Skip to content

Lender of Last Resort (LLR) – välttämättömyys jota ei euromailla ole

elokuu 5, 2013

Toisinaan taloudellisten mekanismien perusperiaatteita tulee pidettyä sen verran itsestään selvinä, ettei tule edes ajatelleeksi niiden olevan vaikeasti käsitettäviä ja arkijärjelle vieraita. Yksi noista perusasioista on lender of last resort (LLR), johon kohdistuvaa fiksaatiotani yksi kommentaattori on kyseenalaistanut väittäen, mikäli olen hänen väitteitään ymmärtänyt oikein, sellaisen olevan sekä tarpeeton että euromailla olemassa. Tuo väite on vähän sama kuin sanoisi fysiikkaa tuntevalle, että voima ilman vastavoimaa on mahdollista aivan arkitodellisuudessa. Siksi minun on ollut vaikea tarjota suoraa vastausta kysymykseen, mutta koska kyseessä yksi eurokriisin perusmekanismeista, niin hieman aiheesta.

Ensimmäinen ja yleisimmin käsitelty LLR:n rooli on huolehtia ja varmistaa rahoitusmarkkinoiden sekä pankkijärjestelmän toiminta. Historiallisesti tämä on 1800-luvun peruja, asiasta merkittävimmät kirjoittaneet olivat Bagehot ja Thornton. Heidän jäljiltään on karkeasti ottaen LLR:n roolina katsottu olevan

  • varmistaa rahan määrän hallittu kehitys, eli ei rajuja muutoksia suuntaan eikä toiseen
  • huolehtia koko rahoitus- ja pankkijärjestelmän toimivuudesta, ei yksittäisten pankkien tai pankkien kaltaisten organisaatioiden tasolla vaan systeemisellä tasolla
  • toimia johdonmukaisesti ja ennustettavasti talouden kehityksen, erityisesti kierrossa olevan rahamäärän kehityksen osalta
  • kertoa toimintapolitiikkansa etukäteen, erityisesti kriisitilanteissa, epävarmuuden ja paniikkien poistamiseksi

Näiden finanssisektoria käsittelevien tehtävien lisäksi LLR on kriisitilanteissa aina myös turvannut järjestäytyneen yhteiskunnan perustoimintojen rahoituksen jatkuvuuden eli valtion jatkuvuuden. Tämä siksi, että LLR on tähän asti aina ollut itsenäisen valtion keskuspankin rooli. Valtion toiminnan turvaamisroolin keskuspankki on ottanut kriisin aikana, sillä vaikeuksiin joutunut valtio ei yleensä tuppaa saamaan lainaa markkinoilta.

Itse asiassa EKP on epäonnistunut suorastaan dramaattisella tavalla jopa finanssimarkkinoiden LLR-toimijana Euroalueella. Monessa euromaassa liikkeellä olevan rahan määrä on kriisin aikana pienentynyt, maiden rahoituslaitokset joutuneet muun muassa tuosta syystä ongelmiin ja rahoituksen saanti on finanssisektorin ulkopuolisten yritysten näkökulmasta muuttunut lähes tai täysin mahdottomaksi. Euroalueen finanssisektori on yhä rikki, mikä on seuraa seurausta siitä, että EKP ei ole toiminut kuten keskuspankin pitäisi toimia.

EKP on päästänyt monet euromaat kysynnän romahtamisesta johtuvaan velkadeflaatioon, mikä on törkeää ammattitaidottomuutta. EKP on kaiken lisäksi useammin kuin kerran kiristänyt rahapolitiikkaansa kriisin kestäessä, mikä on täysin käsittämätöntä sekoilua.

Kun itsenäisellä valtiolla on oma valuutta ja oma keskuspankki on tuo keskuspankki aina kriisitilanteessa ottanut LLR:n roolin valtion toiminnan suhteen. Koska euromailla ei ole omaa valuuttaa eikä omia keskuspankkeja (tämä siis de facto), niin nominaalisen shokin yhteydessä tapahtuvan verotulojen romahtamisen seurauksena on todellakin mahdollista, että euromaalta rahat oikeasti loppuvat. Esimerkiksi Ruotsille ei noin voi käydä, sillä Riksbanken kyllä lainaa Ruotsin valtiolle sen verran kruunuja, että poliisien, armeijan, palomiesten, opettajien, lääkäreiden yms palkat tulevat maksetuiksi.

Hyvän esimerkin siitä mitä tapahtuu kun valtiolla ei ole LLR-tahoa tarjoavat Irlanti, Portugali ja Kreikka. Jokainen noista maista on tai on ollut tilanteessa, jossa ainoaksi rahoituslähteeksi ovat jääneet toiset euromaat ja IMF. Noiden valtioiden rahat voivat todella loppua, sillä supistuvan nominaalisen talouden tilanteessa verotulot pienenevät jatkuvasti. Neuvottelut toisilta euromailta lainattavasta rahasta (tai noilta mailta saatavista takuista) muistuttavat riippuvuutta ulkomaisista kultakaivoksista ja sitä kärrääkö joku lisää kultaa valtion holveihin vai ei.

EKP ei tehtyjen sopimusten vuoksi ole LLR-toimija valtioille. Tuo on yksi niistä syistä, joiden vuoksi jotkut tahot meillä Suomessakin pitivät rahaliittoon liittymistä vaarallisena temppuna. Kaivoon on helpompi hypätä kuin kiivetä sieltä pois. Kuten tämän blogin kommenttikeskustelu on soittanut, niin LLR:n roolin ymmärtäminen on hämmästyttävän vaikeaa myös koulutetuille henkilöille. Tämän vuoksi ymmärrän nyt paremmin syitä sille, että useat politiikan ja yrityspuolen edustajat eivät aikoinaan mitenkään kyenneet ymmärtämään miksi juuri LLR:n erityinen kielto eurosopimuksessa on niin vaarallinen.

Suomella ei ole LLR-toimijaa, minkä vuoksi myös Suomen valtion rahat voivat talouskriisin tai muunlaisen kriisin vuoksi oikeasti loppua, mikä on todella vaarallista sekä valtiollisessa että yhteiskunnallisessa mielessä. LLR on niin perustavanlaatuinen toimija sekä finanssimarkkinoiden että itsenäisten valtioiden olemassaolon ja toimintakyvyn kannalta, että LLR:n puute Suomen osalta on todella huolestuttavaa.

 

Edit: Bagehotin nimi korjattu. Kiitoksia MoreLiverille kirohärön huomaamisesta.

Mainokset

From → Uncategorized

26 kommenttia
  1. Viime kuussa Fedin julkaisema paperi ihanteellisesta keskuspankista sopinee tähän:

    http://www.ritholtz.com/blog/2013/08/central-bank-design/

    What set of institutions can support the activity of a central bank? Designing a central bank requires specifying its objective function, including the bank’s mandate at different horizons and the choice of banker(s), specifying the resource constraint that limits the resources that the central bank generates, the assets it holds, or the payments on its liabilities, and finally specifying how the central bank will communicate with private agents to affect the way they respond to policy choices. This paper summarizes the relevant economic literature that bears on these choices, leading to twelve principles on central bank design

    • Putkiaivo permalink

      Ammatillista eskapismia tutkimusosastolta.

      ”Kaikkivaltias ylin keskusohjaaja, anna meille mahdollisuus perustaa uusi Pankki, ja päästä meidät tästä taseesta.”

      Näin kieli poskella voisi todeta, että romantiikkaa tuntuu olevan ajan hengessä, eikä näemmä pelkästään BoE uuden kymmenen punnan setelin kuvamaailmassa 😉

      http://ftalphaville.ft.com/2013/07/24/1581222/caption-this-the-banks-mr-darcy-edition/

      • Tuohan on täysin tyypillistä insinöörilähestymistapaa. Kun nykyinen tuote on todettu epäoptimaaliseksi, niin mietitään miten sitä pitäisi korjata. Vai mitenkäs se meni?

        Putkiaivo, kysyin muuten tekniikan filosofiaa tuntevalta herralta näistä mielipiteistäsi eli pyysin konsulttiapua. Kommentoi tekniikan olevan niin täynnä mielipidekysymyksiä ja subjektiivisia näkemyksiä ja inhimillistä häröilyä sekä voimakkaita näkemyseroja, että maallikko suuresti hämmästyisi ja tyrmistyisi. Lisäksi esimerkiksi samoilla mekaniikan suunnittelusäännöillä voidaan tehdä surkeita koneita jotka eivät ikinä toimi tai erinomaisia laitteita. Toisaalta aina voidaan vetää suunnittelussa ja toteutuksessa välistä, jolloin saadaan ”Poorly made in China”-laatua.

        Hyvän esimerkin kuulemma tarjoaa tietojärjestelmäala. Periaatteessa kuulemma tiedetään aika monia asioita siitä kuinka järjestelmiä pitäisi suunnitella ja toteuttaa. Siitä huolimatta suurin osa järjestelmistä on surkeita syntyessään. Insinöörit uskovat jonkun uuden tekniikan tai menetelmän tai tuloksen kehittämisen jälkeen, että nyt se viisastenkivi löytyi. Uusi järjestelmä mikä sitten tehdään suurin toivein ja kaikkien uusien temppujen mukaisesti onkin susipaska.

        Nyt sinun logiikkaasi käyttäen mitään uutta ei pitäisi tietojärjestelmien rakentamisen osalta edes yrittää koska ne ovat pelkkää eskapismia jolla tavoitellaan jumallista kaavaa. Kaavan avulla sitten insinöörit uskovat voivansa tehdä paskasta eikunsiis lyijystä kultaa. Ja onhan noita kaavoja yritetty ”clen room programming”, ”lean programming”, ”structural programming”, ”extreme programming”, ”test driven programming” ja niin edelleen. Mikä siis saa kuvittelemaan, että jokin uusi tekniikka ja menetelmä nyt toimisi paremmin kun ei ne ole ennenkään toimineet? Jos se jumallalinen kaava nyt löytyisi? Eikös sinun logiikkasi siis mene näin?

        Mutta jos unohdetaan tietoinen vänkyröintisi, niin monissa kansantalousasioissa tiedetään vallan mainiosti, mikä toimii ja mikä ei. Samahan se on tekniikassa. Toisaalta taas se toimiva ratkaisu saattaa olla esimerkiksi jonkun intressiryhmän etujen vastainen ja jos tuo intressiryhmä on onnistunut ostamaan sopivat poliitikot, niin sitä toimivaa ratkaisua ei voi implementoida. Yksi valtio-opillinen piirrehän on myös ”The March of Folly”-tyyppinen toimintatapa, jossa moni päättäjä toimii omaa ja ajamiensa asioiden etujen vastaisesti mahdollisesti aiheuttaen suuria vahinkoja siksi, että järkevä toimintatapa edellyttäisi aikaisempien virheiden myöntämistä tai ainakin päätösten pyörtämistä.

        Tekniikan puolella tuo on hieman samaa kuin sitä, että oikaistaan tässä kohtaa vaikkapa laitteen turvallisuustestauksesta. Tulee paremmat katteet. Tai suunnittelijaa laiskottaa. Tai hän vain on epäpätevä. Tapahtuu koko ajan ja sinun logiikkaasi sovelten se on nimenomaan tekniikan ja insinöörien vika. Eikä kannata mitään uutta menetelmää kokeilla eikä yrittää koska vanhat epäonnistumiset pitää ottaa huomioon eikä se nytkään onnistuisi… Vai miten?

      • Putkiaivo permalink

        Tottakai insinöörillä menee päin seiniä siinä missä muillakin. Jokuhan täällä jo aiemmin nauroi, että mikään ei ole niin tyhmä kuin ajatuksissaan urautunut insinööri, joten siltä pohjalta.

        Aiemmissa keskusteluissa olen toivoakseni tehnyt selväksi, että ymmärrän kyllä (niin hyvin kuin insinööri vain voi, yhteiskunnallisesti viisaampien ajatuksia lukemalla) mikä merkitys toimivilla instituutioilla yhteiskunnassa on. Toisaalta koulutus velvoittaa olemaan vähän tällainen epäilijä, ehkä sitten vänkyröijäkin. Ihan turvallinen oletus, että kyseessä on vain ymmärryksen puute ja ilmeisen kehno taito vitsailla.

      • Putkiaivo permalink

        http://www.zerohedge.com/news/2013-08-05/dallas-feds-fisher-we-own-significant-slice-critical-markets-something-gordian-knot

        ”We own a significant slice of these critical markets. This is, indeed, something of a Gordian Knot.”

        Very well put indeed, Sir.

        Something of a Grand Braid indeed.

  2. Begehot = Bagehot, googlajille tärkeä tieto. http://en.wikipedia.org/wiki/Walter_Bagehot

  3. Kari permalink

    Kun nykytilannetta tarkastelee nimen omaan tuosta LLR-näkökulmasta, tuntuu uskomattomalta, että itsenäiset valtiot luovuttivat aivan keskeisen osan suvereenisuuttaan Frankfurtin pankkiireille. Eikö esimerkiksi Espanjassa ymmärretty, mitä menetetään? Vai luotettiinko siihen, että jos tulee oikein paha tilanne, niin EKP:n ja muiden euromaiden on pakko auttaa, ”Espanja ei ole Uganda”, kuten pääministeri Rajoy lohkaisi.

    Suomessahan monet, esimerkiksi juttujensa perusteella valtiovarainministeriön Kari Nars, tuntuivat ajattelevan eurohuumassa 1990-luvun lopulla, että markka on roskavaluutta ja on vain hyvä, että saadaan vakaa eurovaluutta tilalle. Ajatukselle sinänsä oli katettakin, niin surkeasti Suomen pankki toimi 1990-luvun lamassa, ainakin näin tavallisen kansalaisen näkökulmasta.

  4. Kaimasi Nars on juuri näitä tyyppejä, joilta en kysyisi edes kellonaikaa – sekin menisi varmasti väärin.

  5. Kyllä tuosta LLR-kuviosta oli joissain piireissä puhetta, mutta kuten legendaarinen euroa koskeva lausahdus vapaasti mukaellen kuuluu: Maalaatte mörköä seinälle ja joudutte sitä vielä itse sieltä pois pyyhkimään!

    Kun asiasta eli taloudesta mitään ymmärtämättömät mutta sopivasti valtaa omaavat tahot olivat päättäneet euron olevan parasta sitten valmiiksi siivutetun leivän, niin millään faktaperusteilla ei ollut enää väliä.

  6. Putkiaivo permalink

    Tyhmyri, kiitokset jälleen kannanotosta — jatkamme keskustelua ja tarkentamista heti paremmalla ajalla (yritän tänään illalla ehtiä, mutta kiireiseltä näyttää).

    Asian sivusta jos saan esittää toiveen, huomasin että Olli Pusalla oli Helsingin Sanomissa varsin napakka mielipidekirjoitus:

    http://www.hs.fi/mielipide/a1375156945510

    Tämä jos mikä tuntuu olevan Suomessa hyväksytyn keskustelun rajamailla. Sidosryhmät jne huomioiden varmasti herkkä aihe kommentoitavaksi, mutta sinulla tarkkanäköisenä havainnoitsijana saattaisi olla (de facto) kartelleista sanasi sanottavana. Ollikin tuntuu tätä palstaasi seuraavan, joten asiasta voisi syntyä mielenkiintoinen ajatustenvaihto. Tämä siis toivomusputkeen, ja hatunnosto Ollille keskustelunavauksesta.

    • Suomessa on perinteisesti sovittu hintataso pienen piirin kesken. Kannattaa muistaa, että kartellit muuttuivat Suomessa laittomiksi vasta EU-jäsenyyden myötä. Sinänsähän tuo ei ole vaikuttanut kovin hirveästi mihinkään muuhun kuin siihen, että tilaisuudet ovat siirtyneet muun muassa golfkentille eikä niistä enää kirjoiteta muistioita.

      Olen pariinkin otteeseen kirjoittanut blogissa gdp deflatorin kehityksestä vaikkapa Saksassa ja Suomessa. Suomessa hintataso on todellakin noussut rajusti, paljon nopeammin kuin tuottavuus. Mutta työntekijöiden palkat ovat, kuten Pusa kirjoittaa, hämmästyttävän pieni osa tuosta rajusti nousseesta kustannustasosta. Noussut kustannustaso on tuottanut aika kunnioitettavia voittoja monellekin kotimarkkinatoimijalle. Kannattaa vaikka katsoa palkkasumman osuus kansantaloudesta ennen eurojäsenyyttä ja nyt.

      • Putkiaivo permalink

        Niin, asia joka todella olisi EU-Suomessa ihan suomalaisissa käsissä olisi tämä yhteiskunnan Acemoglu & Robinson -hengessä de facto ”ekstraktiivisiin instituutioihin” puuttuminen, joista Ollin havainnoima isännätön työeläkejärjestelmä lienee eräs isoimpia kipupisteitä, mutta miksei tosiaan myös muut ekstraktiiviset rakenteet. Itse osoittaisin ensin tähän rakennus- ja rahoitussektorin allianssiin, joka on vivuttanut enemmän tai vähemmän syyntakeettomat kotitaloudet oikein viimeisen päälle, valvovan viranomaissektorin sekä poliittisen sektorin pullakahvitellessa sidosryhmätilaisuuksissa, odotellen ”pyörö-oven” pyörähdystä isännän palvelukseen. Kärjistettynä siis.

        Näihinhän tarkkanäköinen ja poliittisesti huolestunut talousmies voisi puuttua. Jos siis toiveena on jonkinlainen moraalifilosofisesti oikeutettu kokonaisoptimointi. Tunnustan, että tässä on itsellä epäilys takana siitä kuinka kokonaisoptimoinnillisen ihanasti asiat olisivatkaan jos nämä ekstraktiiviset rakenteet saisivat pelastuksen takataskussa olevalta suvereenilta rahaviranomaisinstituutiolta. Eurojärjestelmän ongelmista olemme varmasti hyvin tietoisia.

        Tulevista toimenpiteistä. ALV-uudistus sivulta 22 eteenpäin lienee toteutuslistalla:

        http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/02_taloudelliset_katsaukset/20130531Julkis/TS_raportti_Vartia.pdf

        Tähän palkanleikkuut päälle, niin eiköhän ala velkavipu leikkaamaan siihen toiseen suuntaan.

  7. Putkiaivo permalink

    Tyhmyri: ”Näiden finanssisektoria käsittelevien tehtävien lisäksi LLR on kriisitilanteissa aina myös turvannut järjestäytyneen yhteiskunnan perustoimintojen rahoituksen jatkuvuuden eli valtion jatkuvuuden. Tämä siksi, että LLR on tähän asti aina ollut itsenäisen valtion keskuspankin rooli. Valtion toiminnan turvaamisroolin keskuspankki on ottanut kriisin aikana, sillä vaikeuksiin joutunut valtio ei yleensä tuppaa saamaan lainaa markkinoilta.”

    Sanotaan asia jälleen toisella tavalla, kriisissä valtio tekee LLR kanssa yhteistyössä (reaalisen) tulon- ja omaisuudensiirron säästäjiltä valtion rahoittamille tahoille. Moraalisesti ladatummin voi todeta, että ryöstöhän se siinä. Pakko oli rahoittaa poliittisesti parhaiten verkostoituneet sidosryhmät, sekä tietysti tarjota sairaanhoitoa, poliisia jne. ”Cui bono” kuuluu mielestäni asialliseen tarkasteluun aina kun siirrytään nk. epätavanomaisten keinojen puolelle.

    Vallalla olevassa talousjärjestelmässä valtion tavanomaiset rahoituslähteet ovat (a) vero- ja pääomatulot sekä muut valtion vastaanottamat lakisääteiset maksut ja (b) markkinaehtoinen velkarahoitus. Jos nämä eivät vedä varoja valtiokonttorille, on leikattava menoja ja/tai muutettava varainkeruukeinot epätavanomaiseksi, kuten erilaisiin suoriin välittömiin tai viivästeisiin epäsuoriin takavarikkoihin, joista LLR-rahoitus valtiokonttorille on hallinnon kannalta edullinen, koska se on välittömästi käytettävissä ja epäsuotuisilta vaikutuksiltaan viivästeinen, sekä mahdollisesti aika suurelta osalta keinojen kohteeksi joutuneesta väestöstä ymmärryksen tuolla puolen. Jälkimmäinen on tietysti erittäin toivottava jos hallinnolla on tavoitteena säilyttää yhteiskunnallinen vakaus ja vallitsevat valtarakenteet sidosryhmineen. Kaunopuheisuutta ja luottamusta, parasta toivoen. Suorat välittömät keinot (vrt. corralito) taas miellettäneen hitaammankin takavarikon kohteeksi joutuneen kansan keskuudessa aika ripeästi tyranniaksi, jolloin kaduilla on äkkiä kattiloita rummuttelevia soihtukulkueita.

    En usko, että meillä näistä on kovinkaan eriävät mielipiteet. LLR-rahoitus valtiolle on keino ostaa aikaa ja toivoa parasta kun regiimi on pettämässä. Valitettavan usein käy niin, että tulee sitä hetkellistä lämpöä pakkasella, kun ”ancien regime” jatkaa samaa linjaa kunnes valuuttakin sitten lopulta pettää, ääritapauksena Zimbabwe ja nälänhätä. Onneksi useimmiten uusi valuutta ja järjen palautus.

    Tyhmyri: ”Neuvottelut toisilta euromailta lainattavasta rahasta (tai noilta mailta saatavista takuista) muistuttavat riippuvuutta ulkomaisista kultakaivoksista ja sitä kärrääkö joku lisää kultaa valtion holveihin vai ei.”

    Tässä on nyt tärkeä muistaa, että siihen on _aina_ syy miksei markkinaehtoinen rahoitusvaihtoehto (b) ole valtiolle saatavilla. Kuten jo aiemmin toivoakseni tein selväksi, Eurojärjestelmän alaisten rahalaitoksien luotonantoa säätelevät (i) viranomaisvaateet ja (ii) rahalaitoksen hallinnon oma näkemys fidusiaarina sekä omalle että vieraalle pääomalle taseessa. Viranomaisvaateet jakautuvat (i1) pääomavaateisiin ja (i2) varantovaateisiin. Basel II luottoriskin standardimallin mukaan saamiset valtioilta vaativat erittäin pieniä varauksia omalle pääomalle:

    http://www.bis.org/publ/bcbs128b.pdf

    Samaten (joukkovelkakirjamuotoiset) saamiset euroalueen valtioilta käyvät Eurojärjestelmän jälleenrahoitusoperaatioiden vakuudeksi erittäin pienin arvonalennuksin (haircut):

    https://www.ecb.int/paym/coll/assets/html/list.en.html

    Pahoittelen, että toistan tässä itseäni jo aiemmasta keskustelusta, mutta haluan nyt tehdä sen kertakaikkisen selväksi, että viranomaisvaateet rahoituslaitoksille eivät käytännössä euroalueella rajaa luotonantoa valtioille. Ei ole mitään kultakantaa. Toivottavasti tämä nyt tuli selväksi.

    Mikä käytännössä rajaa luotonantoa valtioille on rahalaitoksien näkemys. Jos luottoa ei valtiolle myönnetä (joukkovelkakirjat eivät käy kaupaksi valtion toivomaan hintaan), tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä — ei siis mistään kultakimpaleista — että on tehty päätös jättää luotottamatta.

    Sopii siis kysyä _miksi_ on jätetty luotottamatta? Onko luottoa hakevan valtion taloudellinen asema sellainen, että rahalaitoksen oman ja vieraan pääoman etua ajatellen ei ole järkevää ottaa riskiä?

    Varaus edelliseen. Eurojärjestelmän jatkuvasti heikkenevien vakuusvaateiden valossa on syytä olettaa, että viranomaisvaateet de facto rajaavat ainakin eräiden kriisimaissa toimivien rahalaitoksien luotonantoa.

    Uskoisin että olet ihan aidosti alan asiantuntija, joten tuskinpa näistäkään olet eri mieltä. Minä olen tässä vain sellainen jäärä, etten halua kutsua sitä, että myös Düsseldorf kieltäytyy antamasta luottoa kultakannaksi, koska minusta se on harhaanjohtavaa. Jos Düsseldorfissakin jo ymmärtävät mistä tuulee, niin silloin ei todellakaan kyse ole siitä, että saksalaisilla on holvissa harkkovajaus.

    Eli yhteenvetona näen tuon LLR käytön _valtion kriisirahoitukseen_ aika epätoivoisena puuhana, johon ei liity juurikaan ihannoitavaa tai puolusteltavaa. Epätoivoisen valtarakennelman viimeinen oljenkorsi yrittää keplotella itsensä kuiville.

    Keskuspankin (LLR) toiminnasta rahoitussektorin vakautta luomassa pitää kirjoittaa vielä jatkokommentti.

    • Mikäli historiaa yhtään lukee, niin tilanteet joissa valtio ei markkinoilta kykene saamaan rahaa ovat yllättävän tavallisia. Myös demokratioille ja myös ilman regimen oikeutuksen varsinaista katoamista. Niitä on sattunut toisen maailmansodan jälkeen yllättävän usein, nyt euromaillekin. Muun väittäminen on minusta rehellisesti sanottuna valehtelua. Minun mielestäni yksinkertaisesti valehtelet tässä asiassa, syytä en osaa arvailla.

      Kaikissa niissä tapauksissa, joissa LLR on huolehtinut systeemikriisin välttämisestä on aina niin hövelisti tarjoilemasi ”ryöstö” jäänyt vähäisemmäksi. Harvempi on menettänyt rahansa.

      Varmin keino laittaa erityisesti keskiluokan omaisuus uudelleen jakoon on päästää systeemi tai valtion rakenteet hajoamaan. Onko se sitten parempi vaihtoehto? Jos pidät sitä parempana vaihtoehtona, niin en usko, että meillä on mitään perusteita jatkaa tätä keskustelua.

    • Palaanpa kuitenkin vielä tähän. Minusta kommenteissasi ja vastauksissasi on kaksi päälinjaa, joita ensimmäinen on ilmeinen harha ja toinen on minusta erittäin vahingollinen.

      Ensimmäinen on se, että käsittelet taloutta kuten nollasummapeliä, jossa tilanteen tasaus on aina omaisuuden siirto joltakulta pois. Tuo ei ole totta, talous ei ole nollasummapeli. Jos olisi, niin ihminen keräilisi yhä savannilla toukkia ja pelkäisi iltaisin leijonia. Koska talous ei ole nollasummapeli, niin järjestelmää voidaan vakauttaa ilman sitä ryöstöä.

      Toinen on kyvyttömyys tai haluttomuus nähdä sitä, että talousjärjestelmien romahdus johtaa paljon suurempaan varkauteen ja omaisuuden uudelleenjakoon kuin monet vakauttavat toimenpiteet. Kyseessä on hyvin pitkälti arvostuskysymys. Jos julkisen vallan toimenpiteet ovat aina ryöstö ja paha asia, kuten ns itävaltalainen koulukunta näkee, niin totta kai romahduksen ja sen omaisuuden todellisen uudelleenjaon pitää antaa tapahtua. Tuolloinhan näkökulma on se, että tavalliset ihmiset syökööt kiviä kunnes tilanne on tasautunut uudelleen.

      Molemmat oletukset ovat minusta sellaisia, että niiden jälkeen ei jää hirveästi keskusteltavaa.

      Toisaalta euron kaltainen yhteisvaluutta käyttäytyy kriisitilanteessa yksittäisen valtion kannalta kultakannan tavoin, kuten on nyt nähty. Tällä asiallahan ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko lainan antamiselle juridisia esteitä tai ei.

      • Putkiaivo permalink

        Minusta on aina vähän ikävää jos keskustelukumppania aletaan leimaamaan ja pakottamaan johonkin dogmaan. Itävaltalainen valehtelija, talous nollasummapeliä, leijonat ja savanni?!?

        Havainto: minusta sinulla on keskustelijana taipumus nähdä asiat vähän mustavalkoisesti.

        Siltä osin havainnoit minua oikein, etten ole esitetyn LLR-instituution varaukseton kannattaja. Kuten todettu, LLR kriisirahoitus valtiolle on mielestäni epätoivoista eikä ansaitse ihannointia. Tässä meillä on näkemysero. Kultakannasta tuskin on tosiaan enää sanottavaa.

      • Suurin osa kommenteistasi kuuluu minusta noin yleisesti otettuna ns vulgäärin netti-itävaltalaisuuden lahkoon. Pari empiirisesti päteväksi osoitettua kynnyskysymystä kuten tuo LLR on tullut esitettyä samoin kuin niin innokkaasti viljelemäsi ryöstö-termi on tullut huomioitua. Myös se, että mitään vastakommentteja systeemikriisin poikkeuksellisen voimakkaalle omaisuuden uusjakoa aiheuttavalle piirteelle et ole esittänyt.

        Arvostan vapaa-aikaani liian paljon lähteäkseni aikaa vievään keskusteluun netti-itävaltalaisten kanssa. Lisäksi käytän todellisuuden vastaisten taloutta koskevien käsitysten kumoamiseen ihan riittävästi aikaa niin sanotun laskutettavan työajan puitteissa, joten se puoli riittää. Varsinkin kun moni päätöksentekijä joka tapauksessa pyyhkii hanuria perusteluilla ja skenaarioarvioinneilla.

        Mikäli pitäydyt alkuperäisessä tavoitteeksesi väittämässäsi asiassa eli taloutta koskevassa keskustelussa, niin saatan ehkä vastata.

      • Putkiaivo permalink

        Ensin valehtelija ja nyt vulgääri-nettilahkolainen Itävallasta, lieneekö ihan sotilasarvoltaan korpraali ja kasvissyöjäkin? 😀 Tämä leimailu ja dogmaattinen karsinointi ei taida edelleenkään kuulua asiakeskusteluun.

        Minua edelleen kiinnostaa tarkempi kokonaiskysynnällinen (?) näkemyksesi siitä miten mielestäsi talous todellisuudessa toimii. Sallinet kiinnostukseni ammatilliseen maailmankatsomukseesi, vaikka meillä on näkemysero LLR valtion rahoittelun kohdalla.

        Raghunam Rajan (tuore RBI pääjohtajanimitys) on mielestäsi seuraavassa tammikuisessa jutussa oikeassa vai väärässä, koska?

        http://www.project-syndicate.org/commentary/boosting-demand-impedes-recovery-by-raghuram-rajan

        Liittyy siis allaolevaan kysymykseen NGDP-targetoinnista kuten varmasti huomaat, koska R.R. kyseenalaistaa kausaatiopuolta kasvun ja elvyttelyn välillä.

        Tuosta Ollin avauksesta pitäisi myös jatkaa paremmalla ajalla.

  8. Putkiaivo permalink

    Vielä keskuspankista ja ehkäpä erityisesti näistä ”targetoinneista”. Selasin tuon viittaamasi Scott Sumner NGDP-targetointijutun pikaisesti läpi, josta minulle tuli mieleen aiemmin mainittu Hayekin 1974 Nobel-esitelmä, jossa siis jälkimmäisessä oli mm. tiukka kritiikki Phillips-pohjaista ”targetointia” kohtaan sekä vilpitön anteeksipyyntö ekonomistiprofession puolesta.

    Havaittu (tilastollinen) riippuvuus kahden suureen välillä ei tarkoita, että suureiden välillä välttämättä olisi kausaalinen riippuvuus.

    Esimerkki 1:
    Suomessa havaitaan voimakas positiivinen korrelaatio jäätelön menekkiä ja hukkumiskuolemia tilastoivien kuukausittaisten aikasarjojen välillä. Makeisveroa voimakkaasti nostamalla siis vähennämme hukkumiskuolemia.

    Esimerkki 2:
    Työllisyys ja inflaatio. https://en.wikipedia.org/wiki/Phillips_curve

    Esimerkki 3:
    Havaitaan voimakas positiivinen korrelaatio ”kokonaishyvinvoinnin” kasvua ja nimellisen bruttokansantuotteen kasvua tilastoivissa aikasarjoissa. Keskuspankkirahoitusta harkitusti kohteisiin C,I,G sadettamalla saamme siis nimellisen C+I+G ”tavoitekasvutasolle”, ja siten siis ”kokonaishyvinvoinnin” kasvuun.

    Jos olen ymmärtänyt karkeasti oikein, Sumnerin teesi on, että Esimerkki 3 toimii?
    (Jätetään ”kokonaishyvinvointi” tarkemmin määrittelemättä.)

  9. Kari permalink

    Rajanin argumentti tuntuu olevan se, että työttömyys on rakenteellista ja vanha talouden rakenne oli vääristynyt velkakuplan seurauksena. No, jos työttömyys johtuu siitä, että työttömien kyvyt ja osaaminen eivät vastaa työnantajien tarpeita, tämä näkyisi siten, että joillain sektoreilla olisi työvoimapulaa ja palkkaralli. Suomessa ei tällaista ole, eikä Krugmanin mukaan Yhdysvalloissakaan:
    http://krugman.blogs.nytimes.com/2013/08/04/is-there-any-point-to-economic-analysis/

    • Putkiaivo permalink

      Kari, kerrotko vielä tämän kausaatiomekanismin miten muille sektoreille _työllistymään kyvyttömän_ kuplasektorin työvoiman työttömyydestä seuraa toiselle sektorille palkkaralli? Itselleni tämä ei nyt käynyt vielä selväksi. Oletatko kenties sinne muille sektoreille kysynnän kasvua?

  10. Kari permalink

    Työttömyys luokitellaan tavallisesti 1) klassiseen, 2) kitka-, 3) rakenne- ja 4) suhdannetyöttömyyteen.

    1) Klassinen työttömyys tarkoittaa sitä, että palkat ovat liian korkeat työvoiman kysyntään nähden, jolloin osa työvoimasta jää työttömäksi. Jos palkat laskisivat, työttömyys poistuisi.

    2) Kitkatyöttömyys johtuu siitä, että kestää jonkin aikaa löytää uusi työ, kun edellinen on päättynyt.

    3) Rakennetyöttömyys johtuu siitä, että työttömät ja työnantajien tarpeet eivät kohtaa. Esimerkiksi Suomessa Lappi ja Kainuu ovat olleet korkean työttömyyden alueitta jo vuosikymmeniä, vaikka pääkaupunkiseudulla on ollut työvoimapulaa.

    Jos asiaa ajattelee vaikkapa Kemijärven sellutehtaalta työttömäksi jääneen 55-vuotiaan sellunkeittäjän näkökulmasta, niin hänen ei kannata muuttaa Helsinkiin bussikuskiksi. Kun mökki on maksettu, niin syrjäseudulla tulee vähällä toimeen, kun metsästää, kalastaa ja marjastaa. Eikä siitä mökistäkään saa taantuvalla paikkakunnalla juuri mitään.

    4) Suhdannetyöttömyys johtuu siitä, että kokonaiskysyntä on syystä tai toisesta alhaisella tasolla.

    Yhdysvalloissa keskustellaan juuri siitä, onko työttömyys rakenteellista vai suhdanteista johtuvaa. Edellä linkkaamassani Krugmanin jutussa todetaan, että jos työttömyys johtuu rakenteista, sitä ei voi alentaa lisäämällä kokonaiskysyntää, koska se johtaisi vain palkkainflaatioon:

    ”First, about the meaning of terms: When economists talk about rising “structural” unemployment, what they actually mean is something quite specific — it’s not vague hand-waving, it’s the assertion that the “full-employment” rate of unemployment, the level of unemployment at which prices and wages start to rise and you risk a wage-price spiral, has increased. When that happens, you can’t solve the unemployment problem just by getting someone to spend more and thereby increasing demand; when it hasn’t happened, you can.”

    Krugman myös kommentoi Rajanin ajatuksia:http://krugman.blogs.nytimes.com/2012/05/03/the-do-nothing-caucus/

    Rajan’s basic story is that we’re suffering from structural unemployment brought on by the need to move workers out of “bloated” construction, government, and finance. All I can say is, wow — has Rajan read any of the research on this subject?

    I mean, maybe three years ago you could casually talk about turning carpenters into something else, or whatever, but since then there has been a lot of statistical work — and the sectoral reallocation story is a complete bust. Job losses have occurred across a broad spectrum of the economy, not just in a few sectors; for example, hardly any of the rise in unemployment can be attributed to construction.

    • Putkiaivo permalink

      Kari, kiitos tarkennuksesta ja tyhmän insinöörin kouluttamisesta niinkin monimutkaisen ilmiön kuin työllisyyden/työttömyyden dimensioihin. (Aikuisten oikeasti arvostan!) Mutta pahoin pelkään, että Krugmanin logiikan kanssa on oltava varovainen.

      Tässäkin (minusta) tilanne on niin, että Paul tietysti __erittäin__ terävänä miehenä ymmärtää, että Rajanilla on sangen pätevä kritiikki kokonaiskysynnän abstraktiolle versus reaalinen vauraus ja talouskasvu. Nimellinen (ja lyhyellä juoksulla varmasti myös reaalinen) BKT saadaan nousuun vaikka kaivattamalla kuoppia ja sitten täyttämällä niitä korkealaatuisella betonilla, mutta ei tälläisella infralla juuri irtoa reaalisia riemuja, eikä rakentamalla 16. terästehdas niiden viidentoista puolikapasiteetilla käyvän lisäksi. ”Todellisen” hyvinvoinnin luominen on pirun hankalaa puuhaa, oltiin sitten keskusohjauksessa tai vapaasti räpellettäessä. On ”järkevää” kysyntää ja sitten on sitä kuoppabetonointia ja siemenviljojen safkailua (toki myös viljan pilaannuttamista siiloihin sen sijaan että ruokittaisiin nälkäiset). ”Kokonaiskysyntä” on matemaattinen pelkistys, joka ei näitä pyri erottelemaan vaan sisältää koko paketin. Epävarman maailman ollessa kyseessä näitä ei tietysti pystytäkään erottelemaan a priori, mutta tämä ei tarkoita etteikö _kysynnän rakennetta_ talouden sisällä tulisi pyrkiä _analysoimaan_, esimerkiksi juuri kysynnän _rahoituksen_ ja kysynnän lähteiden _taseiden_ (taloudellisen toimijan rahalliset saamiset ja sitoumukset yli ajan) kautta, erityisesti mitä tulee velkoihin. Ragu on nyt tässä erittäin tärkeiden rahoitussektorin sisuksiin liittyvien kysymysten äärellä, jotta paremmin ymmärrettäisiin mitä taloudessa nyt tapahtuu. Hän tosin teki sen virheen, että alkoi puhua työllisyydestä, ja vähän kevein eväin.

      Krugmanilla oli tämän jälkeen helppo homma ohjata keskustelu työllisyyden tarkasteluun, ja sementoida taas (sanomatta tätä kuitenkaan — Paul on ihan helvetin taitava poliittinen keskustelija!) että kokonaiskysyntä on ihan riittävä olkiukkopelkistys ja ajatukset on parasta pitää pois vääriltä poluilta, sillä rahapoliittinen elvytys ja ”targetointi” kokonaiskysyntään. Betoniteollisuuden tuotanto on parasta mukinoitta kaataa kuoppaan. Olihan Ragu siis väärässä rohjetessaan nostaa keskusteluun tätä rahoituksellista dimensiota ja kysynnän hienomekaniikkaa.

      Vai oliko sittenkään? Oliko Ragu vain vaiennettava?

      Mitenkäs se meni, ”absence of evidence is not evidence of absence”, erityisesti jos etsitään vielä vähän varsinaisen asian sivusta sitä evidenssiä.

      Tämä siis näin moraalisesti arveluttavasta insinöörivinkkelistä taas, sangen mahdollisesti ilman parempaa ymmärrystä. Caveat emptor.

  11. Veijo Ryhänen permalink

    Tyhmyri putkiaivon ”LLR:n avulla tehty setelielvytys = ryöstö” -mielipiteistä:

    ”kyvyttömyys tai haluttomuus nähdä sitä, että talousjärjestelmien romahdus johtaa paljon suurempaan varkauteen ja omaisuuden uudelleenjakoon kuin monet vakauttavat toimenpiteet.”

    Oikein tehdyssä ”setelielvytysryöstössä” ”ryöstösaalis” käytetään siten, että se tekee mahdollisimman suuren määrän ihmisiä onnelliseksi (utilitaristisen talouspolitiikan periaate, siis eräänlaista Robin Hood -tyyppistä ryöstämistä).
    Oikeaoppisesti toteutetussa ”setelielvytysryöstössä” rahan kiertonopeus ei riistäydy hallinnasta. Ryöstön kohteeksi joutunut voi tällöin yrittää lohduttautua sillä, että ryöstetyt rahat käytettiin (keskimäärin, mutta ei tietenkään 100% täydellisesti) hyvään tarkoitukseen.

    Sillä mikäpä olisikaan sen parempi tavoite talouspolitiikalle, kuin tehdä mahdollisimman suuri joukko ihmisiä onnelliseksi ?

    Onnellisten ihmisten joukossa on yksilön todennäköisesti mukavampaa olla, kuin raivoisassa ja vihaisessa ihmisjoukossa (”kivien syöntiin pakottaminen” tekee ihmisistä raivoisia ja vihaisia).

    Väärin tehty ”setelielvytysryöstö” laittaa ”tavalliset ihmiset syömään kiviä” (vrt. Zimbabwe).
    Samoin systeemikriisin valitseminen oikeaoppisesti toteutetun ”setelielvytysryöstön” sijaan laittaa ”tavalliset ihmiset syömään kiviä”.

    Vaikuttaa siltä, että nimim. ”Putkiaivo” vastustaa oikein tehtyä ”setelielvytysryöstöä” siksi, että on olemassa parempikin vaihtoehto:

    ”voidaan … torjua mikä tahansa epätäydellinen ratkaisu, vaikka oikeasti täydellistä ratkaisua ei olisikaan. Virhepäätelmän käyttäjä ei välttämättä suoraan väitä, että täydellistä ratkaisua olisi, kunhan tyrmää vaihtoehdon sen epätäydellisyyden vuoksi.”
    (http://fi.wikipedia.org/wiki/Nirvana-virhep%C3%A4%C3%A4telm%C3%A4)

    Tässä epätäydellisessä maailmassa on ikävää, että ihminen joutuu hyväksymään epätäydellisiä vaihtoehtoja. Se, että maailma ei ole täydellinen, on jo ihan yleisellä tasolla erittäin harmillinen juttu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: