Skip to content

Vasemmistolainen ja oikeistolainen politiikka nykyisin – taidan kaivata vanhaa tulonjakotaistelua ja todeta olevani äärioikeistolainen

elokuu 2, 2013

Nykyisin vasemmistolaisen ja oikeistolaisen politiikan ero tuntuu olevan jotain, jota en pysty aina hahmottamaan. Vuosikymmeniä sitten opin pitämään vasemmistolaisen ja oikeistolaisen politiikan merkittävimpänä erona käsitystä oikeudenmukaisesta tulonjaosta. Toisin sanoen merkittävin riitelyn kohde oli kuinka kakku jaetaan eli erilaisten kakunjakamismallien kamppailu. Toinen kohtuullisen selkeä jakolinja tuntui kulkevan käsityksessä siitä kuinka suuri osa asioista annetaan julkisen sektorin hoidettavaksi ja kuinka suuri osa asioista pitää jokaisen hoitaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Nämä vanhat ideologiset erot tuntuvat painuneen taka-alalle ja tilalle vaikuttaa astuneen uudenlaisia aatteita, joiden kannatus tai vastustus ylittää vanhat puoluepoliittiset jakolinjat.

Tämän blogitekstin taustalla ovat muutamat saamani sähköpostit, joissa minulta on tivattu olenko äärioikeistolainen. Lisäksi ajattelemisen aihetta ovat antaneet muutaman kommentoijat, jotka ovat suoraan kysyneet miksi kotitalouksien pelastaminen talouskurimuksessa on minusta tärkeää. Vaikka olenkin lähiaikoina kiireinen ovat nuo kysymykset vaivanneet minua sen verran, että kirjoitan aiheesta jotain.

Omalta osaltani tunnustaudun utilitaristiksi, mikä suuresti vaikuttaa näkemyksiini oikeasta politiikasta ja siihen kuinka arvotan eri tahojen tekemiä esityksiä. Minun mielestäni harrastetun talouspolitiikan ja muunkin politiikan pitää pyrkiä mahdollisimman suureen hyvinvointiin ja kärsimyksen minimointiin. Tuossa mielessä edustan melkoisen tiukkaa moraalifilosofiaa, jonka mukaan oikea toiminta ja myös oikea politiikka on onnellisuutta lisäävää ja kärsimystä minimoivaa.

Toinen näkemyksiini vaikuttava tekijä on isänmaallisuus ja ainakin jonkinasteinen arvokonservatismi. Minun mielestäni suomalaisuus on arvo sinänsä ja suomalainen kulttuuri on loistava asia. Jopa tamperelainen verimakkara on hieno, perinteinen suomalainen ruoka. Myös suomen kielen käyttö ja ylläpito on minulle suoranainen itseisarvo – tämä huolimatta siitä, että olen ison osan työurastani tehnyt muita kieliä käyttämällä. Koen, että suomalaisen politiikan tehtävänä on suomalaisten onnellisuuden lisääminen ja suomalaisten kärsimyksen vähentäminen. Muiden maiden ja muiden ryhmien tavoitteena pitäisi olla sama heidän oman ryhmänsä osalta, mutta se ei ole ensisijaisesti suomalaisten asia. Ei pidä yrittää ratkaista ongelmia, joihin ei ulotu.

Perinteisesti olen kokenut sekä rationaalisen oikeiston että rationaalisen vasemmiston pohjimmiltaan tähtäävän tuossa mielessä samaan lopputulokseen eli kärsimyksen minimointiin ja onnellisuuden maksimointiin suomalaisten osalta. Minun on ollut aika helppoa ja luonnollista arvostaa jopa kovia kommunisteja kuten Aarne Saarista, joka sai täyden kunnioitukseni isänmaallisena suomalaisena, joka pyrki toimimaan Suomen ja suomalaisten edun mukaisesti. Melkoisia näkemyseroja tosin löytyi niistä keinoista, joilla asioita parhaiten edistettäisiin.

Perinteisesti tarkasteltaessa minut on oikeistoon sijoittanut muun muassa käsitykseni valinnanvapaudesta. Minusta yksittäiselle ihmiselle kuuluu mahdollisimman suuri valinnanvapaus. Hänellä tulee olla oikeus valita eri vaihtoehdoista, mutta valitettavasti moni valinnoista tai valitsematta jättämisistä ei välttämättä ole aina se optimaalisen ratkaisu. Valinnan mahdollisuudessa on pitkälti suuri syy siihen, minkä vuoksi en kannata hyvin laajaa julkista sektoria, joka tarjoaa asioita ihmisille ilman heidän omaa valintaansa. Valinnan mahdollisuuden vieminen pois on minusta väärin.

Utilitaristina olen kuitenkin sitä mieltä, että yhteiskunnan, valtion, tulee tarjota pärjäämisen edellytykset kuten koulutus ja terveydenhuolto sekä huolehtia luonnollisen monopolin palveluista. Vesihuollon, fyysisen sähköverkon ja monen muun toiminnon osalta on järkevintä, että valtio tai muu julkinen taho hoitaa asian. En ole tätä mieltä siksi, että pitäisin valtiota kovinkaan tehokkaana tai järkevänä toimijana vaan siksi, että pidän empiirisen todistusaineiston valossa luonnolliseen monopoliin pääsevää yksityistä yritystä vielä tehottomampana ja kalliimpana kuin monopolia pyörittävää valtiota.

Minun näkemykseni mukaan laajaksi kasvanut julkinen sektori tuottaa muutamia aivan eittämättömiä haittavaikutuksia. Ensimmäinen on vapauden rajoittaminen, toinen on moniin toimintoihin pesivä tehottomuus, kolmas on rahojen käyttöön liittyvä moraalikato ja neljäs on omaehtoisen toiminnan ja yrittämisen heikko palkitseminen.

Vapauden rajoittaminen on vaikea ongelma. Itse olen sijoittanut eläkevarojani ja muuta omaisuuttani tavalla, joka on mahdollisimman riippumaton Suomen julkisen sektorin menestyksestä tai Suomen tulevasta talouskehityksestä. Tuon osalta olenkin sitä mieltä, että ihmisten pitäisi ottaa vastuuta omasta elämästään ja tekemisistään. Tämä kuitenkin huomioiden, että kaikilla ei ole siihen osaamista eikä tarvittavia kykyjä. Toisin sanoen peruseläkkeet sekä vastaavat kuviot olisi syytä olla julkisessa hallinnassa.

Monen muun väestöryhmän osalta on vaikea päätellä onko se rahojen käyttö kauniisiin autoihin ja nopeisiin naisiin (pyydän anteeksi naispuolisilta lukijoilta, mutta miehenä kielikuvani ovat varsin miehisestä näkökulmasta) silloin, kun niistä voi nauttia, sen huonompi valinta kun rahojen sijoittaminen eläkepäiviä varten (ilmeisesti minulla on eläkefiksaatio, mutta se lienee seurausta omasta eläkeikää lähestyvästä aikaleimasta). Julkisen sektorin voisin ajatella tarjoavan perustason eläkkeen ja toimeentulon, mutta loput tulisi olla oman sijoittamisen ja ponnistelun takana.

Lisää vapautta, omaa valintaa ja vastuuta peliin. Tämä on kaltaiseni jo harmaantuneen oikeistolaisen talousmiehen ajatus tästä osa-alueesta.

Julkisen rahankäytön ongelmista aivan kiistattomiin kuuluu rahojen käytön tehottomuus. Suomen terveydenhoitosektorin IT-hankinnat kelpaavat tästä mainioksi esimerkiksi. Varsinaisen korruption ja muuten vain typerän toiminnan rajaa on yleensä vaikea tai mahdoton vetää, minkä vuoksi minusta mahdollisimman monen päätöksentekijän pitäisi olla asiassa mukana omalla taloudellisella vastuullaan. Tämän vuoksi virkamiesten verorahoista tekemien päätösten määrää tulisi minimoida, sillä vain selkeiden sääntöjen puitteissa tai omalla vastuullaan päätöksiä tekevä on harkitseva.

Tietenkin kova kontrolli ja rajoitettu päätöksenteko kompensoivat omaa riskiä, mutta toisaalta kontrolli ja päätöksenteon rajoittaminen sinänsä tuovat lisää kustannuksia ja kankeutta. Tuon kustannusten nousun ja kankeuden kasvun vuoksi julkisen sektorin hallittua ja valvottua toimintaa pitäisikin olla suhteellisen pieni osa yhteiskunnan toiminnoista.

Myöskään yksityisen liiketoiminnan suoraa pyörittämistä verorahoilla en kykene pitämään valtion tehtävänä vaan kaikkein typerimpänä ja vaarallisimpana verorahojen käyttönä, erityisen loistavana esimerkkinä verorahojen käyttöön liittyvästä moraalikadosta. Tässä mielessä pidän käsittämättömänä sitä, että esimerkiksi yllättävän kustannustehokasta suomalaista terveydenhoitojärjestelmää siirretään yhä kiihtyvällä vauhdilla veronmaksajien maksamaksi yksityiseksi liiketoiminnaksi. Koomiseksi tilanteen tekee se, että tuon siirron seurauksena tapahtuvaa kustannusten nousua pidetään jotenkin yllättävänä asiana vaikka siirto avaa käytännössä veronmaksajien pohjattoman kukkaron kansainvälisille sijoitusyhtiöille. Tämä vain esimerkkinä, useita muitakin esimerkkejä on löydettävissä.

Yksi ylenpalttisen laajaksi kasvaneen julkisen sektorin ja suorastaan naurettavat mittasuhteet saavuttaneiden tulonsiirtojen vahingollisia piirteitä on yrittämisen ja omasta aktiivisuudesta palkitsemisen heikkous. Riskienotosta rangaistaan, toimettomuudesta ja siipeilystä palkitaan. Tuollainen syö sekä moraalia että talouden toimintaedellytyksiä.

Laajaksi kasvaneet tulonsiirrot ja lähes surrealistisiin muotoihin yltävät keskustelut erilaisista uusista tavoista käyttää veronmaksajien rahoja muun muassa paperittomien terveyspalveluihin tai vastaaviin toimintoihin, joiden ympärillä pyörii laaja ja kannattava yksityinen liiketoiminta, eivät todellakaan edistä sitä tehtävää mitä varten Suomessa tulonsiirtoja ja sosiaaliturvaa sekä ilmaista koulutusta rakennettiin. Uskonkin, että ne demarit ja kommunistit, jotka aikoinaan olivat ajamassa hyvinvointivaltion rakentamista, olisivat erityisen suuttuneita siitä kuinka veronmaksajien rahoja käytetään nykyisin. He kyllä ymmärsivät, että ilmaista lounasta ei ole ja kaiken eteen on tehtävä kovasti töitä.

Laajaksi kasvaneiden tulonsiirtojen passivoiva vaikutus on mielestäni eittämätön. Totta kyllä on, että supistuvan talouden oloissa myöskään töitä haluavat eivät niitä saa. Tämän vuoksi talouden dynamiikasta pitäisi huolehtia sekä raha- että finanssipoliittisen keinoin rakenteellista puolta unohtamatta. Nykyisinhän meillä karmivalla tavalla yhdistyy supistava rahapolitiikka jäykkiin ja dynamiikkaa ehkäiseviin rakenteisiin.

Lisäksi kannatan USA:n tyylistä henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuutta, jossa vaikeuksiin joutunut yrittäjä tai ylipääsemättömiä ongelmia kohdannut asuntovelallinen on oikeuden päätöksen jälkeen sekä velaton että varaton ja kykenee aloittamaan uudelleen ilman vuosien piinaa nykyajan velkavankeudessa. Malli toimii USA:ssa ja tuo mukanaan huomattavan määrän talouden dynamiikkaa, juuri sitä mitä Suomessa nyt tarvittaisiin.

Yhteenvetona kannatan suurta yrittämisen vapautta ja ihmisten vastuuta itsestään. Kannatan ihmisten mahdollisuuksia edetä yhteiskunnassa omilla ansioillaan. Tuon lisäksi kannatan valtiota, joka huolehtii perustehtävistä kuten koulutuksesta, maanpuolustuksesta, perusinfrasta, terveydenhuollosta, niistä jotka eivät kykene pitämään itsestään huolta ja vastaa luonnollisten monopolien pyörittämisestä – tämä kaikki Suomen kansalaisten etujen edistämiseksi suvereenin valtion valtaoikeuksia käyttäen. Sitoutuminen maamme etujen vastaisiin asioihin kuten rahaliittoon ei kuulu kannattamiini asioihin.

Mikään nykyinen aktiivinen poliittinen taho ei tunnu kannattavan niitä asioita, joita minä kannatan ja nuo asiat tunnutaan yhä useammin liittävän äärioikeistoon. Nykyisessä asenneilmastossa kannattamalla niitä asioita, joita minä kannatan, saakin niskaansa äärioikeistolaisen leiman. Edes entisen puolueeni, kokoomuksen, edustajat tuskin sitoutuvat edustamiini asioihin vaan sanoisivat minun olevan nationalistinen populisti.

Mikäli minun mielipiteilläni ja asenteillani päätyy äärioikeistoon, niin hyvä on. Olen sitten äärioikeistolainen.

Lisäys: Edustamastani talouspoliittisesta ajattelusta tämä blogi on täynnä esimerkkejä. Siksi en tässä blogin linjasta hieman poikkeavassa viestissä varsinaista talouspolitiikkaa pahemmin käsitellyt.

Advertisements

From → Uncategorized

13 kommenttia
  1. Putkiaivo permalink

    (Jatketaan tuolta edellisestä keskustelusta hieman.)

    Tyhmyri kirjoittaa: ”Mitä olen insinöörejä kuunnellut töissä, niin eipä sekään ala ole kovinkaan ristiriidatonta tai selvää. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, niin digitaalielektroniikan ja analogiaelektroniikan säännöt ovat useissa asioissa toisenlaisia, joten kyseessä on epäjatkuvuuskohta. Matematiikkakin on mokoma joko ristiriitaista tai epätäydellistä (Gödel).”

    Minusta nyt mennään asian sivuun. Tottakai esimerkiksi havaitun epälineaarisesta ilmiöstä voidaan tehdä karkea lineaarinen malli. Insinöörin ammattitaitoon kuuluu tietää milloin malli pettää, ja tunnustaa tämä välittömästi jos parhaalla ammattitaidolla arvioituna on edes riskiä, puhumattakaan datasta, että näin käy sovelluksessa reaalimaailman puolella. On laadittava parempi malli tai valittava kokonaan toinen lähestymistapa pureutua haluttuun sovellukseen.

    (Sivumennen sanoen, voit verrata tätä reaktiota omaan reaktioosi kun aloin edellisessä keskustelussa ihmettelemään fiksaatiotasi kultakaivoksiin, ja toisaalta haluttomuuteesi tunnustaa rahapoliittisilla epäjatkuvuuksilla olevan (reaalisia) tulon(- ja omaisuuden)siirrollisia piirteitä siinä missä verotuksella tai takavarikoinnilla. Sinä olet oman alasi vastuullinen asiantuntija! Miten voi olla mahdollista, että minä insinöörinä kerron sinulle keskuspankin ja rahalaitoksien operatiivisen todellisuuden nykypäivänä merkittävästi eroavan kultakannasta valtioita rahoitettaessa, tai kertaan sinulle Israelin rahapoliittista historiaa! Mitä se kertoo edustamasi alan menettelytavoista ja toimintakulttuurista, toivoakseni ei sentään substanssista?)

    Tyhmyri kirjoittaa: ”Talouden suuri ongelma on siinä, että mukana on ihminen. Ihminen ei tietääkseni ole ainakaan vielä muokkautunut matemaattisiksi kaavoiksi.”

    Esimerkiksi lentoturvallisuuteenkin liittyy ihmisiä, monessa paikassa. Toimintakulttuurissa tuntuu olevan eroja talouden ammattilaisiin verrattuna, voitiin ihmisten toimintaa mallintaa matemaattisesti tai ei. Ehkäpä se uteliaisuus, nöyryys, virheiden tunnustaminen, ja niistä oppiminen.

    Ja sitten tämän tuoreimman tekstin pariin, jotta olemme ainakin osittain ”on topic”.

    Tyhmyri kirjoittaa: ”Yhteenvetona kannatan suurta yrittämisen vapautta ja ihmisten vastuuta itsestään. Kannatan ihmisten mahdollisuuksia edetä yhteiskunnassa omilla ansioillaan. Tuon lisäksi kannatan valtiota, joka huolehtii perustehtävistä kuten koulutuksesta, maanpuolustuksesta, perusinfrasta, terveydenhuollosta, niistä jotka eivät kykene pitämään itsestään huolta ja vastaa luonnollisten monopolien pyörittämisestä – tämä kaikki Suomen kansalaisten etujen edistämiseksi suvereenin valtion valtaoikeuksia käyttäen. Sitoutuminen maamme etujen vastaisiin asioihin kuten rahaliittoon ei kuulu kannattamiini asioihin.”

    Mitä olet mieltä Friedrich Hayek kirjan ”The Road to Serfdom” aatemaailmasta suhteessa omiin periaatteisiisi? Hayekhan oli jos oikein muistan vähän taipuvainen vetämään jakoa enemmän juuri tuon taloudellisen vapauden ja paimennuksen välille, kuin oikea-vasen jaottelulle. Tällöin ei ehkä tarvitsisi julistautua äärioikeistolaiseksi.

    Jos katson edeltäviä keskusteluita, niin rahapoliittiset pakko-ohjaustoimenpiteet ovat ymmärrykseni mukaan mielestäsi jopa suorastaan toivottavia. Silti saanen otaksua, että kansalaisten muun kuin rahamääräisen (rasitteettoman) omaisuuden pakkosiirrot ovat aika iso punainen vaate taloudellisen vapauden kannattajalle. Mistä moinen kahtiajako näkemyksissäsi? Jos siis unohdetaan tämä rahaliitto ja pohditaan keskuspankkia vain suvereenin valtion yhteiskunnallisena instituutiona muiden joukossa.

    En tiedä oletko tutustunut Acemoglu & Robinson ”Why Nations Fail”. Minusta aika kiehtova tarkastelu eri yhteiskuntien instituutioihin ja mekanismeihin.

    Hayekista vielä lopuksi. 1974 annettu muistopalkintoluento on yllättävän ajankohtainen ja keskusteluammekin sivuava! 😀

    http://www.nobelprize.org/nobel_prizes/economic-sciences/laureates/1974/hayek-lecture.html

    • Hmm… Tieteenfilosofinen keskustelu. Mikäli katsomme insinooritiedettä historiallisessa perspektiivissä, niin ei ole niinkään pitkää aikaa siitä kun phlogiston oli vakavastiotettavaa insinööritiedettä. Mikäli taloustieteen (dismal science, kuten sitä moni on nimittänyt) historiaa, niin olemme huomattavasti lyhyemmän aikajakson sisällä. Osoittaa mielestäni aika ihmeellistä ylimielisyyttä ja tieteen historiaan sekä filosofiaan perehtymättömyyttä väittää, että insinööritieteiden matka nykypäivään ja kohtuulliseen sovellettavuuteen ei olisi täynnä mitä hämmästyttävämpiä sivupolkuja.

      Esimerkkinä siitä kuinka vallitsevat uskomukset ja näkemykset ohjaavat myös insinööritieteitä voidaan aika mainiosti pitää analogisten ja digitaalisten tietokoneiden välistä kamppailua omana aikanaan. Erinäisistä syistä johtuen digitaalinen puoli voitti vaikka käytännön esimerkit toimivista järjestelmistä ovat analogisia (ihminen, eläimet, kasvit yms). Toisin sanoen tieteenfilosofisessa mielessä tehtiin oletuksia ja ratkaisuja, joilla ei ole muuta kuin ”sattui toimimaan sillä hetkellä”-tyyppisiä perusteita. Ehkä se käy käytännön insinööripuuhasteluksi, mutta ei se ole tiedettä siinä mielessä kuin ymmärrän sinun tieteellä tarkoittavan, se on värkkien rakentamista.

      Värkkien rakentamisen etäinen sukulainen on nykyajan ihmettely siitä kuinka hitossa talous saataisiin toimimaan jonkinlaisella järkevällä tavalla. Näillä näkymin tiedämme melkoisen liudan asioita, jotka eivät varmasti toimi. Kultakanta ei toimi, sen ongelmat on todistettu useaan otteeseen. Kiinteät valuuttakurssit ovat sukua kultakannalle yksittäisen maan näkökulmasta eivätkä nekään toimi (tästä asiasta on aivan riittävästi tutkimuksia). Suunnitelmatalous on osoitettu myös sellaiseksi toimattomaksi kokonaisratkaisuksi. Tämä vastaa sitä, että insinöörit eivät saaneet jotain romua toimimaan labrassa, yhteiskuntien kanssa moinen kokeilu vain ehtii tuhota ehkä miljoonien ihmisten elämän.

      Nyt yksi asioista mitä tiedämme taloudesta on se, että lähes kaikissa talouksissa jonkinlaiset markkinat ovat olleet ehdoton edellytys. Noita markkinoita ei ole kuitenkaan syntynyt kuin suhteellisen vakaissa oloissa eli järjestäytyneen yhteiskunnan vallitessa. Tuon järjestäytyneen yhteiskunnan on taas taannut valtio tai vaikkapa jokin lähinnä teokraattinen rakennelma. Markkinat ovat tuossa mielessä järjestäytyneiden rakenteiden luomus, ei jotain mikä syntyy itsestään. Tästäkin on olemassa useita tutkimuksia.

      Keskuspankin ja valtion rooli on sitten tarjota tuolle markkinalle olemassaolon mahdollisuudet ja jonkinlaiset pelisäännöt jotka eivät perustu vahvimman oikeuteen tai siihen kuka varastaa ensin. Rahaa tarvitaan kirjanpidollisessa roolissa sekä vaihdon välineenä. Free banking (en tiedä oikeaa käännöstä suomeksi) tietenkin esittää vapaata rahan muodostusta, mutta toimivat esimerkit ovat aika harvassa. Mulle tietyssä mielessä FB kävisi kyllä, mutta en pidä sitä realistisena nykytiedon valossa. Vähän sama kuin se, että insinööri sanoisi, että nykytiedon valossa laitetta ei voida tehdä, mutta jos joku kykenee ratkaisemaan ns NP-täydelliset ongelmat polynomisessa ajassa, niin sitten kyllä.

      Nyt keskuspankin ohjaus pitää mínusta olla mahdollisimman läpinäkyvää, ennustettavaa ja mielellään sääntöpohjaista siksi, että markkinatoimijat voivat säätää oletuksensa sen mukaan. Esimerkiksi inflaatio-oletuksilla ja tuotto-oletuksilla on käsittämättömän suuri merkitys näissä kuvioissa. Tuon vuoksi esimerkiksi virallinen NGDP-tavoite keskuspankin ohjausmetodina olisi erinomainen keino saavuttaa markkinatoimijoiden luotto sekä kyky ennustaa asioita toimintaa edistävällä tavalla.

      Yksi suuri ongelmahan juuri nyt Euroalueella on siinä, että EKP on päästänyt monen maan pohjainflaation tipahtamaan deflaation puolelle. Toisin sanoen markkinat nyt tietävät, että sekä tuotto- että inflaatio-odotukset eivät ole EKP:n 2% inflaatiotavoitteen mukaisia vaan EKP voi mielivaltaisesti antaa tilanteen muuttua toiseksi.

      Ilmailuturvallisuus ei muuten käytännössä ole mitään muuta kuin läjä käytännössä toimiviksi todettuja toimintarutiineja. Ei niissä ole edes sitä insinööritiedettä eli värkkien rakentamista mukana muuten kuin siinä mielessä, että todettuihin ongelmiin yritetään hätäpäissään keksiä jokin ratkaisu, ettei ongelma toistuisi uudelleen. Tuossa mielessä ilmaturvallisuuskuviot ovat aika lähellä sitä mitä taloustieteen pitäisi kriisien osalta olla.

      Toisaalta yhteisvaluutan olosuhteet todellakin triviaalisti vastaavat yksittäisen valtion näkökulmasta lolr:n puuttuessa kultakantaa. Siinä mielessä on kykene hahmottamaan kommenttiasi.

    • Vielä tähän. Pitää kommentoida tuota oman alan vastuullista asiantuntijuutta. Viime kädessä vastuuni on maksaville asiakkaille. Tähän mennessä tämä eurokriisi on ollut todellinen rahasampo, ei ole tarvinnut kuin käyttää makropuolen perusmalleja ja rahan tuloa ei ole voinut estää. Ikävänä sivuvaikutuksena on ollut varsinaisen kansantaloudellisen työn jääminen sivuun ja keskittyminen ensisijaisesti soveltamiseen.

      Tämä blogikirjoittelu on sellaista yksityistä poliittista harrastuneisuutta, joka on seurausta niistä ideologisista syistä, jotka olen tässä blogiviestissä ainakin jollain tasolla kirjoittanut auki. Koska näiden asioiden esittäminen oikealla nimellä tuottaisi outoja reaktioita erinäisissä sidosryhmissä, niin raukkamaisesti piiloudun nimimerkin ja anonymiteetin taakse.

  2. Putkiaivo permalink

    Tyhmyri: ”Esimerkkinä siitä kuinka vallitsevat uskomukset ja näkemykset ohjaavat myös insinööritieteitä voidaan aika mainiosti pitää analogisten ja digitaalisten tietokoneiden välistä kamppailua omana aikanaan. Erinäisistä syistä johtuen digitaalinen puoli voitti vaikka käytännön esimerkit toimivista järjestelmistä ovat analogisia (ihminen, eläimet, kasvit yms). Toisin sanoen tieteenfilosofisessa mielessä tehtiin oletuksia ja ratkaisuja, joilla ei ole muuta kuin “sattui toimimaan sillä hetkellä”-tyyppisiä perusteita. Ehkä se käy käytännön insinööripuuhasteluksi, mutta ei se ole tiedettä siinä mielessä kuin ymmärrän sinun tieteellä tarkoittavan, se on värkkien rakentamista.”

    Hetkinen nyt, kyllä tiede ja insinööreily olisi tylsää puuhaa jos ei saisi uteliaasti ihmetellä ja räpeltää ajatusleikeillä ja värkeillä. Sitähän se uuden mallin tekeminen ja pohdiskelu tarkoittaa. Kääntöpuolella virheitä, hölmöilyä, ja raakaa työtä. Vaihtoehtoisesta ratkaisusta nyt puhumattakaan. Mahdollisesti onnistumisen riemuakin kovan työn tuloksena — uusi matemaattinen väite todistettu, algoritmi laadittu, tai fysikaalinen lainalaisuus mitattu ja mallinnettu, mahdollisesti teoriaksi asti.

    Tyhmyri: ”Markkinat ovat tuossa mielessä järjestäytyneiden rakenteiden luomus, ei jotain mikä syntyy itsestään.”

    Tästä ihan insinöörinkin järjellä voi olla samaa mieltä, aika monen instituution pitää pelata yhteen että markkina toimii.

    Tyhmyri: ”Keskuspankin ja valtion rooli on sitten tarjota tuolle markkinalle olemassaolon mahdollisuudet ja jonkinlaiset pelisäännöt jotka eivät perustu vahvimman oikeuteen tai siihen kuka varastaa ensin.”

    Näin siis kauniissa periaatteessa, mutta kuten itsekin listaat (ja vaikka devalvaatioilla on ihan reippaasti vahvemman otteella otettu reppanoilta nappulat pois), keskuspankilla on aikamoisia haasteita pitää paketti kasassa. Osa näistä on tietysti juuri euroalueelle tyypillisiä. Mutta eikö näitä dogmaattisia ”targetointeja” ole jo nähty, voi hyvät hyssykät sentään…

    1) Harkot holvissa -targetointi
    2) Sarjadevalvaatiotargetointi
    3) Työllisyystargetointi
    4) Perusrahatargetointi
    5) Naapurivaluutta(kori)-targetointi
    6) Inflaatiotargetointi
    7) Inflaatio- ja työllisyystargetointi
    8) Ostamme pää märkänä kiinteällä isolla kuukausisummalla kaikkea mitä vain suinkin kehtaamme taseeseen ottaa -targetointi
    9) Edellinen steriloituna määräaikaistalletuksilla
    10) Vähintään kolme vuotta juoksee, kaikki vakuudet käyvät -targetointi
    11) ”Believe me, it will be enough” -targetointi
    12) Pelottelemme ostelun hidastamisella tai lopettamisella -targetointi
    13) ”Forward guidance” ja muutama vapaavalintainen edellisistä
    14) Nimellinen BKT -targetointi

    Ja tällä kertaa toimii? 😀

    Kenelle tässä NGDP-targetoinnissa olisi tarkoitus jakaa ensiksi rahat kouraan kulutusvelvoitteella (eli kuka saa tulon- ja omaisuudensiirron) nim. BKT pumppaamiseksi?

    Ilmaturvallisuudessa on ihmisten harjoittelun ja harkittujen toimintarutiinien lisäksi ihan niitä insinöörivempeleitä, käyttöliittymiä ja vaikka havaintopsykologiaa sisällä. Sekä koneessa että lennonjohdossa. Soveltavaahan se toki on.

    Tyhmyri: ”Toisaalta yhteisvaluutan olosuhteet todellakin triviaalisti vastaavat yksittäisen valtion näkökulmasta lolr:n puuttuessa kultakantaa. Siinä mielessä on kykene hahmottamaan kommenttiasi.”

    Minäkään en nyt ymmärrä tätä LOLR-fiksaatiota. Jos asiat ovat niin huonosti, että valtio saa luottoa kohtuuhintaan vain suoraan keskuspankista (muutenhan mitään pidäkkeitä ei luototukselle ole!), niin voidaanhan myös lähteä sille takavarikkolinjalle. Vai oliko sinulla tässä sellainen juoni mielessä, että tyhmä kansa ei ala napisemaan taloudellisessa erämaassa yhtä voimakkaasti kun LOLR luukulla käydään, ja kohta uudet shekelit siintävät? Sen sijaan, että valtio valtalailla korkkaa eläke- ja/tai sosiaaliturvapajatson ja/tai pakkolainaa väärin säästetyt talletukset? Vai oliko toiveena, ettei sittenkään mene valuutta uusiksi jos ihan vaan pikkuisen LOLRaillaan?

  3. Putkiaivo permalink

    Jatkoa vielä. Tuo ”vapaapankkeilu” (free banking) voisi olla ainakin mielenkiintoinen haaste vapaamuotoisesti leikkiä ajatuksella, motivaationa esimerkiksi pyrkiä vähemmän valtaa keskittävään rakenteeseen. Historiassa kun on esimerkkejä, että keskitettyyn valtaan ajautuu tai hakeutuu ajan myötä epäoptimaalisia aineksia. Bagehot taisi tästä jotain ohjenuoraa veistellä, kuinka kookkaissa pankki-instituutioissa turhamaisen pinnalliset ja puuhakkaat veijarit vallassa voivat saada aikaan äkkiä äärettömästi harmia ennen kuin toiminnasta päästään laajemmalti vihille…

    ”A large Bank is exactly the place where a vain and shallow person in authority, if he be a man of gravity and method, as such men often are, may do infinite evil in no long time, and before he is detected.”

    Eli jotenkin olisi oltava institutionaaliset pidäkkeet jäädä ripeästi kiinni muista kuin pienistä koiruuksista, mutta toisaalta kannusteet ja kohtuullinen vapaus toimia ja vivuttaa omia pääomia. (Tämä nykyinen pankkivalvonta erillisellä instituutiolla tai keskuspankkiin teipattuna ei oikein tunnu toimivan.) Ja pankki pitäisi voida perustaa ja toisaalta ajaa alas hallitusti myös ilman heinäsirkkoja.

    Eli informaation minkä tahansa yksittäisen pankin taseen antimista tulisi merkittävässä määrin levitä yleiseen tietoon ainakin sektorin sisälle, jos oletetaan sellainen periaate, että koko sektori kyllä vahtii jos on vain oikein kannustettu vahtimaan. Ehkä jotenkin niin, että omaa näkemystä likimain omaan pääomaan asti, ja tästä ylöspäin tase laajenee vain osiinpilkottuja altistuksia vaihtamalla naapurien kanssa riittävän laajalti. Naapuritehtaan makkarasiivut kun lepäävät omassa taseessa, niin toivoa sopii, että pilaantunut suoliherkku ja sen tehtailija alkavat äkkiä alalla tuoksumaan, jolloin tuoksuvan tehtailijan taseen kasvu pysähtyy. Lisäksi jos omaa näkemystä on vain omaan pääomaan asti, epäonnistuneenkin näkemyksen likvidointi (pankin alasajo) oman pääoman ylittävältä osalta on jo alalle ennalta tuttujen siivujen jakamista. Vastattavat muu kuin oma pääoma voitaneen likvidoinnissa jakaa naapureille samassa suhteessa kuin vastaavat. Pankin perustaminen hoitunee muuttamalla järjestelmässä sisällä oleva talletus tai muu saaminen omaksi pääomaksi, ja eristämällä vastaavia talletusta vastaavalla määrällä samasta taseesta (kyseisen pankin oman näkemyksen ulkopuolelta) uuden oman pääoman verran. Kannusteita pitäisi olla omalle pääomalle lisäksi ehkä jonkinlainen lisätappiotakaus, mutta ei kohtuuttomissa määrin. Samaten pankin vastuulliselle henkilöstölle kannuste itse rahoittaa ja tulla palkituksi oman pääoman -ehtoisesti. Ja ehkä joku valvontavirasto katsomaan, että jokainen makkarapötkö on varmasti pistetty direktiivin mukaiseen siivukokoon ja siivut eri haltijoille, mutta vailla vaateita paremmasta ymmärryksestä miltä makkara maistuu.

    Jotain tuollaista. Tässäkin pohdinnassa on varmasti monta reikää ja toteutuksellista haastetta tai käytännön mahdottomuutta.

    Nimimerkin käytöstä. Ihan hyvä periaate, vaikkei olisi niitä maksavia tai muita sidosryhmiä. Nimimerkin takaa tuleva materiaali aina ymmärretään olevan enintään harjoituskappale lukijan omalla vastuulla ilman takuuta.

    • Putkiaivo permalink

      Rouva Coppola esittää vaihtoehtoisen lähestymistavan.

      http://coppolacomment.blogspot.ch/2013/08/cleaning-up-mess.html

      Pankkihölkkäilyn iskiessä rajaton keskuslikviditeettiheroiini plus ripeä kenttähoito.

      Jotenkin tuntuu, että olisi toimivampi vaihtoehto verrattuna lotroiluun ja viidennettä tuotantokautta pyöriviin heroiinihuuruisiin pankkiraadonvalvojaisiin. Eikä tarvitsisi unelmoida vapaapankkeilusta, murehtia deflaatiosta, tai harrastaa huippuinnovatiivista ”targetointia” neljännessätoista näytöksessä. Ratkaisu edellyttää tosin vähemmän valvottaviin sidosryhmiin rakastunutta ja enemmän kenttähoidollisesti pätevää viranomaiskuntaa.

  4. Kari permalink

    Minusta tuntuu, että puhutte vähän ohi toisistanne. Eipä silti, mitä enemmän näkökulmia, sitä mielenkiintoisempaa keskustelua. Kannattaa erottaa toisistaan eri lajin tappiot: ne, jotka ovat jo syntyneet ja ne, jotka eivät vielä ole syntyneet. Edellisistä hyvä esimerkki ovat Espanjan toiveikkaat kiinteistöinvestoinnit. Nämä ovat jo jonkun taseessa ja kyse on siitä, kuka ne maksaa. Markkinataloudessa ne maksaisi rahoittaja. Nyt on valittu linja, että ne maksaa veronmaksaja,myös suomalainen, jolla ei ole ollut mitään osuutta asiaan. Onko tämä oikein?
    Jälkimmäisiä tappioita ovat ne, joiden yritykset menevät konkurssiin liian tiukan rahapolitiikan takia. Nämä ovat aivan turhia tappioita, jotka voitaisiin välttää oikealla rahapolitiikalla.
    Suomen kannalta olennaista olisi minimoida kummankin lajin tappiot. Nykypolitiikalla maksimoimme molemmat.

  5. Jussi permalink

    Arvosi ja näkemyksesi yhteiskunnasta yleisemmin kuulostavat kovin tutuilta korvissani – olemmekohan saman aikakauden lapsia, kun ajatuksemme tuntuvat yhtyvän aika lailla. Lähinnä jäin miettimään, kumpi meistä on idealisti ja kumpi kyyninen realisti. Ja mikään ei ole niin tyhmä kuin ajatuksissaan urautunut insinööri (heitä on lähipiirissäni aika paljon).

    Mutta edelleen olen sitä mieltä, että jos[kun] tämä äänivaltaa käyttävä kansa ei viisastu niin parempi on valita eurooppalainen tulonsiirtoliittovaltio.

    Minunkin eläketurvani on mahdollisimman kaukana Suomesta ja eurosta.

    • Putkiaivo permalink

      Kiitokset, jotkut meistä osaavat edes itsediagnoosin. Mutterista vetypommiin.

  6. Putkiaivo permalink

    Sitä ei kannata pelätä, että vähän ohi puhutaan. Itseäni siis tosiaan kiinnostaa ymmärtää tätä talousmiesten ajatuksenjuoksua, ja insinööripohjalta ei ole aivan helppoa navigoida tällä akselilla kvantitatiivisten ja enemmän kvalitatiivisten tarkastelujen välillä. Minusta tuo Hayekin Nobel-esitelmä (linkki aiemmassa kommentissa yllä) kertoo aika hyvin miten vaikeaa tämä talouden kanssa kvantitatiivinen toiminta on. Toisaalta Feynmanin tavoin minua edelleen kalvaa epäilys onko ekonomistikunta todella nähnyt riittävästi vaivaa ja tehnyt kaikkensa esimerkiksi sulkeakseen pois mahdolliset virhelähteet analyyseistä ja politiikkasuosituksista, mukaanluettuna ”cui bono”, ja millä älyllisellä rehellisyystasolla liittyen tähän jälkimmäiseen. Vaaralliselta näytti näin insinööristä selittely tuon Israelin rahapolitiikan kanssa. Ihan kvalitatiivisella tasollakin se on aikamoista noppapeliä jos yhteiskunta ei suojaa heikompien kansalaisten säästöjä, jos mahdollisena lopputulemana on Argentiinan tai Zimbabwen kehitys. Kuten myös on aika vaarallinen linjaus, ettei kohtuuttomista veloista pääse eroon.

    Olisikohan se nyt niin, että konkurssi on kapitalismin kenttähoito, sekä velkojalle että velalliselle. Tuo rouva Coppolan näkemys (vapaasti lainattuna) likviditeettiheroiinista kenttähoitoineen on mielestäni pohdiskelun arvoinen. Likviditeetin puutteen takia järjestelmä ei saa mennä lukkoon (eikä taseeltaan ja liiketoiminnaltaan terveitä yrityksiä konkurssiin, pääsääntöisesti). Heroiinitippa juoksee sen aikaa kunnes ”triage” ja kenttähoidot ovat valmiita.

    Kenttähoitoa on herkullista maalailla tarkemmin. Ehkäpä kuntokartoitukseksi satunnaisotoksella _valvojan henkilöstöllä_ pankin taseesta karkea arvio (heroiini pitää käyvät arvot niin kohonneella tasolla kuin ne tilanteen huomioiden voivat olla), ja jos näyttää sille, että osakkeenomistajista (omasta pääomasta) on enintään saappaat tai enää pakkasta jäljellä, amputaatiopöydällä _välittömiä_ pääomittavia toimenpiteitä olosuhteiden mukaan ja velkomisjärjestyksessä. Mitä seniorimpi ja likvidimpää instrumenttia hallinnoiva pankin velkoja joutuu amputointiin, ja mitä pahempi yleinen tilanne kentällä, sen voimakkaammin valtiollisia kuntouttavia roskapankki-tekoraajoja harkintaan tasetta sulattelemaan ja antamaan velkojalle selviytymismahdollisuudet amputaation jälkeen. (Velkojan alkuperäiset saamiset muuttuvat saamisiksi roskapankilta, keskuspankin likviditeettitakuulla.) Yhtiön amputointipöydälle joutuminen _poikkeuksetta_ tarkoittaa yhtiön hallinnon (toimiva johto ja hallitus) vaihtoa ja useimmissa tapauksissa elinikäistä kieltoa toimia minkään rahalaitoksen hallinnossa. (Jos vielä ainakin saappaat ovat jäljellä osakkeenomistajista, niin annetaan kaikin mokomin de juro kielto antamatta, de facto sitä on kuitenkin kaikella todennäköisyydellä tulossa yhtiökokouksessa.) Osakkeenomistajille ei tekoraajoja pääsääntöisesti tipu, ja mahdollinen tervehdytetty yhtiö (jos tapaus ei ole täysin toivoton, roskapankkiin siirretään vain huonoin osa yhtiön omaisuudesta) siirtyy muiden velkojien omistukseen siten, että järjestyksessä matalimpien velkojien saamisia muutetaan uusiksi osakkeiksi. Jos amputaatio etenee transaktiotileihin asti (vaadittaessa nostettavat talletukset ja kenttähoidon aikana erääntyvät määräaikaistalletukset), näille (ja ehkäpä vain näille) roskapankki on keskuspankki.

    Yleisen maksujenvälitysjärjestelmän (TARGET jne) ja keskeisten _lyhyiden_ rahamarkkinoiden (repo jne) toiminta on taattava kaikissa olosuhteissa. Rahaa pitää olla saatavilla, mutta pikainen remmitys amputaatiopöytään odottaa jos omat pääomat eivät ole kunnossa.

    Kenttäarviossa yhtiön omista pääomista on huomioitava, että pankkien joukkovelkakirjat ja pankkiosakkeet jne. putoavat jälkimarkkinahinnoiltaan kuin kivi amputaatiopaniikin takia; tällaisten omistusten arvo on arvioitava parhaaseen arvioon niiden normaalista käyvästä arvosta ilman paniikkia — mielellään liian ylös kuin liian alas, vaikka tästä tuleekin keskuspankille todennäköisesti tappioita. Veronmaksaja maksakoon sitten nämä. Näitä arvopapereita ei pidä keskuspankin kuitenkaan missään olosuhteissa ostaa, vaan ottaa ne paniikittomalta arvolta _vakuuksiksi_ (_with full recourse_ arvopaperin omistavan vastapuolen muuhun omaisuuteen). Likviditeettiä saa ilman rajaa, mutta tappiot on parhaan mukaan ja markkinatalouden hengessä — ”caveat emptor” — lukittu muun kuin keskuspankin kannettavaksi. Tosin nuo jälkimarkkinahintavaikutukset kyllä pelottavat, siinä voi tulla helvetin rumaa jälkeä myös epäsuorilla vaikutuksilla (margin calls jne, tosin pankkipaperia vivuttava ansaitsee kyllä Darwin-palkinnon); toisaalta jos keskuspankki alkaa tukiostamaan saamisia pankeilta, niin koko sonta kaikkine tappioineen on sitten keskuspankin taseessa, sillä sipuli, ja veronmaksajalla itsellään olisi asiaa amputaatiopöydälle.

    Kenttähoitojen päätyttyä sitten taas vapaus onnistua ja epäonnistua, ilman monetääriopiaatteja ja ehkäpä myös ”targetointeja” … 😀

    Ihan mielenkiintoinen ajatusleikki. Se on kuitenkin selvää, että tuollaisessa kuurissa jää aina jotain huomiotta, ja on parasta laittaa kädet ristiin jos tuollaiseen oikeasti ryhdytään. Enkä muuten haluaisi olla se kenttäviranomainen, joka käy potilaan johdannaissalkun pariin.

    Korostan: ajatusleikki.

  7. Veijo Ryhänen permalink

    Kiitos Tyhmyri, tämä blokaus on ehkä paras koko tähänastisesta tuotannostasi (olen lukenut vain uusimmasta päästä 2.5v ajan). Paras harvinaisuutensa takia, oikea helmi, muistaakseni tämä on ainut näkemäni kirjoitus, joka kertoo millaisesta näkökulmasta käsin katsottuna kaikki muut kirjoitukset ovat syntyneet:

    Tyhmyri: ”Omalta osaltani tunnustaudun utilitaristiksi, mikä suuresti vaikuttaa näkemyksiini oikeasta politiikasta ja siihen kuinka arvotan eri tahojen tekemiä esityksiä. ”

    En tykännyt wikipedian utilitarismi -artikkelista, mutta tästä sitäkin enemmän:

    ”Bentham … kannatti … utilitarismin vuoksi – pitkälle menevää yksilönvapautta kuten ilmaisunvapautta, kirkon ja valtion erottamista, täydellistä tasa-arvoa naisille, oikeutta avioeroon, orjuuden ja ruumiillisten rangaistusten kieltoa (myös lasten kurituksen), kansainvälistä tuomioistuinta, laajaa aseistariisuntaa, homoseksuaalisuuden sallimista, siirtomaiden vapauttamista, vapaakauppaa, hintasääntelyn lakkauttamista, vapaasti määräytyviä korkoja jne. Toisaalta hän kannatti perintöveroa, monopolivallan rajoituksia sekä sosiaaliturvaa, kunhan valtion puuttuminen kansalaisten toimintaan olisi aina erittäin harkittua, rajoitettua ja varovaista.”(http://fi.wikipedia.org/wiki/Jeremy_Bentham)

    Koen että edellä mainittu vapaakauppa ei toteudu, jos valtio pystyy oman valuuttansa avulla estämään (ainakin jossain määrin) omien kansalaistensa ostovoiman karkaamisen oman maansa rajojen ulkopuolelle. Oma valuutta on oikeastaan valtion tapa suojella oman maansa kansalaisia heidän omalta tyhmyydeltään.

    Kuitenkin kannatat omaa valuuttaa jokaiselle valtiolle. No en ole vielä tehnyt ”vapaakauppa” -sanalla hakua blokiisi, joten en siksi vielä tiedä, mikä on järkevä tapa ajatella vapaakauppaan liittyvistä asioista 🙂
    Asiahan on taas ajankohtainen TTIP -ja setec -sopimusten vuoksi.
    Opiskeltavaa siis riittää…

  8. Veijo Ryhänen permalink

    Tyhmyri: Hmm… Tieteenfilosofinen keskustelu. … Mikäli taloustieteen (dismal science, kuten sitä moni on nimittänyt) … insinööritieteiden matka nykypäivään … täynnä mitä hämmästyttävämpiä sivupolkuja.

    Ivan Kitov yrittää rakentaa siltaa insinööritieteiden ja taloustieteiden välille tässä artikkelissaan:

    ”Ivan Kitov, Economics as Classical Mechanics

    DGDP(t) = 4.0dLF(t-2)/LF(t-2) – 0.03 (1)

    where DGDP is the GDP deflator at time t, and LF is the level of labour force two years before, t-2. In equation (1), the slope of linear relationship is 4.0 and intercept is -0.03. With labour force constant (dLF=0), the overall price inflation in the USA would remain negative at the level of -3% per year. For inflation to be sustainable at the level of 2% (the fed’s unannounced target) the growth in labour force of 1.25% per year is required.

    Figure 1 … Every sound model of price inflation must explain these peaks.
    ,,,
    Figure 2 presents two smoothed inflation curves – the measured and the predicted one.

    Figure 3 displays the observed and predicted cumulative inflation curves starting from 1965. … There is an almost complete agreement between the cumulative curves for the whole period.”
    (http://seekingalpha.com/article/224787-on-approaching-deflation)

    Osaamiseni ei riitä em. kaavan oikeellisuuden arviointiin, mutta Figure 1 … Figure 3 katsomalla näyttäisi siltä, että kaava pystyy ennakoimaan tulevaisuutta riittävän hyvin, jotta voi sanoa että kaava on oikeaa tiedettä ?

    Kaavan tuottamat Figure 4 ennustukset eivät pitäneet enää paikkaansa, syynä lienee FEDin raju elvytys, joka esti kuvassa 4 ennustetun deflaation.

    Em. linkkiin liittyvän keskustelun viimeisessä kommentissa sanotaan:

    ”The supply/demand curves are useful in a closed environment.”

    Ehkä taloustieteen suurin arvo on siinä, että taloustiedettä tuntevat pystyvät huomaamaan mitkä ratkaisut eivät ainakaan toimi, jolloin jäljelle jäävät ratkaisut hyvin todennäköisesti toimivat toimimattomia ratkaisuja paremmin (tosin toimivillakin ratkaisuilla lienee aina joitain haitallisia sivuvaikutuksia, täydellistä ratkaisua ei ole olemassa).
    Mutta harmillisesti poliitikot suomessa eivät kuuntele/tottele taloustieteilijöitä, ajatellaan sokeasti, että se mikä on hyväksi euroopalle, on hyväksi myös Suomelle.

  9. Veijo Ryhänen permalink

    Eilen (09.01.2015) päivätyssä artikkelissaan Ivan Kitov ennustaa jo historiaan jäääneen subprime -kriisin seuraajaksi ”sub-shale” kriisiä:

    ”WBH Energy Files For Bankruptcy What’s next?

    This shale oil company is down. It was well foreseen in view of the dramatic oil price drop. And we expect oil price to fall further into 2015 and 2016 down to $20. Then many more shale oil (then natural gas) companies will follow WBH. Moreover, this is just the first step in the ”falling domino” sequence. There is an industry oriented to horizontal drilling and chemicals involved. This is the next candidate to suffer. Then many segments of financial sector, which are linked to shale and other oil companies also suffering severe problems with falling oil price, will face ”no-return” crisis similar to that during the subprime crisis. I would call the new crisis ”sub-shale”. ”
    (http://mechonomic.blogspot.ru/2015/01/wbh-energy-files-for-bankruptcy-whats.html)

    Em. linkin kautta löytyy myös nämä Amazonissa myynnissä olevat Ivan Kitovin kirjoittamat kirjat:

    mechanomics: Economics as Classical Mechanics
    Mechanics of personal income distribution: The probability to get rich

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: