Skip to content

Vaarallinen elvytysharha – yhtä vaarallinen kuin säästämisen harha

heinäkuu 30, 2013

Suomessa on viime aikoina uutisoitu elvytystä koskevasta keskustelusta. Ekonomisteilta on kysytty elvytyksestä (Ylen juttu täällä) ja monessa yhteydessä ovat sekä enemmän tai vähemmän näkyvät julkisuuden hahmot myös ottaneet asiaan kantaa. Aihetta ovat käsitelleet myös blogistit. Yhteistä keskustelulle on kuitenkin sen tapa mennä enemmän tai vähemmän varsinaisen aiheen eli Suomen talouteen kohdistuvien vaikutusmekanismien ohitse.

Ensimmäinen huomioitava seikka on se, että Suomella ei ole käytettävissään rahapoliittisia elvytyskeinoja. Suomi on taloudellisen elvytyksen kannalta täsmälleen vastaavassa tilanteessa kuin 1930-luvulla olivat kultakannassa olevat maat. Rahapoliittista elvytystä ei voi käyttää mikäli rahan määrä on pohjimmiltaan kiinni siitä kuinka paljon kultaa saadaan kaivetuksi esiin maan alta – käytännössä Suomen kannalta EKP:n rahapolitiikan tiukkuus tai löysyys vastaa ennustettavuudessaan ja Suomen vaikutusmahdollisuuksien osalta ulkomailla olevien kultakaivosten tuotantoa.

Suomella ei ole omaa kultakaivosta eli valuuttaa ja keskuspankkia, minkä vuoksi Suomi ei kykene toteuttamaan rahapoliittisia toimenpiteitä vaan on täysin riippuvainen siitä mitä muualla tapahtuu. Suomi ei kykene toteuttamaan korkoelvytystä eikä edes harrastamaan suoraa setelirahoitusta paniikkitilanteen iskiessä. Toisin sanoen Suomen valtion toiminta voi loppua rahojen loppumiseen aivan vastaavalla tavalla kuin Irlannin, Portugalin ja Kreikan valtioiden toiminta.

Suomen ollessa de facto kultakannassa on Suomen kyky käyttää omaan talouteensa sopivia rahapoliittisia keinoja samaa luokkaa kuin vaikkapa Michiganin osavaltiolla USA:ssa. Erona Michiganiin on kuitenkin se, että Euroalueella ei ole liittovaltiota, joka huolehtisi siitä, että kaikki koko liittovaltion kattavien lakien toteutukseen tarvittavat rahat löytyvät aina (muistetaan, että USA on tulonsiirtoliittovaltio).

Toisin sanoen ainoat realistisesti käytettävissä oleva elvytyskeinot ovat fiskaalipoliittisia eli vulgäärin keynesiläisyyden keinoja. Noissa keinoissa on yhteistä se, että kaikki elvytys tehdään ulkomailta lainatulla lainarahalla. Inhottava piirteen tilanteeseen tuo se, että Ruotsin valtio ei voi mennä konkurssiin, Suomen valtio voi. Tämä johtuu siitä, että Suomi on yhteisvaluutassa eli de facto kultakannassa, Ruotsi ei.

Tämä on yksi niistä möröistä, joita jotkut maalailivat seinälle kun eurojäsenyydestä puhuttiin. Jälkikäteen euron puolustajista osa on selitellyt ”ei voitu tietää”, mikä on valehtelua. Euron suhdanne- ja talouspoliittinen vaarallisuus oli vallan mainiosti tiedossa, mutta siitä ei välitetty. Iloitsivatpa jotkut poliittisissa piireissä jopa siitä, että vaihtotaseongelmat eivät olisi jatkossa vaarallisia koska ollaan yhteisvaluutassa. Nuo asiasta iloitsevat eivät olisi voineet pahemmin olla väärässä.

Tältä pohjalta onkin suorastaan tragikoomista, että nimenomaan demarit haikailevat elvytystä sen jälkeen kun demarit ovat itse olleet aktiivisin puolue kun on ollut kyse Suomen itsenäisen talouspolitiikan romuttamisesta. Demarit haluavat elvytystä vaikka juuri Paavo Lipposen johdolla he antoivat pois itsenäisen talouspolitiikan ja luovuttivat sen eurobyrokraateille. Myönnettäköön, että Sauli Niinistö oli aivan yhtä innokkaasti tuhomassa itsenäistä suomalaista talouspolitiikkaa.

Vulgääriin keynesiläisyyteen kuuluu oleellisena osana nimenomaan velkaelvytys. Koomiseksi asian tekee se, että vähänkään fiksumpi keynesiläinenkin talouspoliittinen ajattelu pitää fiskaalista velkaelvytystä keinona vasta siinä vaiheessa kun rahapoliittiset keinot on käytetty. Mutta Suomella ei ole rahapoliittisia keinoja käytettävissään kun EKP mitoittaa rahapolitiikkansa Saksan mukaan ja Saksalla ei ole vielä pienintäkään vaaraa deflaatiosta.

Nykyisessä tilanteessa ajatus siitä, että Suomi voisi jotenkin ratkaisevasti elvyttää on harhainen. Suomella ei ole käytettävissään erityisiä keinoja elvytykseen, sillä myös kotimainen työ joudutaan maksamaan ulkomailta lainatulla velkarahalla. Rahalla, joka lainataan vieraassa valuutassa. Pitkän päälle tuolle velkaantumiselle tulee väkisin täyspysähtyminen, sillä Suomen teollisen toiminnan rapautuminen, vaihtotaseongelmat ja rahojen syytäminen ympäri maailmaa tuottavat yllättävän nopeasti tilanteen, jossa emme kykene maksamaan entisiäkään velkojamme.

Toisaalta erityisen inhottavaksi tilanteen tekee se, että valtion velkaantumisen lopettaminen kovilla säästötoimenpiteillä ja sisäisellä devalvaatiolla ei sekään ole toimiva tie. Sisäisen devalvaation ja rajujen säästöjen tien toimivuus on nähty Portugalissa, Irlannissa, Kreikassa ja Espanjassa. Noissa kaikissa maissa valtion velkaantumiskehitys on muuttunut toimenpiteiden seurauksena epäedulliseen suuntaan talouden romahtaessa. Kriisimailta vaadittu kulukuuri ei ole toiminut mainostetulla tavalla.

Laajamittaisen elvytyksen vaatiminen on selkeästi nykyisessä kultakantatilanteessa harhainen vaade ja osoittaa perusasioiden ymmärryksen puutetta. Toisaalta myös rajujen säästöjen ja sisäisen devalvaation vaatiminen edellyttää silmien ummistamista reaalimaailmalta ja taloudellisilta tosiasioilta. Hyviä vaihtoehtoja ei pahemmin ole, kaikista vaihtoehdoista joutuu joka tapauksessa maksamaan kovan hinnan, joko poliittisen tai taloudellisen.

Mitä sitten pitäisi tehdä? No, ensinnäkään ei olisi pitänyt alun perin mennä liittymään rahaliittoon. Mutta koska siinä nyt olemme ja kohtaamme juuri niitä ongelmia, joita jotkut tuolloin pelkäsivät, niin periaatteessa näen vain kolme vaihtoehtoa.

Ensimmäinen vaihtoehto on eroaminen euroalueesta ja oman valuutan käyttöönotto. Tämä on suosikkini ja uskon sen olevan ainoa vaihtoehto, jolla Suomen talouden rapautuminen olisi varmasti pysäytettävissä. Taloudellisen rapautumisen pysäyttäminen edellyttäisi rahapoliittisia, finanssipoliittisia ja rakenteellisia toimenpiteitä. Ilman rahapolitiikkaa noita muita ei käytännössä pysty toteuttamaan ilman rajua taloudellista tuhoa, kuten kriisimaiden esimerkki on aika pitävästi todistanut.

Toinen vaihtoehto on käyttää se vähäinen valtion velanottokyky hyvin harkitusti ja toivoa Euroalueen talouden kokevan ihmeparantumisen ennen Suomen talouden täydellistä romahdusta. Samalla on tietenkin tehtävä rakenteellisia uudistuksia, mutta rakenteellisten uudistusten teho on käytännössä osoittautunut erittäin heikoksi kansantalouden syöksyvaiheessa. Tämä vaihtoehto on mielestäni puhdasta iltasatutavaraa, sillä mainittavaa ja Suomelle tarvittavaa taloudellista vetoapua tarjoavaa Euroalueen nousua ei ole näkyvissä. Vaikka Saksa nousisi, niin se Suomea tuskin auttaa.

Kolmas vaihtoehto on lähtö säästöpolitiikan ja sisäisen devalvaation linjalle. Toisin sanoen tietoisesti tekemään maan taloudelle sama mitä on kriisimaissa tapahtunut. Taloudellinen tuho on tuon seurauksena käytännön esimerkkien perusteella varmaa. Toimenpiteet voivat tuolla tiellä johtaa myös poliittiseen murrokseen (mikä taas olisi vain hyvä asia).

Oletan, että päättäjämme valitsevat vaihtoehdon kaksi. Toiveajattelu sen suhteen, että Euroalueen ihmeparantuminen tapahtuisi on ilmeisesti valittu linja. Myös minä toivon tuota ihmeparantumista, mutta en jaksa siihen uskoa ilman EKP:n ja Saksan toteuttaman politiikan lähes täyttä suunnanmuutosta.

Joka tapauksessa Suomi on ajanut itsensä todella inhottavaan tilanteeseen. Ei ole rahaa eikä todellisia keinoja elvyttää, mutta ei ole myöskään varaa sisäiseen devalvaatioon, sillä kuten kriisimaista on nähty, niin se vasta kalliiksi tuleekin.

Mitä ilmeisimmin Suomi tulee toistamaan 1990-luvun alun virheet ja niiden kanssa käytetyn toimintamallin. Ajetaan täyttä vauhtia seinään koska korjaavien toimenpiteiden tekeminen edellyttäisi valtiomiesmäistä kykyä päätöksentekoon ja kansakunnan edun asettamista oman egon tai poliittisen uran edelle.

Valtiomiehiä tai –naisia ei tuolloin Suomesta löytynyt. Pelkään pahoin, että ei löydy nytkään.

Mainokset

From → Uncategorized

32 kommenttia
    • Niin. Saksa on valmis syöksemään koko Euroalueen deflaation tuhoon pelkästään sisäpoliittisten syidensä vuoksi. Ymmärrän tuon erinomaisen hyvin, Saksa on aina osannut pitää omaa puoltaan.

      Se mitä en ymmärrä on muiden euromaiden valmius antaa sen tapahtua. Ehkä euromaiden eliitti todellakin on irtaantunut oman maansa todellisuudesta. Tulee mieleen klassinen sanonta ”Syökööt leivoksia”.

  1. hakki47 permalink

    Valitettavasti olet todennäköisesti ihan oikeassa; toiveajattelua ja positiivisuutta senkään jälkeen ei kukaan itseään kunnioittava poliitikko voi jättää. Ja helppoahan se on, kun he eivät taatusti kuulu siihen porukkaan, joka heidän toilailujensa kulut joutuvat selkänahastaan repimään.

    Itse asiassa ainoa toimenpide, jolla saattaisi menestyä olisi keittää kokoon kunnon salaliitto; saada riittävä määrä EMU- ja EU-maita ymmärtämään mistä on kyse ja ”joukkovoimalla” uhata erolla, ellei EKPn rahapolitiikka muutu. Kun näin ei tietystikään tule tapahtumaan, me jäämme maksumiehiksi. Eikä edes lämmitä se, että maksumiehiksi samalla jäävät vielä monet muutkin.

    ”Ajetaan täyttä vauhtia seinään koska korjaavien toimenpiteiden tekeminen edellyttäisi valtiomiesmäistä kykyä päätöksentekoon ja kansakunnan edun asettamista oman egon tai poliittisen uran edelle.”

    • Korothan saisi nollaan helposti, ihan vain äänestämällä. Tuollahan kaikilla on 1 ääni, joten ei Saksalla ole mitään mahdollisuuksia.
      Mutta mites on QE:n kanssa. Voidaanko vaikkapa biljoonan (12 nollaa) QE ottaa käyttöön yksinkertaisella enemmistöllä?

  2. Kari permalink

    Toki jos olisimme oikein härskejä, olisi vielä neljäs vaihtoehto: valtio ottaa niin paljon velkaa kuin pystyy ja jakaa rahat kansalle esimerkiksi alentamalla verotusta reippaasti. Lopputulos olisi sama kuin kriisimaissa,valtiontalous kuralla ja kansa rikasta.

    • Putkiaivo permalink

      Nämä ”rahapoliittiset ratkaisut” ovat aivan yhtä härskejä, (reaaliset) laskut ”tulonsiirroista” postitetaan vain eri osoitteeseen, milloin minkäkin iltasadun säestämänä.

      • Olet usein jauhanut tuosta. Esitä hieman laskelmia, kiitos.

      • Putkiaivo permalink

        Minulle jäi vielä epäselväksi millaista mallinnusta ja millaisia laskelmia toivot, sikäli kun sellaisia on edes tarkoituksenmukaista tai mahdollista laatia.

        Argentiina lienee kohtuullinen esimerkki rahapoliittisista tulonsiirroista ryppyineen. Samaten Israel. Ja miksei myös Suomi vanhaan kunnon markka-aikaan.
        Sopiiko laskelmaksi kiinteän tuontiraaka-ainekorin hinta deflatoituna sopivalla lyhyellä korolla, molemmat paikallisvaluutassa?

      • Laskelma siitä miksi Israel on hoitanut asioitaan huonosti kelpaa mainiosti. Erityisen kiinnostunut olen siitä siksi, että Israel on yleensä kaikissa talouspiireissä (ainakin kaupallisella puolella) melkoisen pitkälti malliesimerkin puolella. Siis asiansa hyvin hoitaneesta taloudesta.

      • Putkiaivo permalink

        Sopiiko jos aloitan 1960-luvulta ja huomioin valuuttauudistukset ja devalvaatiot nykypäivään asti?

      • Putkiaivo, ei kannata ottaa kuvioihin mukaan esihistoriaa. Max 20 vuotta, eli aloita aikaisintaan vuodesta 93. Mieluiten toki 2000-luvun kamaa.

        Ensin voisit kertoa kuinka pahasti Israel ryssi vuoden 2008 kriisin hoidon jolloin maan RGDP tippui miinukselle. Oliko huonosti hoidettu, mihin turskat postitettiin?

      • Putkiaivo permalink

        Mikko-Ville, taidat nyt syyllistyä datan valikointiin. Eihän tuohon ikkunaan mahdu edes yhtä pitkäaikais-eläkesäästäjän työuraa, saatika pitkän koron sykliä. Sitä paitsi minusta erityisesti Israelin punnan (ensimmäisen Israelin shekelin edeltäjä) toisen setelisarjan yhteiskunnan sosialistis-solidaarista taakanjakoa ilmentävä kuvamaailma on väkevän opettavainen. Ja jos emme sisällytä ikkunaan vuotta 1986, emme pääse nauttimaan mm. rouva Meirin (10000 ILR setelin kuva-aihe) nimellisarvon jakamisesta tuhannella (10000 ILR = 10 ISL) uuteen shekeliin siirryttäessä.

        http://www.bankisrael.gov.il/en/Currency/PastNotesAndCoinsSeries/Pages/Default.aspx#Top

        Tunnustan toki itsekin tässä valikoivani (sekä mittareita että) dataa jo lähtökohtaisesti aiemmin mainittuja maita tarkasteluun ehdottaessani esimerkkinä rahapolitiikan voimasta tulonsiirtojen välineenä.

        Ihan arkista vallankäyttöä ja politiikkaa. Valuuttoja tulee ja menee, kuten myös talousopinkappaleita, joilla kaunopuheisesti jalkautetaan harjoitettu politiikka.

        Katson jos kerkiän Israelin tuoreempaan dataan tutustumaan kuten pyydät. Tuskinpa sieltä mitään mullistavaa löytyy tosin.

      • Israelin moderni rahapolitiikka on hyvin kiinnostavaa. Evan Soltas on huomioinut Israelin poikkeuksellisen suorituskyvyn:
        http://esoltas.blogspot.fi/2012/06/israel-targets-ngdp.html

        Huomaan myös kommentissasi erään kohtuullisen huolestuttavan piirteen:
        ”Eihän tuohon ikkunaan mahdu edes yhtä pitkäaikais-eläkesäästäjän työuraa, saatika pitkän koron sykliä.”
        ”Tunnustan toki itsekin tässä valikoivani (sekä mittareita että) dataa jo lähtökohtaisesti aiemmin mainittuja maita tarkasteluun ehdottaessani esimerkkinä rahapolitiikan voimasta tulonsiirtojen välineenä.”

        Eivät kai eläkesäästäjät hyödy mitenkään siitä, että keskuspankki esimerkiksi tavoittelisi pelkkää ”hintavakautta”. Ei kai kukaan sijoita rahojaan rahaan. Eikö keskuspankin tehtävä ole säätää rahapolitiikkansa niin, että potentiaalinen kokonaistuotanto voidaan saavuttaa. Tällainen rahapolitiikka varmasti hyödyttää indeksiin sijoittavaa eläkesäästäjääkin.

        Jos katsotaan Suomen historiallista dataa, niin eihän 90-luvun rahapoliittinen kokeilu (vahva markka) näytä kovin hyvältä. Jos kyseistä politiikkaa olisi voitu jatkaa ja yhteiskunta ja kokonaistuotanto olisi tuhottu pidemmälle, ketkä siitä olisivat hyötyneet ja kuka sai kellutuksen seurauksena ansiotonta hyötyä?

        http://www.google.com/publicdata/explore?ds=z8o7pt6rd5uqa6_&ctype=l&strail=false&bcs=d&nselm=h&met_y=unemployment_rate&fdim_y=seasonality:sa&scale_y=lin&ind_y=false&rdim=country_group&idim=country_group:non-eu&idim=country:fi&ifdim=country_group&hl=en_US&dl=en_US&ind=false
        http://www.google.com/publicdata/explore?ds=pg78h3gmq4ci_&ctype=l&strail=false&bcs=d&nselm=h&met_y=mio_eur&scale_y=lin&ind_y=false&rdim=country_group&idim=country:fi&idim=country_group:non-eu&ifdim=country_group&hl=en_US&dl=en_US&ind=false

      • Mikko-Ville Määttä on oikeassa siinä, että rahapolitiikan vertailua on mielekästä tehdä pelkästään tietyn regimen vallitessa. Israelin nykyinen rahapoliittinen regime on ollut näytöiltään poikkeuksellisen hyvä.

        Yli regimen ulottuvaa dataa voi oikein hyvin käyttää toimintatapojen vertailuun, mutta esimerkiksi USA:n nykyisen rahapolitiikan arviointi 70-luvun tai 50-luvun rahapoliittisten näyttöjen valossa ei ole kovinkaan mielekästä. Mielekästä ei ole myöskään pitää The Great Moderation -ajanjaksoa suunnattoman onnistumisen mittarina nykytilanteessa (aikoinaanhan se sitä oli, mutta ei sovi nykyiseen tilanteeseen).

      • Putkiaivo permalink

        Mikko-Ville, meillä taitaa olla keskustelussa pieniä haasteita edessä, jos aikuisten vakavalla naamalla esität: ”Ei kai kukaan sijoita rahojaan rahaan.” Tarvitseeko selvittää? Pääomamarkkinat, rahastointi, joukkovelkakirjat, korot, hinnanmuodostus, … ovat tuntemattomia käsitteitä? Pitkäaikaisen kohtuuhintaisen rahoituksen saatavuuden merkitys yritystoiminnalle, investoinneille ja kansantaloudelle?

        Tyhmyri, jotenkin minulla on nyt tässä sellainen tunne, että pyrkimällä rajaamaan tarkastelua ”regiimien” sisälle ollaan vähän turhan yksitotisia taas. Puhehan oli siitä, että rahapolitiikalla voidaan maksattaa ja satuilla yhtä härskisti siinä missä muillakin tempuilla. Tulonsiirto muiden joukossa, ilman sen enempää moralisointia ja arvolatauksia kuin muidenkaan tulonsiirtojen kohdalla. ”Interregnumit” jos jätetään huomiotta niin tarkastelu jää lähtökohtaisesti köyhäksi.

  3. Pessimisti permalink

    Ainakin paremman vaihtoedon puuttuessa täytyisi valita Norjan tie ETA-vapaakauppa-etuineen – kun otetaan huomioon kenen toimesta ja missä tarkoituksessa EU on pantu alulle. Viittaan Tyhmyrin artikkelissa ”Poliittiset tosiasiat ja tulevaisuuden ennustamisen vaikeus – euron pysyvyys ja ikuisuus, kesäkuu 26, 2013” antamaani kommenttiin, jossa on pari otetta espanjalaisen toimittajan ja Bilderberg-tutkijan Daniel Estulinin kirjasta “The True Story of the Bilderberg Group”. Näistä käy ilmi mm. seuraava: ”Bilderbergien päämäärä on uusi maailmanjärjestys, New World Order (NWO), jossa on yksi valuutta, yksi armeija, yksi pankki ja yksi talousalue. Tarkoituksena on keskittää poliittinen, taloudellinen, intellektuaalinen ja uskonnollinen valta yhden maailmanhallinnon alle… Tässä uuden maailmanjärjestyksen hirmuvallassa ei ole keskiluokkaa, vaan vain eliitti ja sitä kuuliaisesti palvelevat köyhät alamaiset, joiden elämä on läpikotaisin kontrolloitua huipputeknologian valvomassa poliisivaltiossa…Siirtyminen toteutetaan asteittain yhdistämällä pieniä alueita suuremmaksi, kuten Euroopan valtiot Euroopan unioniksi, USA, Kanada ja Meksiko Pohjois-Amerikan unioniksi ja Aasian maat Aasian unioniksi. Euroopan unionin valmistelu laitettiin alulle 50-luvun Bilderberg-kokouksissa. Lord Rothschild ja Laurence Rockefeller valitsivat 100 vaikutusvaltaisinta elitistiä integroimaan Euroopan – ei suinkaan muodostaakseen mielekkäämmän tulevaisuuden tavalliselle kansalaiselle, vaan tehokkaammin toimivan valvontakoneiston ja kaiken alistamisen talouden ylivallalle.” (Estulinin kirjan suomenkielinen painoshan sensuroitiin, siitä myös enemmän em. kommentissa linkkeineen.) Täytyy siis ottaa huomioon, mikä on EU:n TODELLINEN tarkoitus takapiruineen Rotschild & Rockefeller & Co ja tähän päämäärään pääsemiseksi annettu (pakotettu!) epädemokraattinen hallintomuoto – vaaleilla valitsemattomat komissaarit ja kumileimasin-parlamentti ilman lakialoiteoikeutta. – Britti-patriootti David Noakes sanoo perehtyneensä kaikkiin kuuten EU-perusopimukseen. Hänen mukaansa: ”…the EU has the constitution (the six treaties) of a DICTATORSHIP, the laws of a police state, and when enforced, its 120,000 regulations will close most of our 4.5 million small businesses, make most of their 13.5 million employees unemployed, and create a soviet style command economy: dictatorships cause poverty… The [Lisbon] Treaty sets up an unelected three tier politburo executive in Brussels with absolute power, a dictatorship on the soviet model. The EU parliament has no power and is a sham.”, http://eutruth.org.uk/ . Edelleen suomalaiset saatiin EU:hun ja euroon ensinnäkin suoranaisella rikosoikeudellisella petoksella (”Suomalainen EU-vaalipetos tiivistettynä ”A-nelosella””, http://koti.mbnet.fi/jorjaa/historia.php ) ja erityisesti kolmen suurimman valtamedialehden valheellisella propagandalla ennen EU-äänestystä, jonka Olli Pusa on tuonut esille nettikirjassaan otsikon ” Media mukana valtapiireissä” alla, http://www.pusa.fiRenkien%20valta.pdf Tie Super-Neuvostoliitto-helvettiin on kivetty politrukkiemme kauniilla lupauksilla!

  4. Putkiaivo permalink

    Minusta tämä esitetty rinnastus johonkin kultakaivokseen on jo kohteliaasti sanottuna aika luova ja poliittisesti tarkoitushakuinen versio vallitsevasta todellisuudesta.

    Mikähän on vallitseva euroalueen valtiolainojen riskipaino rahalaitosten pääomavaateita laskettaessa? Entäpä saako rahalaitos varantovaateiden täyttämistä varten keskuspankista maksuvalmiusluottoa valtiolainoja vastaan?

    Luottoa irtoaa valtiolle jos ja vain jos rahalaitokset mieltävät valtion luottokelpoiseksi, siinä eivät tule mitkään muut rajoitteet vastaan.

    • Kultakannan eli nykytilannetta vastaavan tilanteen vertaus kultakaivokseen on useita vuosisatoja vanha vertaus. Minun ei tarvinnut keksiä mitään uutta eikä olla luova. En voi mitään sille mikäli vertaus ei ole implikaatioineen sinulle tuttu.

      Mikäli aiheeseen liittyvä puuhastelu tuntuu kiinnostavalta, niin DeLong on kirjoittanut asiasta kaikenlaista lukemisen arvoista.

      Kyllä valtion luotonsaannissa tulevat reaalirajoitukset vastaan. Jotkut jopa tuppaavat käyttämään niitä laskelmiensa perustana.

      • Putkiaivo permalink

        Mikähän on ihan konkreettinen asiantuntemuksesi rahalaitosten pääomavaateiden laskennasta ja Eurojärjestelmän toiminnasta?

        Jos minulla on Eurojärjestelmän alaisena rahalaitoksena taseessa käyvin arvoin 100 miljoonaa euroa Suomen paperia (sanokaamme 2017 erääntyvää FI0001006066) ja mennään Basel II luottoriskin standardimallin mukaan, montako euroa pitää varata omaa pääomaa?

        http://www.bis.org/publ/bcbs128b.pdf

        Paljonko saan Eurojärjestelmästä yön yli -maksuvalmiusluottoa ulos heti ja millä korolla antamalla mainitut Suomen paperit vakuudeksi?

        https://www.ecb.int/paym/coll/assets/html/dla/EA/ea_fi_130730.txt

        Tämä taitaa nyt olla aika lähellä sitä oikeaa todellisuutta. Pääomavaateita ei ole AAA-paperille, ja ”kultaa” (keskuspankkitalletuksia) syntyy antamalla valtion maksulupaukset keskuspankille säilöön.

        Sallinet nyt, mutta tuo kultakaivos-vertauskuva ei ole ihan tältä vuosisadalta, vaikka sitä poliittisiin tarkoituksiin ansiokkaasti käytetäänkin.

      • Kultakaivosvertaus pätee oikein mainiosti siihen, että Suomen valtiolla ei ole lender of last resort -rahoittajaa. Itse asiassahan koko systeemi nimenomaan on rakennettu sellaiseksi, että valtio voi mennä konkurssiin (mikä muuten on mielestäni ongelma, mutta toisaalta jos EKP olisi lolr, niin moraaliriski olisi aika tähtitieteellinen – melkoinen dilemma).

      • Putkiaivo permalink

        Eurojärjestelmän luototusta rahalaitoksille rajaavat vain keskuspankin hyväksymät vakuudet. Mikä ”kultakaivos” se sellainen on?

        Tyhmyri kirjoittaa:
        ”Suomi on taloudellisen elvytyksen kannalta täsmälleen vastaavassa tilanteessa kuin 1930-luvulla olivat kultakannassa olevat maat.”

        Kuinka niin? Luottoa piisaa rahalaitoksilta ilman mitään fyysisiä pidäkkeitä. Riittää, että rahalaitos katsoo luototuksen järkeväksi. Omat pääomat eivät ole este valtioiden luototuksessa, eivätkä varannotkaan, jotka voi lainata keskuspankista myönnettyjä luottoja vastaan. Tämä on nähdäkseni aika kaukana kultakannasta. Mikään fyysinen rajoite ei pidättele ei keskuspankkia eikä rahalaitoksia.

        Jos tarkoituksesi oli sanoa, että valtion on mielestäsi saatava pakolla luottoa tai ylipäätään rahoitusta siitä riippumatta mitä mieltä yksityinen rahoitussektori on, niin sittenhän asia on selvä, siihen ei nykyhimmeli ainakaan ilman pientä laintulkinnallista luovuutta taivu, mutta ei sillä ole kultakannan tai kaivoksien kanssa tekemistä. Ja voihan ne kullat ja kaivoksetkin pakolla ottaa jos valtion etu vaatii.

        (Olen mahdollisesti ymmärtänyt väärin mitä halusit tuossa yllä sanoa?)

    • ”Putki”, et ilmeisesti ymmärtänyt – tai todennäköisesti et halunnut ymmärtää – Ville-Määtän kommenttia. Pelkkä rahanarvo on tuskin sijoittajalle kaikki kaikessa, sillä esim. alhaisen inflaation tai deflaation aikana tuppaavat ne nimelliset ja usein myös reaaliset tuotot olemaan negatiivisia alkaen valtion velkakirjoista aina osakkeisiin ja kiinteistöihin.

      • Putkiaivo permalink

        Vähän valikoiden vastasin, tunnustan. Samaa mieltä olen tietysti ettei markkinoilta helppoja irtoa, ja rahapoliittisten tulonsiirtojen todellisuudesta olemme jo pidemmälti keskustelleet aiemmissakin ketjuissa.

        Perimmiltään sehän on vain poliittinen valinta, että keskuspankki (ja rahalaitokset) on valtuutettu toteuttamaan reaalisia tulonsiirtoja vähän läpinäkymättömämmin ja karkeammalla osumatarkkuudella kuin kirjaamalla veroina kerättäviä tai velkarahoitteisia määrärahoja budjettikirjaan. Välillä tulee sitten näitä raamatullisia armahduksia ja uudet shekelit kiertoon, jotta taas päästään naama peruslukemilla optimoimaan kansantalouden kokonaistuotantoa…

      • Kyse on viime kädessä tietynlaisesta kokonaisoptimoinnista. Edustan itse sellaista moraalifilosofian suuntaa kuin utilitarismia ja olen tämän asian kertonut blogissani aikaisemminkin. Tuolta pohjalta pidän myös talouspolitiikan perustavoitteena kärsimyksen minimointia (Adam Smith muotoili sen hyvinvoinnin maksimoinniksi). Tähän mennessä rahapolitiikka on osoittautunut tuossa mielessä tehokkaimmaksi talouspoliittiseksi instrumentiksi.

        Muiden keinojen käyttäminen edellyttää rehellisen mielipiteeni mukaan vielä suurempaa kontrollia ja valinnanvapauden rajoittamista. Esimerkiksi euroalueella toteutettu talouspolitiikka mitä ilmaisimmin tähtää kärsimyksen maksimointiin koska valitut keinot ovat mahdollisimman suurille ihmisjoukoille epäedullisia.

        Lisäksi rahapolitiikalla on saavutettavissa huomattava ennustettavuus, mitä muilla politiikoilla ei ole vastaavalla tavoin saavitettavissa.

        Et ole muuten vieläkään esittänyt mitään perusteluja väitteellesi siitä, että rahapoliittiset toimenpiteet olisivat huonompia kuin muut. Sitähän olet de facto väittänyt. Tunnustan arvioivani vastauksiasi myös moraalifilosofiselta kannalta ja ne näyttävät varsin köykäisiltä.

        Mutta nut varsinaisen päiväohjelman pariin. Kiireinen loppuviikko tulossa.

  5. Bart permalink

    Ei eurojäsenyys ollut Suomelle vaarallinen pelkästään suhdannepoliittisesti, meidän työmarkkinasopimusjärjestelmä on omiaan luomaan rapautuvaa kilpailukykyä, eli juuri niitä inflaatio-devalvaatiosyklejä. Kun on myös havaittavissa että meillä ei ole oikein kovinkaan edustavaa historiaa vastuullisesta, pitkäjänteisestä talouspolitiikasta vaan pikemminkin päinvastoin on vältetty ikävien päätöksien tekemistä viimeiseen asti oli selvää että euro tulisi jossain vaiheessa olemaan itsemurhaa.

    Myös kapea teollinen pohjamme on omiaan altistumaan asymmetrisille shokeille.kuten Nokian romahdus.

    Meillä oli siis rakenteellinen ja suhdannepoliittinen riski, ja huomattavan korkea sellainen. Ruotsilla oli pienempi, mutta silti valitsivat toisin.

    Nämä kaikki riskit olivat hyvin tiedossa ennen euroon liittymistä mutta poliittinen kiima oli niin kova että niiltä tahallaan ummistettiin silmät ja vastustajat hiljennettiin.

    Lasku on nyt tulossa juhlista eurokabinetissa ja se on oleva pitkä. Finis Finlandiae.

    Veikkaan että historia tulee tuomitsemaan Lipposen ankarasti enkä oikein näe että häntä enää liitettäisi sen intelligentsian jäseneksi mihin hän on itse itsensä ilmoittanut.

  6. Putkiaivo permalink

    Tyhmyri kirjoittaa:
    ”Kyse on viime kädessä tietynlaisesta kokonaisoptimoinnista. Edustan itse sellaista moraalifilosofian suuntaa kuin utilitarismia ja olen tämän asian kertonut blogissani aikaisemminkin. Tuolta pohjalta pidän myös talouspolitiikan perustavoitteena kärsimyksen minimointia (Adam Smith muotoili sen hyvinvoinnin maksimoinniksi). Tähän mennessä rahapolitiikka on osoittautunut tuossa mielessä tehokkaimmaksi talouspoliittiseksi instrumentiksi. Muiden keinojen käyttäminen edellyttää rehellisen mielipiteeni mukaan vielä suurempaa kontrollia ja valinnanvapauden rajoittamista. Esimerkiksi euroalueella toteutettu talouspolitiikka mitä ilmaisimmin tähtää kärsimyksen maksimointiin koska valitut keinot ovat mahdollisimman suurille ihmisjoukoille epäedullisia.”

    Kiitoksia tarkennuksesta taas, ja rohkeista kannanotoista. Tavoite taloudellisesta ohjauksesta hallituin paimennuskeinoin pyrkien kokonaishyvinvoinnin maksimointiin on käynyt selväksi.

    Jos pyrimme mielipiteiden tueksi keskustelussa kohti tieteellisempää otetta, ainakin sellaisena kuin se tällaiselle putkiaivoiselle insinöörille on koulutettu, seuraavaksi olisin pyytämässä sinua hieman tarkentamaan tavoitteitasi kvantitatiivisempaan ja huolellisemmin määriteltyyn suuntaan, jotta voisimme altistaa väitteesi normaalille kriittiselle ja mahdollisuuksien mukaan kvantitatiiviselle datalähtöiselle tarkastelulle. En siis suinkaan vaadi kokonaishyvinvoinnin pelkistämistä yhdeksi numeeriseksi suureeksi, niin putkiaivoinen en sentään toivoakseni ole (!), mutta ihan noin karkeasti voisit kertoa vähän tarkemmin mitä tarkoitat tällä käsitteellä ”kärsimyksen minimointi”, ja toisaalta ”tähtäämisellä kärsimyksen maksimointiin”. Ja jos mielestäsi ollaan menossa liian putkiaivoiseen suuntaan, niin korjaatko toki mielestäsi tieteellisemmäksi lähestymistavaksi sellaisena kuin se on sinulle koulutettu. Minä olen mielelläni tässä oppilaana ottamassa tuoretta päivänvaloa putkeen, ja parhaan kykyni mukaan vältellen moraalisia näkökulmia tai arvoladattuja ilmauksia, vaikka tällaisilla tyylikeinoilla ilkikurista onkin keskustelua avata ja maustaa. (Tunnustan!) Faaraon vilja-aitta vitsalla (paimensauvalla) täyteen, tai muuten valtakunnassa nälänhätä jos heinäsirkat.

    Tyhmyri kirjoittaa:
    ”Lisäksi rahapolitiikalla on saavutettavissa huomattava ennustettavuus, mitä muilla politiikoilla ei ole vastaavalla tavoin saavitettavissa.”

    Erityisesti tätä väitettä toivoisin sinun avaavan, koska tuossa pari kommenttia ylempänä (taas näin insinöörinäkökulmasta) minusta sinulla oli taipumus valikoida dataa ja siivota pois epäjatkuvuuksia, joka menettely ei ehkä ole paras mahdollinen jos tavoitteena on laatia ennustuskykyisiä malleja reaalitodellisuudesta. Näin siis luonnontieteissä, ja uskoakseni myös taloutta kvantitatiivisesti tarkasteltaessa. Jälleen on turvallisinta suhtautua minuun putkiaivoisena mutta tieteellisen koulutuksen saaneena oppilaana, jolle on syytä nyt hieman selittää miten maailmassa asiat oikeasti ovat utilitaristisen talousmiehen parhaan ymmärryksen mukaan.

    Tyhmyri kirjoittaa:
    ”Et ole muuten vieläkään esittänyt mitään perusteluja väitteellesi siitä, että rahapoliittiset toimenpiteet olisivat huonompia kuin muut. Sitähän olet de facto väittänyt.”

    Toivoakseni olen väittänyt kyseessä olevan poliittisen tulonsiirron — jos tarkennetaan niin ehkäpä sekä tulon- että omaisuudensiirron — jonka lisäksi totesin olevan mielestäni hieman budjettikirjaa läpinäkymättömämpi ja osumatarkkuudeltaan kehnompi. Aiemman kirjoituksen oheiskeskustelussa vaihdoimme ajatuksia devalvaation tulonsiirrollisesta luonteesta. (***) Tulkitsen tässä, että haluat tarkennusta läpinäkymättömyydelle ja osumatarkkuudelle (verrattuna budjettikirjaan)?

    ***) Sivumennen sanoen, siinä aiemmassa kirjoituksessasi missä esitit stationaaritilalaskelman devalvaatiovaihtoehtojen jälkeen, olit myös sivuuttanut transientin ja konkreettiset paimennustoimenpiteet toivotun stationaaritilan saavuttamiseksi — onko tämä yleinen menettely analyysejä ja malleja laadittaessa, koska tässä keskustelussa on vähän samanlaista tunnelmaa? Näin insinöörinäkökulmasta kuulostaa aika riskialttiille suunnitelmalle. Sallinet leikkisän vertauskuvan, mutta katedraalin kupolia rakentaessa on parasta tehdä kantavuuslaskelmat myös keskeneräiselle rakenteelle, muuten voi transientti sisältää paimentajalle täysin odottamattomia ilmiöitä.

    Tyhmyri kirjoittaa:
    ”Tunnustan arvioivani vastauksiasi myös moraalifilosofiselta kannalta ja ne näyttävät varsin köykäisiltä.”

    Tarkennatko, tämä jäi minulle täysin epäselväksi.

    Jos puolestani avaan omaa ajatteluani mitä tulee tähän keskusteluun ja vastauksiini, keskustelussa on nähdäkseni käsitelty toiveestasi (a) Israelin rahapolitiikkaa esimerkkinä rahapolitiikan tulon(- ja omaisuuden)siirrollisesta luonteesta, ja kultakaivos-ihmettelyni pohjalta (b) Eurojärjestelmän ja sen alaisten rahalaitoksien toimintaa valtioita rahoitettaessa. Aiheen (a) parissa rahapolitiikan (reaalisesti) tulonsiirrollinen luonne ei toivoakseni jäänyt epäselväksi jos tarkastelemme vaikkapa joukkovelkakirjamuodossa tehtyjä taloudellisia sitoumuksia riittävän pitkällä ajanjaksolla; jäi tosin minulta se luvattu deflatoitu tuontihyödykekori toistaiseksi laskematta, mutta jos pelkästään uuden shekelin reverse split on yksi vanhaa tuhatta kohti, niin eiköhän se riitä jo analyysiksi ilman tarkempaa numeriikkaa? Aiheen (b) parissa ainakin minulle syntyi vähän sellainen kuva, että sinulla oli vertauskuvissa vielä tarkistamista verrattuna todellisuuteen, ja näitä jo tarkistimmekin, tai et ainakaan ollut asiasta enää eri mieltä, mahdollisesti ajanpuutteen vuoksi.

    Jatketaan sikäli kun aikaa riittää.

    • Kansantalouspuoli ei ole eksakti tiede siinä mielessä kuin luonnontieteet. Tarkasteluajanjaksoa on myös pakko useinkin rajata epäjatkuvuuskohtien vuoksi, sillä esimerkiksi the great moderation -ajanjakson politiikan vertailu (mikä kieltämättä oli merkittävä onnistuminen) vaikkapa kultakannan aikaan ei sinänsä ole mielekästä. Mekanismit ovat aika erilaisia.

      Tosin the Great Moderation -ajanjakso on erinomainen esimerkki siitä kuinka tietynlainen rahapolitiikka toimii tietyissä oloissa. Kun olot muuttuvat, niin politiikkaa pitää muuttaa.

      Olen silloin tällöin laittanut sivustolle linkkejä artikkeleihin, joissa on mainitsemiani asioita tarkasteltu enemmän tieteellisesti. Muun muassa rahapolitiikan vaikuttavuutta ovat tutkineet Lars. E. O. Svensson ja nykyinen FED:n pääjohtaja Bernanke. En katso aiheelliseksi kirjoittaa heidän artikkeleiteen blogiin, sellaiselle työlle on toiset yhteydet.

      Mutta pikainen silmäys vaikkapa NGDP-pohjaiseen rahapolitiikkaan löytyy tuolta:
      http://www.adamsmith.org/files/ASI_NGDP_WEB.pdf

      • Putkiaivo permalink

        Kiitokset tästä ja tuosta seuraavasta kirjoituksesta, jossa tätä moraalipuolta tulikin jo aika mukavasti. Jatketaan siellä juttua.

        Tämän ketjun loppuun vain sellainen hieman julistussävytteinen havainto, että minusta (luonnontieteellisen koulutuksen edustajana) on aika älyllisesti kyseenalainen linjaus sivuuttaa analyyseistä rahapoliittiset epäjatkuvuudet ”regiimien” pettäessä (vaihtuessa). Karikatyyrinomaisena vertauksena jos lentoturvallisuutta analysoitaisiin ja paimennettaisiin näin, niin insinöörihän olisi erehtymätön, mitä nyt välillä lento lakkaa yllättäen, mutta sehän oli, sanokaamme, ”eksogeenisten shokkien” syytä. Maankamara otti kontaktia koneeseen mallin ulkopuolella, ja mitään ei ollut tehtävissä. Seuraava lento oli kuitenkin esimerkki miten konesuunnittelijan mukaan ”merkittävän onnistunut” kone toimii ihmiskunnan hyväksi, kunnes taas shokki…

        Moraalitarkastelut taas sivuuttaen, tieteessä on tapana jättää vähemmälle huomiolle väitteet, joita voidaan perustella vain dataa unohtamalla. Väitteen esittäjän vastuulla on perustella väitteensä mahdollisimman kattavasti suhteessa olemassaolevaan dataan, muuten tehdään jotain muuta kuin tiedettä. Tämä vaadittu älyllinen kurinalaisuus (ja usein sen hyväksyminen, että esitetty väite ei vastaakaan havaintoja) on nöyryyttä vaativaa puuhaa ja sangen kivuliastakin, erityisesti jos mukana on yhteiskunnallinen asema ja/tai poliittinen vallankäyttö ja sen ”tieteellinen” oikeutus. Siksi maapallokin oli kaiken keskus, kunnes havaittu data alkoi tuoda epäilyksiä asiaan, vallitsevien valtarakennelmien eriävistä mielipiteistä ja keskeisten opinkappaleiden vaihtoehtoisesta sisällöstä huolimatta.

        Ympäröivän maailman ymmärtäminen ja siihen pyrkiminen on (näin putkiaivon mielestä) ihmiskunnan jaloimpia haasteita. Olen siksi entistä enemmän hämmästyneenä seuraamassa tätä intoa rajata datoja ja selitellä. Jos jokin data on vaikeatulkintaista eikä oikein mahdu olemassaoleviin malleihin, sitä suuremmalla syyllä siihen on uteliaasti pureuduttava, riippumatta siitä vaikka oma maailmankuva menisi uusiksi ja arvovalta menisi. Max Planck tietysti totesi, että tiede (fysiikka) etenee pääsääntöisesti yhdet hautajaiset kerrallaan, mutta onneksi tässä datassa on poikkeuksia. Talouden havainnoijien saralla esimerkiksi Irving Fisher loppu-ura kertoo aidosta tiedemiehen otteesta ja poikkeuksellisesta älyllisestä nöyryydestä reaalimaailman edessä.

        Richard Feynman ei ehkä ole seuraavassa erityisen nöyrä, mutta hän kysyy hyviä kysymyksiä vähän samaan sävyyn kuin itse tässä aprikoin:

        Mutta sopinee, että jatketaan ja tarkennetaan tuon seuraavan kirjoituksen keskustelun puolella.

    • Mitä olen insinöörejä kuunnellut töissä, niin eipä sekään ala ole kovinkaan ristiriidatonta tai selvää. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, niin digitaalielektroniikan ja analogiaelektroniikan säännöt ovat useissa asioissa toisenlaisia, joten kyseessä on epäjatkuvuuskohta.

      Matematiikkakin on mokoma joko ristiriitaista tai epätäydellistä (Gödel).

      Talouden suuri ongelma on siinä, että mukana on ihminen. Ihminen ei tietääkseni ole ainakaan vielä muokkautunut matemaatisiksi kaavoiksi.

    • Putkiaivo permalink

      Kiitos.

      Lance Fortnow. ”The Golden Ticket: P, NP, and the Search for the Impossible”. Princeton University Press 2013.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: