelma The New York Times -lehden www-sivuilla, yksittäisen postauksen viittaus ei toimi, ilmeisesti kiinalaiset viagrakauppiaat ovat taas hakkeroineet NYT:n sivut. Joka tapauksessa tarkoittamani postauksen otsikko on The Good Web). Tämä on yksi niistä asioista, joiden osalta voin olla täysin samaa mieltä kuin Krugman. Myös suomalaisessa talouskeskustelussa internet ja muut sosiaalisen median välineet ovat repäisseet kentän aivan erilaiseksi kuin aikoinaan eurojäsenyydestä päätettäessä.

Nykyisin jotkin aivan mielipuoliset väitteet kuten Juhana Vartiaisen avautuminen oman valuutan vaikutuksista saavat monestakin lähteestä ansaitsemansa huomion. Vanha luotto siihen, että lehdet voi pelotella hiljaisiksi tai sopia asioista lehden omistajan kanssa ei enää päde. On aikaisempaa vaikeampaa päästellä täysiä valheita ja selvitä ilman minkäänlaisia kolhuja.

Kuten Krugman blogissaan sanoo, niin vielä 15 vuotta sitten noista asioista olisi puhuttu kahvipöydässä tai viinilasillisen ääressä toisten ammattilaisten kanssa. Noin minäkin tein kun eurojäsenyydestä keskusteltiin, valitin asiasta kotona ja kavereille. Mutta mitään keinoa kertoa suuremmalle yleisölle törkeiden valheiden olevan törkeitä valheita ei ollut. Nyt tilanne on toinen.

Mitä ilmeisimmin sekä poliitikot että heidän tahtoaan toteuttavat virkamiehet kuten Juhana Vartiainen eivät ole vielä ymmärtäneet mitä tämä internet-aika tarkoittaa. Heidän olisi parempi ymmärtää tai seuraukset ovat heidän omalta kannaltaan vallan jännittäviä.

Mennyt aika, jolloin riittävän hallitsevassa asemassa oleva taho selvisi tarpeeksi härskillä valehtelulla ja kovalla kantilla ei enää palaa. Temppua voi totta kai yrittää, mutta lopputulos ei ole sama kuin aikaisemmin.

Ehkä suomalaisten poliitikkojen kannattaisi talousasioissa kokeilla heille täysin vierasta temppua, totuuden kertomista. Lisäksi he voisivat kokeilla rehellisyyttä päätösten selittämisessä – tiedän kyllä, että monelle poliitikolle ja johtavalle virkamiehelle jo ajatus on veret seisauttava. Mutta kuitenkin.

Uskon, että nykyisin totuudella ja rehellisyydellä voisi päästä yllättävän pitkälle. Ainakin pitemmälle kuin aikaisemmilla toimintatavoilla.

Mainokset

From → Uncategorized

27 kommenttia
  1. Kari permalink

    Hesarissa professori Vesa Kanniainen ehdottaa euroeron selvittämistä:
    http://www.hs.fi/talous/Professori+ehdottaa+euroeron+kiihkotonta+selvitt%C3%A4mist%C3%A4/a1376541344697

    Hän on syntynyt 1948, joten ei pyri enää minnekään vaan on ilmeisesti lähdössä eläkkeelle lähiaikoina.

    Wahlroos puolestaan vaatii Talouselämässä euron devalvointia:
    http://www.talouselama.fi/uutiset/devalvoikaa+euro+vaatii+bjorn+wahlroos/a2198839
    ”Euroopan keskuspankin rahapolitiikka on katastrofaalista.”

    Hän valittaa myös, että Suomella on ollut huonoa tuuria, internet on syönyt paperimarkkinat ja Nokia ei ole pysynyt mukana kehityksessä. Näinhän se on, 1990-luvun lopulla, kun euroon liityttiin, Suomella näytti olevan kolme vahvaa tukijalkaa: metsä, metalli ja Nokia. Nyt näistä on jäljellä vain metalli ja sekin on vaikeuksissa.

    • Näinhän se menee, että urakehityksestään huolestuneet asiantuntijat eivät paljoa uskalla suutaan avata. Poliittisten toimijoiden ja hyväveliverkoston kosto on yleensä aika kova. Vaikka ikäni puolesta voisin jo suutani avata, niin tuosta syystä itsekin kirjoittelen nimimerkin takaa.

      Kanniainen on oikeassa siinä, että nyt pitäisi toimia suhteellisen nopeasti asian tiimoilta. Oikeastaan on hauskaa, että vaikkapa Juhana Vartiaisen täysin poskettomat avautumiset itsenäisen rahapolitiikan merkityksettömyydestä lienevät suuri syy uusille kannanotoille. Mikäli Vartiainen ei puhuisi aivan höpöjä, niin moni kriittinen lausunto olisi jäänyt ja jäisi antamatta.

  2. Detmar permalink

    Kiitos kirjoituksistasi, joiden kautta taloustietoa tuntematonkin saa käsityksen maailmanmenosta. Blogisi on täynnä erittäin arvokasta tietoa!

    Monelta (muultakin) taholta kerrotaan Euroopan yhdentymisen epäonnisesta kehityksestä, josta valitettavasti Suomi näyttää saavan suhteellisesti hiukan liiankin suuren osan.

    Eräs kysymys on jäänyt käsittelemättä suurten linjojen osalta.

    Näyttäisi siltä, että 90-luvun jäljiltä Suomi on ajautunut tilaan, jossa erityisesti teollisuuden investoinnit ovat pienentyneet. Vaikka teollisuuden kannattavuus onkin ollut suhteellisen hyvä, miksi oma pääoma ei ole kasvanut? Onko Suomesta virrannut EMU/ECU-mekanismien avulla epäterveellä tavalla pääomaa ulkomaille? Mikä on pankkisektorin 50% ulkomaalaisomistuksen merkitys? Miksi BKT on kasvanut useita kymmeniä prosentteja, onko syynä kaikkien sektoreiden (kotitaloudet, teollisuus ja julkinen) käsittämätön 200% 10 vuodessa kasvanut lainakanta? Erityisesti, kun vaihtotase on laskenut lineaarisesti koko euroajan. Onko harmaan talouden kasvu syönyt Suomen kansantaloutta (Eduskunnan tarkastusvaliokunta 2010 : Suomen kansainvälistyvä harmaa talous) niin paljon, että perusta on repeytynyt?

    Tavalliselle tallaajalle näyttää lähes käsittämättömältä, kuinka eräs maailman rikkaimmista valtioista on pudonnut todellisuudessa roskalainaluokkaan 500 miljardin euron kokonaisvastuilla (EKP (monetary financial institutions:Aggregated balance sheet). Monissa artikkeleissa on havainnollisesti esitetty, ettei palkkakustannuksista johtuva kilpailukykyero selitä velkaantumistamme.

    Voiko maamme talouden kokonaiskehitykselle edes laatia yhteenvetoa, vai kietoutuvatko kaikki tekijät niin sekavaksi vyyhdiksi, ettei sitä saa purettua auki?

  3. hakki47 permalink

    Ei ehkä helpolla, niin kauan kun avoimmuutta jatkuvasti myös kansalaisten toimesta jatkuvasti valvotaan ja rajoitusyrityksiä vastaan taistellaan. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2012/01/ei-voi-tapahtua-suomessa.html

    Mutta vain niin kauan Internet on onneksi. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2012/01/internet-on-onneksi.html

    Sama muuten koskee demokratiaa noin yleisemminkin. Se toimii vain niin kauan, kun kansalaiset avoimmuutta jatkuvasti valvovat ja rajoitusyrityksiä vastaan taistelevat. Vastoin vallitsevaa käsitystä, meillä juuri se petti 1960 – 70 luvuilla. Seurauksia kutsutaan osin suomettumiseksi, osin puolueparlamentarismin nousuksi, seurauksena nykyinen politbyrokratiamme.

    Netissä on monia erinomaisia puolia, mm. että se mahdollistaa jokaiselle halukkaalle mielipiteensä ilmaisemisen. (Ja siitä seuraa samalla sen eräs heikkous,)

    Netin parhaita puolia on kuitenkin se, että se ei unohda. Se mahdollistaa palaamisen esitettyihin tietoihin, väitteisiin ja mielipiteisiin vielä aikojen jälkeen. Sekä opiksi itselle, että ojennukseksi itsellekin. Mutta vain niin kauan kun establishment sen sallii.

    • Putkiaivo permalink

      Samaa mieltä. Kun avoin asiallinen keskustelu lakkaa, ikäviä seuraa.

      Kuten tältäkin palstalta nähdään, keskustelussa on jo aika voimakkaita polarisoitumisen ja närkästymisen piirteitä. Valehtelijasyytöksiä lentää helposti.

  4. Nyt ollaan saavuttamassa asioiden avoimuudessa vaihe 1 eli tietoa ei enää voida kontrolloida samalla alilla kuin ennen. Toki tavallisen kansalaisen yleisimmät medialähteet toimivat vielä totuuden torven tavalla.

    Mutta se, että asioista tiedetään totuus ei paljoa merkkaa. Tietäväthän kansalaiset eri maissa mafiasta, mutta silti mafian toimintaan ei todellisuudessa puututa – mitä nyt pientä kosmeettista ponnistelua tapahtuu.

    Demokratian palauttamisen vaihe 2 puuttuu. Kansalaisilla ei ole todellista vaikutuskanavaa, jolla muuttaa asioita- vaikka tietäisivätkin. Suomessa tuo toimii puoluekartellina. Äänestit mitä puoluetta tahansa, esimerkiksi europolitiikka jatkuu samanlaisena. Sehän nähtiin viime vaaleissa. Asiaa toteuttavat puolueet ja politrukit vain vaihtuvat.

    Ongelma tuntuu olevan yleismaailmallinen. Kyse on edustuksellisen demokratian kriisistä. Edustajat eivät olekaan niiden palveluksessa, jotka heidät äänestävät vaan joidenkiin muiden tahojen. Heidän tehtävänsä on selitellä ihmisille, miksi kulloinkin pitää tehdä jotakin hölmöä. Vartiainen on yksi palanen tuossa selittelykoneistossa.

    Se mistä olen huolissani on, että ihmiset katsovat ettei heillä ole enää laillisia vaikutuskeinoja asioihin. Silloin turvaudutaan helpommin ulkoparlamentaarisiin ja laittomiin keinoihin. Se romuttaa koko ”demokraattisen” yhteiskunnan perustan.

    • Tuo on totta. Myönnän itse pitäväni demokraattisia vaikutuskeinoja valitettavan heikkoina juuri kuvaamistasi syistä johtuen. Siksi pidänkin aika todennäköisenä, että ulkoparlamentaariset liikkeet nostavat päätään useimmissa euromaissa.

    • hakki47 permalink

      Voisi tietysti todeta, että vaihe 1 on kuitenkin edellytys vaiheelle 2, ainakin jos edellytetään, että kansalaiset toimivat rationaalisesti. (Mitä kyllä sopii epäillä.)

      Meillä Suomessa ainakin koko yhteiskunnallinen kehityksemme perustuu kartelleihin. On perustunut jo ennen itsenäisyytemme alkua. Metsäteollisuus-kartelli, Ay-kartelli, puoluekartelli ja maatalousteollisuuskartellin ovat ilmeisimmät haitat 1960-luvulta lähtien. Nyt kai ne ovat sulautumassa yhdeksi työeläkekartelliksi, mistä itse ansiokkaasti kirjoitat.

      Jo 1930-luvulla nähtiin, että demokratia ei todellakaan ole automaattisesti autuaaksi tekevä. Jos poliitikot ja heidän puolueensa pääsevät irtautumaan kansalaisten vallasta, seuraukset voivat olla katastrofaaliset. Siksi asiasta ”huolestuneitten” ja toivottavasti ”vastuullisten” tulisikin kiinnittää huomiota siihen, miten kansan valta saadaan palautettua tilanteessa, jossa valta on lipsahtanut sen otteesta. Nykyisistä puolueista, ei ensimmäisestäkään, ole tässä suhteessa apua.

      Vaan mistä olisi. Markkinat kun eivät pelkästään hyvillä tarkoituksilla toimi.

      http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/08/jos-markkinat-toimivat.html

      PS.

      Kiitos kahdesta nettijulkaisustasi.

  5. Putkiaivo permalink

    Professori Krugman on tosiaan erinomaisen taitava poliittinen kynäniekka, joka on jo varhain ymmärtänyt verkon ja helposti polarisoitavissa olevan verkkoyleisön voiman, vaikka hänen kolumninsa tulee tietysti myös printissä ulos.

    Huutosakin pitäminen on tärkeää kun tehdään sitä ainoaa oikeaa politiikkaa yhteisen hyvän puolesta.

  6. Putkiaivo permalink

    ”Tyhmyri”,

    Näin sunnuntain ratoksi tutustuin suosittelemaasi professori Svenssoniin hänen kotisivujensa julkaisutuotannon muutaman kappaleen otoksella lyhyesti. Olisiko sinulla osoittaa professori Svenssonin tuotannosta hieman tieteellisesti huolellisemmin perusteltuja töitä, jotka mielestäsi perustelevat parhaiten hänen rahapoliittisia näkemyksiään ja siten otaksutusti tukevat omia näkemyksiäsi?

    Samaten sunnuntain lukuhaaviin osui Hannu Vistin pakina:

    http://www.hannuvisti.com/blog/files/dcc4b954e4f2493191e17b9bc9381355-1402.php

    Näin vapaasti tulkittuna Hannullakin maallikkotarkastelijana tuntui olevan pientä epäilystä rahapolitiikan pelastavasta voimasta.

    Minusta tässä olisi nyt hyvä paikka jatkaa keskustelua esimerkiksi NGDP-targetoinnista ja sen otaksutuista kausaatiomekanismeista enemmän yksityiskohtaisella tasolla. Samaten minusta on hieman harmillista ettet ole edelleenkään reagoinut professori Rajan näkemyksiin mm. velkaantumisesta ja ylivelkaantumisen aikaansaamasta kysynnän rakennemuutoksesta, joita olen jo kahteen otteeseen keskusteltavaksi esittänyt. Ymmärrän tietysti ajanpuutteen, mutta toisaalta havainnoin intohimosi talouden ohjaukseen ja rahapolitiikkaan, joten pidän vaikenemistasi yllättävänä. Professori Rajan pohdiskelee mm. seuraavassa:

    http://www.bis.org/events/agm2013/sp130623.htm

    Mitä olet mieltä esitetystä vaihtoehtoisesta näkemyksestä vallitsevalle kokonaiskysyntäajattelulle? Entäpä mielipiteesi epätavanomaisen rahapolitiikan vaikutuskanavien toimivuudesta (*), tai epätavanomaisen rahapolitiikan odottamattomista seurauksista (vrt. Rajan puheemvuoro)?

    *) Nimimerkki ”Soberlook” havainnoi aiheesta mm. seuraavissa:

    http://soberlook.com/2013/05/feds-action-wont-influence-deposit.html
    http://soberlook.com/2013/05/spike-in-excess-reserves-has-not.html

    • Professori Rajan näkemykset ovat joskus mielestäni aika outoja, mutta kohtahan ne tulee testattua. On kyllä totta, että RBI:n tähänastista stop-and-go -tyyppistä rahapolitiikkaa on vaikea pistää huonommaksi, mutta saa nähdä. En kylläkään löisi hänen puolestaan vetoa, sillä hän on ainakin yhden kuuntelemani esitelmän mukaan niitä, jotka kokevat keskuspankin tehtävän toimia eräänlaisena kriisien ratkaisijana. Tuolloinhan keskuspankki on jo epäonnistunut koska paniikkitoimenpiteitä tarvitseva kriisi on syntynyt.

      Sinänsä on jännä, että rahapolitiikan vaikutuksia epäillään kun muun muassa oheinen uutinen
      http://www.bloomberg.com/news/2013-07-14/corporate-spending-set-to-surge-in-u-s-.html
      kertoo tilanteen kehittyvän aika lailla täsmälleen siten kuinka monetary transmission mechanism teorian mukaan toimii. Tuon mekanismin peruspiirteisiin kuuluu muun muassa viiveet, minkä vuoksi rahapolitiikka ei vaikuta salamannopesti samalla tavoin kuin fiskaalipuolen toimenpiteet. Rahapolitiikan etuna on kuitenkin se, että vaikutukset eivät katoa samalla tavoin kuin vaikkapa fiskaalielvytyksen vaikutukset.

      Lars E. O. Svenssonin tieteellisiä töitä löytyy helpoiten:
      http://scholar.google.fi/scholar?hl=fi&q=lars+e.+o.+svensson&btnG=
      Kuten huomaat viittausten määrästä, niin kyseessä on varsin arvostettu asiantuntija, jonka työt tosin päätyvät valitettavan pienen joukon lukemiksi.

      • Putkiaivo permalink

        Lyhyt vastaus kiireessä: Osoitatko minulle siis ihan konkreettista luettavaa Svenssonin tuotannosta? Mielellään muutama keskeisin paperi josta tulevat edustamaasi rahapoliittista näkemystä tukevat mallit/menetelmät sekä data mielestäsi parhaiten selväksi.

        Rajanin kanssa samaten eivät niinkään kiinnosta miehen viittausluvut, sekalaisen hilpeät oheisansiot ”luddiittina” (*), saatika tuleva reipas urahaaste RBI ruorissa vaan ihan omat konkreettiset kannanottosi miehen ajatuksiin kysynnän rakennemuutoksesta ja velan roolista tässä. Eli jos oikein tulkitsin, niin katsot rahapolitiikan vaikuttavan taseista ja Soberlook havainnoista riippumatta kunhan ”riittävästi odotetaan” välittymistä? Ja vaikutus tulee olemaan kokonaisuutena reaalisesti myönteinen eikä esimerkiksi stagflatorinen?

        *)
        http://in.reuters.com/article/2013/08/06/breakingviews-india-rajan-idINDEE9750D320130806

      • Hmm… Olen joitakin Svenssonin papereita maininnut jo aikaisemmin. Kaikista malleista en uskalla luvata asiantuntevaa keskustelua matematiikan osalta koska olen enemmän practitioner kuin akateemisen puolen edustaja.
        http://su.diva-portal.org/smash/get/diva2:327709/FULLTEXT01
        http://www.nber.org/papers/w5719
        http://www.nber.org/papers/w7957
        http://dipeco.economia.unimib.it/Persone/Colombo/finarm/garber-svensson-handbook-95.pdf
        http://www.nber.org/papers/w9486
        http://www.nber.org/papers/w11167
        Erityisesti nuo pienen avoimen talouden paperit.

        Tuo Bloombergin juttu kertoo oikeastaan aika selvästi, että klassinen monetary transfer mechanism näyttää pelaavan aika mainiosti. Vaikutuksessa ovat aina mukana odotukset, mitkä yleensä jäävät noissa Soberlook-jutuissa huomiotta. Kannattaa katsoa muun muassa inflaatio-odotuksia, FED julkaisee niistä kiinnostavia analyysejä. Odotusten muutos johtaa suhteellisen nopeasti rahan kiertonopeuden muutokseen, mikä on nykytilanteessa toivottu asia.

        En ihan oikein ymmärrä mitä ajat takaa, mutta minusta Rajan aliarvioi nominaalisen hintajäykkyyden vaikutusta ja yliarvioi rakenteellisen jäykkyyden vaikutusta. Tähän mennessä ei ole ollut oikein missään erityisen vakuuttavia näyttöjä siitä, että työttömyys olisi ensisijaisesti rakenteellista vaan kyseessä on käytännössä aina ollut kysynnän puutteesta johtuva ongelma.

      • Putkiaivo permalink

        Kiitoksia, katson jos noista Svenssonin jutuista mitään ymmärrän heti kun aikaa riittää paremmin.

        Eli mielestäsi Rajan on esimerkiksi seuraavassa aiheettomasti kritisoimassa kokonaiskysyntäoppia?

        ”The Keynesian wants to boost demand generally. He believes that all demand is equal. But if we believe that debt-driven demand is different, the demand stimulated by ultra-low interest rates will at best be a palliative. There is both a humanitarian as well as economic case for writing down the debt of borrowers when they have little hope of paying it back. Writing down former borrowers’ debt may even be effective in producing the old pattern of demand. But relying on the formerly indebted to borrow and spend so that the economy re-emerges is irresponsible. And new borrowers may want to spend on different things, so fueling a new credit boom may be an ineffective (and unsustainable) way to get full employment back.”

        Edelliset huolet on parasta mielestäsi sivuuttaa? Nominaaliset hintaodotukset ja hinnat nousuun, korkorepressiota unohtamatta, jotta saadaan paras mahdollinen yleinen lopputulos esimerkiksi työllisyyden kannalta? Stagflaation riskiä tai riskiä korkorepression äkillisestä pettämisestä tavalla tai toisella ei ole? Kestävä talouskasvu ja vakaa työllisyyskehitys odottaa vailla mitään riskejä, ja missään tapauksessa kyse ei ole palliatiivista? Velalla ei ole väliä?

        Eli jos yritän omaa ihmettelyäni hieman pukea sanoiksi, niin olen vähintään yhtä hämmästynyt tästä ”kaikki kysyntä kelpaa” kokonaiskysyntäopista (ja siten esimerkiksi professori Sumner suosittelemasta rahapoliittisesta NGDP-targetoinnista) kuin sinä EKP inflaatiomittarin havaituista vähemmän toivotuista ominaisuuksista, vaikka analogia ei tietystikään ole ihan täysin kuvaava. Jotenkin minusta tämä fiksaatio kokonaiskysynnän autuuteen on yhtä hullunkurista hommaa kuin dogmaattinen inflaatiotargetointi, jossa unohdettiin että velkaantumisella saattaa olla väliä. 1970-luvulla puolestaan odoteltiin työllisyysvaikutuksia inflaatiota säätämällä, mutta tässäkään tapauksessa ei tainnut targetointi mennä ihan putkeen muuten kuin komean stagflaation myötä. Ymmärrän, että norsunluutornista saarnaavalle huuruteoreetikolle tämä talouden keskusohjaus yhden havainnoitavan numeerisen suureen (esim. NGDP) perusteella rahan hintaa säädellen tavanomaisin tai epätavanomaisin keinoin saattaa olla sydänasia ja suorastaan tieteellisen ja/tai viranomaisuran perusta, mutta että myös enemmän käytännönläheisesti maailmaan suhtautuva uskoo moiseen reaalimaailman äärimmilleen pelkistettyyn karikatyyriin?

    • Muutama kommentti:

      1) tähän mennessä suurin osa taloudelle vahingollisista ilmiöistä on seurausta kysyntäpuolen shokeista tai tarjontapuolen shokeista. Kysyntäpuolen shokkeihin voidaan, todistettavasti, vaikuttaa paljon helpommin ja nopeammin kuin tarjontapuolen ilmiöihin. Makrotasolla nuo ovat ne perusilmiöt joiden kanssa pelataan. Missään absoluuttisessa tasapainossa ne eivät koskaan ole ja siksi tarvitaan markkinoita. Mutta shokkeihin voidaan vaikuttaa hallitulla toiminnalla.

      2) Mitä velka mielestäsi on? On pysy ollenkaan mukana tuossa velkafiksaatiossasi, sillä minun velkani on sinun sijoituksesi tai toisin päin. Ei ole olemassa velkaa, joka ei ole jonkun sijoitus. Siinä mielessä puhumme täysin toistemme ohitse, sillä minun näkökulmastani yksinkertaisesti ohitat aivan perusmekanismeja. Ettet vain sekoittaisi mikroa ja makroa keskenään?

      3) Ei esimerkiksi inflaatiotargetoinnin ongelma suinkaan ole velassa vaan shokkien epäsymmetrisyydessä. Hyvän esimerkin tarjoaa se, että EKP reagoi kahteen otteeseen tarjontapuolen shokkiin rahapolitiikan kiristyksellä, mikä on täysin järjenvastaista sanoi HICP mitä tahansa.

      4) En ymmärrä mitä tarkoitat korkoihin liittyvällä kommentillasi. Terveessä taloudessa reaalikorot ovat plussalla ja nimelliskorot pohjainflaatiota korkeammat, kuten olen usein kirjoitanut. Avaa hieman lisää mitä oikein haluat sanoa.

      5) Tapoja järjestellä maapallon atomeja ja tietokoneiden bittejä on käytännössä rajattomasti. Siksi nominaaliselle talouskasvulle ei ole teoreettista rajaa. Tässä mielessä Rajanin kritiikki kokonaiskysynnän suhteen on vähintäänkin kummallista.

      • Putkiaivo permalink

        Hmm. Kohta (2) on ehkä mielenkiintoisin keskusteltava, joten aloitetaan siitä.

        Kenen sijoituksesta on mielestäsi kyse jos rahalaitos laajentaa tasettaan (vastaavien puolella velallisen antaman takaisinmaksusitoumuksen arvolla, ja vastattavien puolella velallisen nostaman luoton verran, joka tyypillisesti kirjataan velallisen tilille ja velallisen hallintaan tehtyjen sitoumusten rajoissa; edellisten mahdollinen erotus kirjataan vaikutuksena rahalaitoksen omaan pääomaan)?

        No, riippumatta siitä kenen ”sijoituksen” mielletään lopulta olevan kyseessä, tämä taseen laajennuksen ihme on mielestäni siitä jännittävä juttu, että tasetta laajentamalla nostetun luoton (luodun talletuksen) voi käyttää (siirtää toiselle vastineeksi ties mistä aktiviteetista) siinä missä jo olemassaolevan talletuksenkin. Molemmat rahavirrat vaikuttavat täsmälleen samalla tavalla siihen mitä taloudessa tapahtuu. ”Luottokortti kuluttaa samalla tavalla kuin pankkikortti.”

        Taseita voi tosin makrona laajentaa vain siihen asti kun sekä luottokelpoista että luotonottohaluista toimijaa riittää, jos unohdetaan rahalaitoksien vakavaraisuusvaateet jne. Ja sekä kelpoisuuteen että haluihin vaikuttavat ne vallitsevat ja odotetut rahavirrat. Mitä enemmän on turvoteltu taseita, ihan määritelmällisestikin sitä runsaammat vaateet että raha pyörii annetuissa takaisinmaksusitoumuksissa odotetulla tavalla. Ja sitä romahdukselle herkempi systeemi mitä voimakkaammat vaateet.

        Ehkäpä tämä on jossain määrin ”Minskyläinen” näkemys vallitsevaan järjestelmään. Tehdyillä sitoumuksilla tulevaisuudesta (velalla) on väliä. Steve Keen on muuten rakentanut ihan hauskoja dynaamisia kiertovirtausmalleja aiheesta (”endogeenisella” rahalaitosten taseiden laajennuksella tai ilman), jotka ainakin ovat omaperäisiä jos eivät muuta. Ja ainakin näin maallikolle aika viattoman oloisella viilauksella endomallista saadaan ulos ”suuri moderaatio” ja kasvavat velkaantumisasteet, sekä ”deflatorinen” romahdus ihan sisäsyntyisesti ilman mitään shokkeja tai edes stokastiikkaa.

        Jatketaan paremmalla ajalla.

      • http://www.macroeconomics.tu-berlin.de/fileadmin/fg124/financial_crises/literature/Diamon_Dybvig_Bank_Runs__Deposit_Insurance__and_Liquidity.pdf
        http://www.princeton.edu/~pkrugman/tobin_brainard.pdf

        Rehellisesti sanottuna pidän endogeenisyysmallia (ns charlatans-ajattelu) aika outona ihan empirian valossa. BoJ on muutamaan otteeseen osoittanut aivan käytännössä pystyvänsä pienentämään kierrossa olevan rahan märää aina kun haluaa. Mikäli endogeenisyysmalli olisi totta, niin BoJ:n ei olisi pitänyt kyetä temppuun.

      • Putkiaivo permalink

        Hetkinen nyt, puhummekohan ihan varmasti samasta asiasta? Et kai nyt sentään ole kiistämässä etteikö rahalaitos voisi tasettaan laajentaa (siinä missä supistaakin ihan sitä myöden kun annettuja luottoja lyhennellään jos uusia luottoja ei anneta ulos) ihan arkisessa luototustoimessa? En toivoakseni missään ole väittänyt etteikö keskuspankeilla (esim. BoJ) ja valvovilla viranomaisilla yleensäkin olisi niiden alaisten rahalaitoksien taseisiin vaikuttavia paimennuskeinoja skaalalla ainakin koroista pääoma- ja likviditeettivaateisiin. Tämähän on myös ihan arkista todellisuutta. Miksi rahalaitoksien tasedynamiikka on mielestäsi ristiriidassa keskuspankin ohjausmahdollisuuksien kanssa?

        Kerro toki omasta näkemyksestäsi, erityisesti mitä tarkoitat ”endogeenisyysmallilla” ja täsmälleen miksi se on väärässä, niin saadaan keskustelu paremmin kohtaamaan, koska epäilen ettemme nyt oikein puhu ihan samasta asiasta.

        Meillä on tässä mahdollisesti näkemysero, mutta kyllä minusta velkaantuneisuudella on vaikutusta makrotasolla, ja eiköhän asiasta löydy ihan reaalimaailman havaintojakin. Mitä enemmän velkaa toimijoiden taseessa suhteessa rahavirtoihin (mitä velkaantuneempia toimijat ovat), sitä helpommin häiriintyvä systeemi, erityisesti koska tasaisesti kasvavan tai kiihtyvän velkaantumisen tilanteessa vallitsevat rahavirrat lähtevät merkittäviltä osin sieltä ”luottokorttipuolelta”, jolloin talous keinahtaa jäähylle jo siitä jos velkaantuminen edes hidastuu, saatika pysähtyy tai kääntyy laskuun. Tiukat takaisinmaksusitoumukset eivät paljoa joustoa sulattele rahavirroissa. Ja tähän päälle sitten tietysti ”luottokorttikysynnän” turvottamat omaisuus- ja siten vakuusarvot, ja johan on soppa valmis lusikoitavaksi.

      • Olet käsittääkseni useaan kertaan vedonnut endogeenisyysmalliin, joka aika selvästi sanoo, että keskuspankki ei pysty vaikuttamaan kierrossa olevan rahan määrään.

        Ja totta kai rahoitussektorin toimijat kuten muutkin voivat laajentaa tasettaan. Lue nuo linkkaamani artikkelit.

        Mutta olet myös ymmärtääkseni väittänyt, että keskusohjaus eli nuo paimennuskeinot ovat pahasta. Oma väitteeni on taas se, että monessa mielessä rahoitusmarkkinoiden pitäisi muuttua nykyistä säädellymmiksi koska markkinatoimijoiden rationaalisuus on rajallista. Markkinat ovat vallan tehokkaita mikäli markkinatoimijat ymmärtävät markkinoiden säännöt, liian suurta vapautta tarjoileva mahdollisuus rakennella uusia finanssi-ihmeitä ei anna markkinoille tuota tehokkuusmahdollisuutta (epäsymmetria, rajoitettu rationaalisuus, animal spirits yms). Tämä ei tarkoita sitä, että sääntöjen laatijan pitäisi ymmärtää asioita paremmin kuin muiden, lähinnä vain sitä että markkinan toiminta pitäisi olla ymmärrettävää. (vihje: Herbert Simon).

        Mikäli ymmärsit minun sanovan, että velkaantumisella ei ole vaikutusta, niin ilmaisin itseäni huonosti. Minusta velkaantumisen suurimpia ellei suurin ongelma on yksityisen sektorin shokkikestävyydessä. Mikäli esimerkiksi asuntovelka on niin suuri, että kotitalouden budjetti ei kestä vaikkapa auton muuttoriremonttia, niin velkaa on liikaa verrattuna tarvittavaan joustokykyyn. Näinhän yleensä käy kun lähestytään talouden maksimipotentiaalia ja tulevaisuus näyttää äärimmäisen ruusuiselta.

        Yksi inhoamasi keskusohjauksen oleellisia piirteitä olis kertoa ennustettavalla ja läpinäkyvällä tavalla (sääntöpohjaisesti), että kun kaikki näyttää riittävän ruusuiselta, niin menoa aloitetaan jarrutella. Tuolloin muun muassa suurin osa kotitalouksista jättäisi ne ylisuuret lainat ottamatta koska markkina olisi tuon sääntöpohjaisuuden vuoksi ymmärrettävämpi. Vastaavasti vaikkapa ison negatiivisen tarjontashokin tapauksessa säännöt kertoisivat, että taloutta piristetään, jolloin markkinatoimijat tietäisivät, että markkinoille tungetaan rahaa entistä enemmän.

        Avainsanoja monessa asiassa ovat rajallinen rationaliteetti, inflaatio-odotukset, tuotto-odotukset, ennuste tulevasta toiminnasta selkeiden ja yksinkertaisten sääntöjen vallitessa.

      • Putkiaivo permalink

        Erinomaista, nyt alkavat näkemykset selkiämään hitaammallekin. ”Endogeenisyydestä” olen puhunut vain tuossa yllä Steve Keenin malliharrasteista puhuttaessa, ja näissä harrasteissa ei ainakaan minun ymmärrykseni mukaan ole edes tarkoituskaan ollut mallintaa keskuspankin toimia. Jos joku muu veijari on esittänyt ettei keskuspankki voi vaikuttaa rahoitussektoriin ja talouteen yleensä, niin sitten on kaverilla aika väkevät näkemykset joille lähinnä hymyilisin vaikka itsediagnosoitu putkiaivo olenkin.

        Se on ihan oikein havainnoitu, että olen epäileväinen näiden putkinäköisten targetointien suhteen, ne ovat menneet persuuksilleen jo niin monta kertaa ettei enää jaksaisi edes nauraa kun joku Sumner vakavalla naamalla vääntää aiheesta. Pahimmillaan talouden kokonaisuus yritetään pelkistää yhteen tulkinnanvaraiseen lukuun jonka perusteella sitten keskusohjataan suorastaan uskonnollisessa hurmoksessa kaikki soraäänet vaientaen kunnes taas repeää. Vrt. suuren moderaation aikana sopi imeä taseeseen vanhakantaista velkaa ja muita innovaatioita kuin pesusieni kunhan inflaatioviisari odotuksineen ei heilunut. Ehkäpä ”rationaliteetin” ei tarvitsisi sentään ihan näin rajallista olla.

        Mukava nähdä että näkemykset velasta ja taseista ovat sittenkin aika yhteneväiset, vaikka ”maksimipotentiaalia” en ehkä olekaan valmis tunnustamaan (taas sitä uskoa yhteen lukuun jos olen oikein ymmärtänyt), ja ”shokki” herättää minussa samaa hilpeydensekaista kauhua kuin DSGE-karikatyyristä vakavalla naamalla reaalimaailmaan annetut politiikkasuositukset.

        Jos nyt sitten tähän NGDP-targetointiin kuitenkin lähdetään, niin aivan varmasti repeää jostakin saumasta. Kun heikottaa niin keskuspankin parhaille kavereille pelimerkkiä kouraan ja reaalista vaurautta syntyy runsaudensarvesta kun parhaimmassakin banaanitasavallassa. (Täsmälleen ”kenelle annetaan” jos sääntö sanoo että nyt löysätään? Eli mikä on targetoinnin yksityiskohtaisempi operatiivinen toteutus? Sieltä löytynee sitten mistä lähtee himmeli näivettymään ja repeämään.) Tai jos NGDP-mittarin sisuskalut tai target-kasvu ovat jo lähtökohtaisesti kuutamolla niin kivasti kuristaa tai näivettää ihan pitkällä tähtäimellä tervettäkin kehitystä. Tämä nyt jonkin verran jyrkästi ja kärjistäen jotta saadaan näkemyksiä peloteltua esiin. Monimutkaisista asioista kyse ja muutamalla kiireisellä lauseella harvemmin osuu maaliin.

        Valvonnasta ja valvonnan insentiiveistä pitäisi ainakin jatkaa. Ehkä noista muistakin numeroista tuossa yllä. Ja lukulista pitenee, josta kiitokset.

      • Talouspuolella tupataan käyttämään termiä ”shokki” kun tarkoitetaan käytännössä englanninkielen niin mainiota ilmaisua ”shit happens”. Esimerkkinä voivat olla vaikkapa arabikevään aikaiset tapahtumat, jotka nostivat raakaöljyn hintaa (negatiivinen tarjontashokki). Toinen hyvä esimerkki on vaikkapa raju kuivuuskausi, joka tuhoaa suuren osan viljasadoista (negatiivinen tarjontashokki). Kolmas esimerkki olkoon uusi teknologinen innovaatio, joka tunkee maailman täyteen jotan uutta tuotetta tai tuoteryhmää murto-osalla aikaisemmasta hinnasta (positiinen tarjontahokki). Neljäs esimerkki voi olla vaikka Espanjan hillitön rakennusbuumi ennen kriisiä (positiinen kysyntäshokki työmarkkinoilla) ja viides olkoon Suomessa viime vuosina tapahtunut telekommunikaatioalan romahdus (negatiivinen kysyntäshokki työmarkkinoilla).

        Kaikkiin noihin shokkeihin voidaan vaikuttaa, ylikuumenemista voidaan hillitä ja supistumista samoin. Tästä on paljon onnistuneita esimerkkejä maailmalta, tällä hetkellä vaikkapa Puola, Sveitsi ja Israel. Myös Kanada ja Australia ovat kyenneet aika hyviin suorituksiin, joskin molemmat ovat saaneet melkoisesti kantoapua Kiinan rakennusbuumista. Ai niin, sinullehan ei kelvannut mikään alle sadan vuoden ajanjaksoa tarkasteleva analyysi koska silloin ei mielestäsi saada oikeaa historiallista perspektiiviä (mikä on minusta aika hölmö ja tieteellisen ajattelun perusperiaatteiden vastainen lähestymistapa, mutta ideologisesti varmasti ihan kiva).

        Rehellisesti sanottuna pidän umpityperänä kieltää shokkien olemassaolo ja tarve reagoida niihin. Mutta ehkä se on sitä mainostamaasi putkiaivoisuutta.

      • Putkiaivo permalink

        Nimimerkin takaa jutellessa pitäisi tietysti olla korostetun korrekti, joten pyritään tähän molemmin puolin.

        Uskoisin ettet nyt ihan tosissasi esitä pitkän tarkastelujakson valitsemista (viitaten ilmeisesti keskusteluumme Israelin rahapolitiikasta) ohjauksen onnistumisen arviointiin _tieteellisen ajattelun perusperiaatteiden_ vastaisena.

      • Käytän vain sitä kieltä, jonka olet itse keskusteluun tuonut. Mikäli haluat, niin voimme siitä molemmin puolin luopua. Toisaalta pidän aivan aiheellisena sanoa ilmeisen tahallista typeryyttä typeryydeksi.

        Mikäli halutaan tarkastella jonkun regimen toimintatapaa, niin tarkastelu jossa tuon regimen kanssa niputetaan yksiin erilainen aikaisempi regime ei ole mitenkään puolusteltavissa oleva periaate. Vähän sama kuin sanoisi, että Saksassa hallinnolla on tapana laittaa poliittiset vastustajansa leireille ja hallita diktatuurina. Tottahan tuo oli herra H:n aikana ja joissain määrin Itä-Saksassa, mutta siitä ei voi vetää johtopäätöksiä Saksan nykyisen hallinnon demokraattisuudesta. Moinen niputtaminen on höpöä mikäli halutaan tarkastella Saksan nykyistä hallintoa ja sen toimintatapoja.

      • Putkiaivo permalink

        Taisimme näistä ohjauksellisista ”regimeistä” ja datan siivoiluista jo aiemmin pitkälti keskustella, ehkei näistä ole enää uutta esitettävää.

        Osoitettua paperia lukuun ja sieltä tuoretta paistetta putkeen, toivoakseni.

      • Eli mielestäsi Saksan hallinnon toimintatapoja tarkasteltaessa täytyy tasan tarkkaan huomioida herra H:n hallinto koska dataa ei saa siivoilla? Ilman epäjatkuvuuskohtien huomioimista päädytään aika absurdeihin ja vääriin johtopäätöksiin. Ehkä pitäisi sinun pitäisi tosiaan tarkistaa metodologiaasi.

        Olet kehunut olevani insinööri. Missä opinahjossa opetetaan systeemianalyysin perusteet tuollaisella tavalla? Vai opetetaanko niitä? Ihan uteliaisuuttani kysyn.

      • Putkiaivo permalink

        Ainakin lyhyt kertaus on siis tarpeen. Keskustelimme rahapolitiikan vaietuista kustannuksista siinä alkuperäisessä keskustelussa, jolloin jos interregnumeita ei oteta mukaan, niin esitin, että epätäydelliseksi (ja rahapolitiikan instituutioiden kannalta mairittelevaksi) jää tilannekuva.

        Kuten siinä aiemmassa keskustelussa jo taisin arvella, kysehän taitaa olla perimmiltään instituutioiden vallasta ja vallankäytön oikeutuksesta. Minusta on oikeastaan aika huvittavaa, että väität vastaan selvästä ja datalla perusteltavasta ilmiöstä: rahapolitiikalla on vaiettuja kustannuksia, jotka ilmenevät voimakkaimmin juuri niissä ”regiimien” murroskohdissa, joita on sittemmin mielestäsi — ja ei aivan vähäiseksi hämmästyksekseni — suorastaan ”tieteellisen ajattelun perusperiaatteiden vastaista” tarkastella. Hmm.

        Lainaan tuosta ylhäältä vielä sinulta lauseen:

        ”Uskon, että nykyisin totuudella ja rehellisyydellä voisi päästä yllättävän pitkälle. Ainakin pitemmälle kuin aikaisemmilla toimintatavoilla.”

        Sijoitat vaikka itsesi ajatusleikkinä pitkän fixed-coupon joukkovelkakirjasalkun omistajaksi voimakkaasti inflatorisen interregnumin yli (vrt. Israel), niin kustannukset tulevat toivoakseni ilmeiseksi. Ilmiö on havaittu, ja dataa on.

        Mutta hyvä että asioista keskustellaan. Siitä nostan sinulle erityisesti hattua, että sulatat eriäviä ja kärjistäviäkin näkemyksiä keskustelussa. Se on ihan tieteellisen ajattelun perusperiaatteiden mukaista, ainakin sellaisena kuin ne on insinöörille koulutettu. Nimimerkin takaa kirjoitettaessa jätetään ne opinahjot pois, vaikka tuskin tässä nyt henkilöllisyys varsinaisesti salassa onkaan. Tämä talousoppiin ja sen keskustelukulttuuriin tutustuminen on tällainen aika tuore harrastus, ja ne sidosryhmät taas, kuten ymmärrät.

      • Olen väittänyt, että nykyinen rahapoliittinen regime Israelissa on selvinnyt paremmin kuin monen muun vastaava tästä nykyisestä kriisistä. Sinun vastuaksesi on ollut se, että ei ole selvinnyt. Perustelusi on aikaisempien toimintamallien tulokset.

        Logiikkasi palautuu yhä siihen, että koska toisinajattelijat laitettiin herra H:n vallan aikana ja Itä-Saksassa leireille tahi vankilaan, niin Saksan nykyistä hallintoa ei voi väittää paremmin toimivaksi kuin vaikkapa H:n hallinta. Ajattele jos olit kommunisti herra H:n hallintomallin aikana!

        On aivan eri asia sanoa, että ne kuponkien omistajat eivät ole Israelissa selvinneet kovinkaan hyvin viimeisen 50 vuoden aikajaksona kuin väittää että nykyinen rahapoliittinen regime ei ole selvinnyt asioiden hoidosta paremmin kuin monet muut tämän nykyisen kriisin aikana. Oikea väite Saksan suhteen olisi sanoa, että Saksan poliittisessa historiassa toisinajattelijoita on vainottu, mutta nyt Saksassa on demokratia, jota voidaan pitää siinä ja siinä mielessä toimivana/toimimattomana. Mutta jos väittää kuten sinä, että Saksan demokratiaa ei voi pitää demokratiana koska viimeisten sadan vuoden aikana Saksassa on toisinajattelijoita vainottu, niin syyllistyy aika hölmöön ja alkeelliseen virheeseen. Tuollainen virhe on propagandamielessä ymmärrettävä temppu, mutta ei se ole järjellistä argumentaatiota.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: