Skip to content

Nousuhdanne Helsingissä ei tarkoita uusia työpaikkoja Keminmaalla – Suomi on Euroalueen Keminmaa

elokuu 14, 2013

Joidenkin lukujen mukaan Saksa ja mahdollisesti Ranska ovat palaamassa vähäisen kasvun puolelle (Bloombergin uutinen täällä). Mahdollista on myös se, että kokonaisuutena Euroalue ei enää supistuisi vaan päätyisi lievään kasvun. Mikäli noin käy, niin uutinen on hyvä. Mutta se ei valitettavasti tarkoita sitä, että Suomen taloudellinen tilanne helpottuisi. Itse asiassa se saattaa johtaa Suomen tilanteen vaikeutumiseen monestakin syystä.

Sen ymmärtämiseksi, että Saksan kasvu ei välttämättä auta Suomea kannattaa leikkiä pieni ajatusleikki. Muistellaan aikaa ennen eurojäsenyyttä. Tuolloin Suomi silloin tällöin ajautui laskusuhdanteeseen ja toisinaan jopa lamaan. Verrataan kahta Suomen aluetta, pääkaupunkiseutua ja Keminmaata.

Kun laskusuhdanne kääntyi pääkaupunkiseudulla noususuhdanteeksi, niin tuo noususuhdanne ei tarkoittanut sitä, että pääkaupunkiseudun nousu olisi tuottanut uusia työpaikkoja Keminmaalle. Itse asiassa pääkaupunkiseudun menestys houkutteli monet muuttamaan Keminmaalta pääkaupunkiseudulle. Samalla myös usea yritys katsoi viisaimmaksi siirtää se työpajansa pääkaupunkiseudulle. Keskuksen vetovoima vain kasvoi nousun alettua.

Suomessa tilanne johti vuosikymmenten mittaan tilanteeseen, jossa Keminmaa on näivettynyt ja käytännössä täysin riippuvainen muualta Suomesta tulevista tulonsiirroista. Ainakin julkisten palveluiden lainmukainen toteuttaminen on täysin riippuvaista noista tulonsiirroista vaikka yksittäiset Keminmaan alueella yhä toimivat maanviljelijät ja kauppiaat saattaisivatkin pärjätä ilman tulonsiirtoja.

Vaikka tulonsiirroilla ja erilaisilla aluetuilla pyrittiinkin vähentämään työpaikkojen valumista Keminmaalta kohti keskuksia ei siinä ole onnistuttu. Vain muutamat harvat yritykset jäivät Keminmaalle ja nekin lähinnä siksi, että joko tulonsiirtojen tuoma tuki oli riittävää tai Keminmaalta löytyi jotain yrityksen kannalta oleellista kuten vaikkapa turisteja houkuttelevia luonnonkohteita.

Miksi vaikkapa konepajan kannattaisi toimia Keminmaalla jos asiakkaat ovat pääkaupunkiseudulla? Työntekijöiden palkkatason pitäisi olla rutkasti halvempi kuin pääkaupunkiseudulla että kuljetuskustannukset ja etäisyyden tuomat hankaluudet kompensoituisivat. Kuljetustuilla ja investointituilla on yritys saatettu houkutella jäämään Keminmaalle, mutta tuolloinkin on palkkatason täytynyt jäädä pääkaupunkiseutua paljon pienemmäksi.

Keminmaalle jäämistä ovat vaikeuttaneet myös ymmärrettävät inhimilliset tekijät. Ei Keminmaalla pääse oopperaan tai ostoksille Stockmannin tavarataloon aina halutessaan vaikkapa töiden jälkeen. Myös työntekijöiden puolisoille on paljon heikommin mahdollisuuksia.

Ainoastaan mittavat tulonsiirrot keskuksesta Keminmaalle mahdollistavat edes kohtuullisen toimivuuden Keminmaan palveluille ja onnistuvat pitämään joitain eteläisiä vastineitaan huomattavasti pienempiä palkkoja maksavia yrityksiä alueella. Ilman tulonsiirtovaltiota ei edes se onnistuisi.

Käytännössä tämä pieni ajatusleikki osoittaa Suomessa jo tapahtuneen esimerkin kautta, että talousalueen taloudellinen aktiviteetti tuppaa keskittymään keskuksiin. Mikäli periferiat ovat riittävän perifeerisiä, niin ilman tulonsiirtounionia niissä ei pääsääntöisesti ole mahdollista ylläpitää edes siedettävää elintasoa tai puhumattakaan edes kohtuullisista julkisista palveluista. Totta kai jokin poikkeuselinkeino kuten vaikkapa turismi tai kullankaivuu saattaa tuottaa korkeat palkat ja korkean elintason juuri tuolla sektorilla, mutta ei yleisemmin. Kokonaisuudessaan periferian kohtalo on kuitenkin olla köyhää syrjäaluetta mikäli kaikki säännöt ovat periferiassa samat kuin keskuksessa.

Periferiassa ei millään keinolla kyetä ylläpitämään niitä samoja palveluita kuin keskuksessa mikäli tempun tekemiseksi ei turvauduta mittaviin tulonsiirtoihin sieltä keskuksesta periferiaan. Tuolloinkin periferian palkkataso ja yleinen elintaso on huomattavasti keskusta alhaisempi.

Taloudellisessa mielessä Saksa on Euroalueen keskus. Suomi on periferiaa. Mikäli Saksa ei suostu tulevaisuudessa tuntuviin tulonsiirtoihin keskuksesta periferiaan kuten Suomeen, niin suomalaisten elintaso on väkisin huomattavasti alhaisempi kuin saksalaisten ja Suomesta saatavat julkiset palvelut vain varjo Saksassa saatavista. Tämä on osa sitä hintaa, joka meidän on yhteisvaluutasta maksettava.

Suomen talouden luhistuminen on sen verran kylmää kyytiä, että aikaisemmat laskelmani Suomen maksuosuudesta tulevassa liittovaltiossa ovat osoittautuneet virheellisiksi (laskelmat: 1 ja 2). Laskelmani perustuivat ajatukselle siitä, että Suomessa ei tapahdu talouden romahtamista ja siitä seuraavaa Euroalueen suhteellisen tulotason mukaisen sijoituksen tuntuvaa muutosta. Olin väärässä. Nykyisellä vauhdilla olemme saamapuolella muutamassa vuodessa, viimeistään vuoden 2019 eduskuntavaaleihin mennessä.

Mikäli Suomi roikkuu väkisin euromaana, niin alan vähitellen päätyä kannattamaan massiivista tulonsiirtoliittovaltiota, jossa tulonsiirroilla maksetaan köyhien alueiden eli periferian kuten Suomen kustannukset sosiaalipolitiikan ja direktiivien toteuttamisen sekä poliisin ylläpitämisestä. Tietenkin on niin, että mikäli oppivelvollisuusdirektiiviä ei säädettäisi, niin vain varakkaammilla suomalaisilla olisi varaa käydä koulu loppuun, puhumattakaan korkeakoulutasoisen koulutuksen hankkimisesta. Tuon vuoksi kannatan myös yhteistä verotusta, yhteistä sosiaalilainsäädäntöä ja yhteistä koulutusjärjestelmää mikäli pysymme yhteisvaluutassa.

Yhteisvaluutan hinta on joko tiukka ja massiivinen tulonsiirtoliittovaltio tai köyhtyminen ja taantuminen kouluttamattomiksi periferian asukkaiksi, joita keskuksesta tulevat turistit valokuvaavat. Koska päähallituspuolueemme ovat ilmoittaneet kannattavansa yhteisvaluuttaa ja vastustavansa liittovaltiota ja tulonsiirtoja, niin poliittinen valintamme näyttää olevan heikkenevä elintaso, palkkojen alennukset, alas ajettavat julkiset palvelut ja taantuminen yhteisvaluutta-alueen Keminmaaksi – ilman niitä tulonsiirtoja, joita Keminmaa on Suomen osana saanut.

Tämän vuoksi olenkin muuttanut mieltäni liittovaltion suhteen. Mikäli Suomi pysyy yhteisvaluutassa, niin pidän tulonsiirtoliittovaltiota pienempänä pahana kuin tätä nykyistä tilannetta. Tuolloin talouden mekanismien aiheuttama Suomen pakollinen köyhtyminen ei tarkoita peruspalveluiden ja koko suomalaisen yhteiskunnan täydellistä alasajoa vaan liittovaltiolta tulevien tulonsiirtojen varassa pyöriviä minimipalveluita. Ilman liittovaltiota maamme kohtalo yhteisvaluuttamaana on karu ja esimakua tuosta kohtalosta voimme saada katsomalla kuinka hyvin Portugalissa ja Kreikassa menee.

Parhaana vaihtoehtoa pidän kuitenkin Suomen siirtymistä takaisin omaan valuuttaan ja tuon valuutan kellutusta. Kelluva valuutta pysäyttäisi teollisuuden maastapaon tasaamalla kilpailukykyerot automaattisesti. Elintasomme putoaminen jäisi tuolloin pienemmäksi ja antaisi ratkaisun avaimet meidän omiin käsiimme.

Millään muotoa järkevästi toimivan yhteisvaluutta-alueen hinta on yhtenäinen liittovaltio, jossa tulonsiirrot ovat arkipäivää. Muun väittäminen on pölhöpopulismia – ainakaan yhtään perusteltua vaihtoehtoa eivät yhteisvaluutan kannattajat ole esittäneet.

Advertisements

From → Uncategorized

8 kommenttia
  1. Ehkä tämä onkin ollut fantsuttelijoiden käskyttäjien taka-ajatus. Liittovaltio takaoven kautta, eli pakon sanelemana.

    • Liittovaltioon köyhtymisen ja katastrofin kautta. Voi hyvinkin toimia Suomessa jossa kansa näyttää uskovan kaikkia valheita ja äänestävän niitä samoja päättäjiä jotka katastrofin aiheuttivat, mutta katsotaan miten perinteisissä kapinamaissa käy.

      Ja jotenkin epäilen Saksan halua päätyä maksumieheksi. Kyynisesti ajatellen Saksa ensin niistää rahat kaikilta ja sitten toteaa ei kiitos liittovaltiolle. Heillehän tämä nykyinen malli on suoranainen rahakone.

      • Saksan vaalien jälkeen… Ei lopu kommentoijilta hommat vielä vähään aikaan.

  2. hakki47 permalink

    On suorastaan masentavaa lukea analyysejäsi. Varsinkin, kun itse olen vakuuttunut niiden oikeellisuudesta. Sokerina pohjalla toteamuksesi ”Suomessa jossa kansa näyttää uskovan kaikkia valheita ja äänestävän niitä samoja päättäjiä jotka katastrofin aiheuttivat…”

    Valitettavasti näin on ollut jo kovin kauan. Johtuen omista ”ennakkoluuloistani” ajoittaisin tuon muuttumisen hetken 1960 – luvulle, suomettumisen lopulliseen läpimurtoon. Ja yhtä vähän kuin aikoinaan kannatin maalaisliiton aluepoliittista valtaa, jolla maamme kehitystä tehokkaasti jarrutettiin vuosikymmenien ajan, innostun nytkään tulonsiirto-liittovaltiosta. Niistä meillä on riittävästi esimerkkejä, sekä idässä että lännessä.

    Samalla tavalla kuin Svinhufvudin senaatti vapaussodan (nimestä viis) oli vapaaehtoisesti siirtämässä Suomea defacto Saksan talousvasalliksi, ovat samalla asialla nyt kokiksien lisäksi myös demarit. Saksalaisille se toki sopii, ja kun ei enää sovi – ”na und”? Pikku harmeista pääsee helposti eroon. On meillä mahtavat johtajat unohtaessaan, että kansakunnat eivät ole markkinatavaraa, eivätkä heidän myytävissään.

    http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/08/jos-markkinat-toimivat.html

  3. Talouseläin permalink

    Hengissä pysyäkseen euro tarvitsee tulonsiirtoja ja yhteistä talouspolitiikkaa, mutta perustelu ontuu. Elintason ylläpito vaatii nimenomaan reaalituloja, joten ilman yhteisvaluuttaakin periferioiden pitäisi argumentin mukaan saada keskuksilta nettotuloa, jotta elitason ylläpito olisi mahdollista. Näin asia ei kuitenkaan ole. Oma valuutta vain tasapainottaa kilpailukykyeroja ja estää valuuttapaon heikoilta alueilta. Yhteisvaluutassa tämä mekanismi on korvattava jollain muulla, jota eurossa ei siis ole tehty.

    • Oma valuutta mahdollistaa talouden avoimuudesta huolimatta tilanteen, jossa kotimarkkinoiden toimivuus turvataan tilanteessa kuin tilanteessa. Valuuttakurssimuutosten avulla voidaan aikaansaada reaalisen kilpailukyvyn muutoksia kotimarkkinoiden eduksi, mikä vastaa yhteisvaluutassa tapahtuvia tulonsiirtoja omalle valuutta-alueelle. Tuostahan on useita esimerkkejä. Yhteisvaluutassa tai kiinteillä kursseissa vastaava ei onnistu.

  4. Kari permalink

    Olen samaa mieltä siitä, että euron voi pelastaa vain tulonsiirtoliittovaltio. Toisaalta kokemus on osoittanut, ettei eurooppalainen päätöksenteko toimi, EU:n tilit on monelta vuodelta hyväksymättä, eikä ole mitään syytä olettaa, että liittovaltio toimisi sen reilummin ja avoimemmin. Tulisiko Brysselistä meille mitään? Epäilen. Miten ihmeessä tähän on tultu? Olimme itsenäisempiä autonomian aikana. Silloin oli oma raha ja päätimme itse verojemme käytöstä.

Trackbacks & Pingbacks

  1. Irtisanomisen helppous ja yhteisvaluutan pakkopaita | Tyhmyri's Blog

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: