Skip to content

Vartiainen pohjustaa demariäänestäjiä sisäiseen devalvaatioon ja köyhtymiseen – voisin olla vahingoniloinen ellei kyseessä olisi niin vakava asia

heinäkuu 20, 2013

Suomen Kuvalehteen kirjoittamassaan artikkelissa Juhana Vartiainen pohjustaa demariäänestäjiä sisäiseen devalvaatioon. Valitettavasti en voi viitata kyseiseen juttuun, joten tyydyn viittaamaan Verkkouutisten tekstistä tekemään lyhennelmään, joka on täällä. Vartiaisen teksti on sitä luokkaa, että mikäli kyse ei olisi niin vakavasta asiasta, niin olisin lähinnä huvittunut. Itse asiassa voisin olla tekstin varsinaisen sisällön ja sen merkityksen vuoksi itse asiassa vahingoniloinen, mutta valitettavasti kyseessä on liian vakava asia.

Mikäli ohitetaan Vartiaisen tekstin tyypillinen jaaritteleva luonne, niin hän käytännössä petaa demariäänestäjiä myötämieliseksi tulevalle sisäiselle devalvaatiolle, nimellispalkkojen alennuksille ja sosiaaliturvan sekä julkisten palveluiden rajuille leikkauksille. Hän tosin välttää sanomasta asiaa suoraan, mutta siitähän joka tapauksessa on kyse.  Vai miten muuten voisi tulkita seuraavan lainauksen:

Sekä sosiaaliturvan tasoa että palkkavaatimuksia rajoittaa se, että työllisyydestä on pidettävä huolta. Siksi sosiaaliturva ei voi olla liian avokätistä ja työvoimakustannukset liian korkeita.

Erityisen hauskaksi Vartiaisen tekstin tekee se, että siinä ei missään vaiheessa mainita yhtään rahapolitiikkaan liittyvää sanaa. Mutta tietenkään ei voida mainita, sillä Paavo Lipposen runnottua maamme mukaan euroa käyttäviin maihin on rahapolitiikka ollut demareille tabu koska euro on pyhä eikä siihen liittyviä asioita saa arvostella. Toisin sanoen demarit mitä ilmeisimmin valmistautuvat omien äänestäjiensä nylkemiseen elävältä sisäisen devalvaation keinoin koska euro on pyhä ja EKP erehtymätön pyhän sanoman toteuttaja.

Kaikkia Vartiaisen mainitsemia ongelmia olisi mahdollista lieventää tai jopa ratkaista omalla kelluvalla valuutalla, jonka arvoa tarvittaessa runnottaisiin alaspäin kotimarkkinoiden kysynnän ylläpitämiseksi ja viennin vedon varmistamiseksi. Mutta tämähän ei nykyiselle demaripuolueelle käy koska euro parasta mitä Suomelle on koskaan sattunut. Jotain Liisa Jaakonsaarta kuunnellessani tulee mieleen, että euron ja EU:n avulla on tarkoitus vielä päästä eroon ikävästä itsenäisyydestä ja korvata se ihanalla Euroliittovaltiolla, joka todellakin näyttää pitävän huolta PIIGS-maiden palkansaajien eduista (tämä siis sarkasmia).

Olisin kieltämättä lähinnä vahingoniloinen mikäli sisäisen devalvaation tuhot rajautuisivat vain demaripuolueeseen ja heidän äänestäjiinsä, sillä pidän koko vahingollista euroseikkailua ensisijaisesti demareiden ja Paavo Lipposen ”ansiona”. Mutta koska sisäisessä devalvaatiossa on kyseessä koko kansantaloutta koskeva katastrofi, niin voin vain toivoa että demareiden piirissä joku saisi herätyksen ja alkaisi ajatella taloudesta muutenkin kuin puolueen euroideologian lävitse.

Ehkä tässä täytyy vain ottaa optimistinen asenne ja suhtautua sisäisen devalvaation toteutukseen sellaisena pakollisena barbaarilaumojen ja heinäsirkkaparvien aiheuttamana vitsauksena ja ottaa ilo irti siitä mistä voi. Varmoja riemun aiheita tulevat olemaan demareiden selitykset siitä kuinka köyhtyminen tekee heidän äänestäjilleen hyvää. Eiköhän ammattiliitot ja palkansaajat tule siitä sirkuksesta demareita tulevissa vaaleissa palkitsemaan runsain mitoin. Taitaisi tuo nykyinen Vasemmistoliiton kokoluokka ole demareille sen jälkeen lähinnä vaalivoittoluokkaa.

Mitenkäs se Lipponen sanoikaan? Taisi olla jotain sellaista, että jos piirtää mörön seinälle, niin sen joutuu sieltä pyyhkimään. Kuviot ovat kylläkin kääntyneet ennemminkin niin, että demarit joutuvat itse syömään sen eurosopan mitä ovat olleet niin innokkaina keittämässä.

Poliittinen vahingonilo olisi tietenkin iloista aidointa, mutta mielelläni luovun tuosta ilosta mikäli tulevalta katastrofilta vältytään. Demareilla on tulevan katastrofin suhteen suuri rooli – joko sen välttämisessä tai sen aiheuttamisessa. Aiheuttamispuolella he ovat oman osansa tehneet ja näyttävät ainakin tällä hetkellä aiheuttamislinjalla jatkavan, joten saa nähdä kykenevätkö he luopumaan Lipposen perinnöstä ja siirtymään katastrofin välttämispuolelle.

Mainokset

From → Uncategorized

54 kommenttia
  1. ”Vartiaisen mukaan keskiluokalle tulisi uskaltaa kertoa, miten hyvinvointivaltio voidaan säilyttää. Hänen mielestään SDP:n ideologian ja teorian vanhenemisen taustalla ovat globalisoituminen ja väestötiede.”

    Miltä demariäänestäjien korvissa kuulostaisi korjattu versio:

    ”Vartiaisen mukaan keskiluokalle tulisi uskaltaa kertoa, ettei hyvinvointivaltiota voida säilyttää ilman järkevää rahapolitiikkaa. Hänen mielestään SDP:n ideologian ja teorian vanhenemisen taustalla on euro.”

    Demarijohto varmaan kävisi vuorotellen kiittämässä rehellisyydestä, postissa tulisi kukkia ja hedelmäkoreja faneilta. Demareissa kuitenkin näyttää olevan porukkaa, jotka ymmärtävät varsin hyvin mistä on kysymys:
    http://valtteriaaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/144938-suomen-yrittajat-ja-sisainen-devalvaatio

    On kiintoisaa nähdä tapahtuuko puolueessa vallankaappaus ennen katastrofia.

    • Käsittääkseni demaripuolueessa ja sen liepeillä virkamiehinä yms rooleissa on niin monta hyvää toveria, joiden ura ja menestys rakentuu euron ja EU:n ilosanoman varaan, että melkoinen vallankaappaus pitäisi ollakin. Tosin mikäli kepu ja persut hoitavat leiviskänsä edes siedettävästi, niin demareiden kannatuksen raju pieneneminen on minusta luonnollista kehitystä demareiden nykyisellä politiikalla.

      Harmittavaa vain on se, että kokoomuksen eli oikeiston suunnassa oleville nykymenoon tyytymättömille ei oikein ole vastaavaa oikeistolaista vaihtoehtoa. Suomessa tarvittaisiin suomalainen versio Front National -puolueesta.

      • Yksi iso kysymys on se, kuinka hyvin SAK on demarien taskussa. Jos SAK lähtisi siirtymään voimakkaasti PS:n taakse euron takia, vallankaappaus SDP:ssä voisi kenties olla mahdollinen. Jos SAK pelaa mukana, niin nykyistä linjaa olisi varmaan mahdotonta murtaa. Aina kun jokin puolue lähtee voimakkaasti hyökkämään peruskannattajakuntaansa vastaan, tilanne yleensä muuttuu nopeasti epävakaaksi.

        SDP:n kohtalo siis mielestäni kiertyy aika paljon sen ympärille, avustaako SAK heitä tosipaikan tullen äänestäjiensä ja jäsentensä taloudellisen tulevaisuuden tuhoamisessa.

      • Demarien ote SAK:sta on sellainen, että on turha kuvitella SAK:n hylkäävän demareita. SAK ei ole mikään demokraattinen elin. Siksi esim. PS:n suuri kannatus sen jäsenistön keskuudessa ei merkitse paljoa SAK:n johtoa valittaessa. Jos SAK;n johto on tyytymätöntä demarien politiikkaan, se vaihtaa demarien johdon. Mutta ay-johtajat ovat niin monella tapaa sidottuja valtapiireihin, että eivät he linjaa vaihda. Menee valta ja tuottoisat paikat työeläkeyhtiöissä, yleishyödyllisten rakennuttajien hallinnossa jne.

      • Pusa: Kirjoittamasi vastaa omaa käsitystäni. Tosiaan, jos kyseessä ei olisi niin tuhoisa asia koko kansantalouden kannalta, niin voisin olla vaihingoniloinen.

        Kaiken kaikkiaan harva on tähän mennessä ymmärtänyt kuinka rajusti poliittinen kenttä on muuttunut viimeisten 20 vuoden aikana. Sekä kokoomus että demarit ovat menettäneet sen aatteellisen sisältönsä. Minusta persut vaikuttavatkin enemmän demareilta ilman maailmanhalailua ja eurouskoa. Kokoomuksen osalta se vaihtoehto on vielä jäänyt puuttumaan.

      • http://www.google.com/publicdata/explore?ds=z8o7pt6rd5uqa6_&ctype=l&strail=false&bcs=d&nselm=h&met_y=unemployment_rate&fdim_y=seasonality:sa&scale_y=lin&ind_y=false&rdim=country&idim=country:fi:se&ifdim=country&tstart=540770400000&tend=1368997200000&hl=en_US&dl=en_US&ind=false

        1990 – 1993 asiat etenivät aika nopeasti. Mitä jos sillä kierroksella 7%:n sisäinen devalvaatio oltaisiin saatu vietyä läpi. Taloudelle siitä ei olisi ollut mitään hyötyä, mutta työttymyydessä vain taivas olisi ollut rajana.

        Uskon että on olemassa raja, jota ei voida ylittää ilman että AY-liike ja siten SDP joutuu hyvin epästabiiliin tilaan. Jossain vaiheessa siellä ymmärretään että uusi järjestelmä ei mahdollista sellaisten organisaatioiden olemassaoloa.

        Yleisesti ottaen olen samaa mieltä siitä, että kapina demareissa tai SAK:ssa on epätodennäköinen ja joka tapauksessa vaatii erilaiset olosuhteet kuin tällä hetkellä. Kahden vuoden aikana kaikki voi kuitenkin muuttua täysin.

      • Mikko-Ville. Kyllä tuo -7% palkkaratkaisu ”Sorsan sopimus” vietiin läpi. Viennille siitä ei ollut apua, mutta sai kotimarkkinat hyytymään. Vienti lähti vetämään vasta kahden devalvaation jälkeen.

      • Olli, tarkoitan sellaista skenaariota, jossa sitä 7%:n palkkojen alennusta olisi ehditty ”käyttää”. Oikeaan devalvaatioon jouduttiin niin pian sen jälkeen, ettei viennille olisi 7%:sta vielä voinut näkyä mitään etua. Yritän vain kuvitella mitä olisi tapahtunut, jos rahat eivät olisi loppuneet ja menty pakkodevalvaatioiden kautta kellutukseen. Olisi ehkä odoteltu luottamuskeijua sekä koti- että vientimarkkinoiden vapaassa pudotuksessa.

        Nyt kun olemme ”oikeassa” eurossa rahat eivät enää voi loppua, kun kestämätöntä valuuttakytköstä ei tarvitse puolustaa. Nyt mitään rajaa ei ole. Vai olisiko ylhäällä päin se taivas.

      • Sorsan sopimus saatettiin kyllä voimaan. Oli selvää, ettei se paljoa vientiin vaikuta. Jos palkkoja alennetaan 7%, ei se paljoa vinetituotteen hinnassa näy. Siinä kun on mukana pääomakuluja, raaka-aineita, energiaa… Pari prosenttia parannusta hintakilpailukykyyn. Tuo ratkaisu lähinnä tuhosi kotimarkkinoita. Totta, että onneksi kohtalaisen pian tuli perään devalvaatiot, joiden avulla vienti lähti vetämään. 10% devalvaatiohan periaatteessa merkitsee 10% parempaa vientituotteen hintakilpailukykyä, jos unohdetaan tuontaraaka-aineiden kallistuminen.

  2. Jussi permalink

    Vartiaisen houkutteleminen Ruotsista Suomeen on ylipäätään perustunut tähän Tyhmyrin esille ottamaan asiaan. Vartiaisen rooli on ollut ”tuoda” ongelmilta pääosin välttyneen Ruotsin ”ruotsalainen” näkemys, jolla demarien kannattajat saadaan päivittämään ideologiansa.

    Tähän asti menestys on ollut ilmeisen heikko, ainakaan Lauri Ihalainen hallituksessa ja SAK eivät ole Vartiaisen näkemyksiä omaksuneet. Eikä ilmeisesti myöskään demariäänestäjien massa.

    Toisin sanoen SK:n artikkelissa Vartiainen vain jatkaa toimeksiantonsa mukaista työtään, tosin aikojen pahentuessa aiheet ja sävykin muuttuvat.

    Mielenkiintoista on nähdä, missä vaiheessa Urpilainen ryhtyy luopumaan jääräpäisestä propagandapolitiikastaan jota hän väkisin ajoi mm. hallitusneuvottelusisa. Viimeiset kommentit voivat jopa viitata tähän. Pää näyttää tulevan hänenkin horisontissaan vetävän käteen.

  3. Pakko kysyä, miten pystyt kuuntelemaan Liisa Jaakonsaarta? Minusta on ”liian hapokasta”.

  4. Sisäinen devalvaatio on terminä huijausta. Eihän siinä oikesti ole kyse kuin palkkojen ym. leikkauksesta, joka naamioidaan ”sisäiseksi devalvaatioksi”. Sitä kokeiltiin Suomessa edellisen eurosekoilun (eli euroa edeltävän vahvan markan politiikan) aikana. Palkkoja leikattiin 7% pääosin siirtämällä osa eläkemaksusta palkansaajien maksettavaksi. Oikeasti kyse oli palkkojen leikkauksesta, mutta toteutustavalla ay-johto saattoi paremmin säilyttää kasvonsa.

    Tuolla tempulla saatiin hyydytettyä kotimarkkinat, mutta ei sillä ollut mitään kä’ytännön vaikutusta vientiin. Vienti lähti vetämään vasta markan devalvoinnin ja sitten sen kellumaan päästämisen jälkeen. Kaikki tuo oli pelkkää valtapolitiikkaa, kuten on nytkin. Ainoa nopeahko tie Suomen talouden kääntämiseksi olisi devalvaatio. Mutta kun on eurossa, se ei käy. Siksi vaihtoehdot ovat selvät: ajetaan nykykurssilla täydellä vauhdilla seinään tai erotaan eurosta ja devalvoidaan. Ja arvovalta ym. syistä Suomen johto valitsee seinään ajamisen.

    • Itse olen pitänyt termiä ”sisäinen devalvaatio” synonyyminä termille ”tietoisesti aiheutettu deflatorinen lama”. Vaikutusmekanismit ovat molemmissa pitkälti samat.

      • Itse asiassa, 90-luvun alussa kun devalvaatio ei ollut käytössä, talouspolitiikan puolella joku sanoi (Rolf?), että ”Suomi tarvitsee taantuman – mitä syvempi, sen parempi”. VATT:n 90-lukurapsassa tuli vastaan.

      • Sama Rolf myös tokaisi 1991, kun BKT:n pudotus hidastui, että pahin on ohi. Reaalitaloudessa ja työllisyydessä ongelmathan silloin vasta alkoivat. Eli hieman eri maailmassa.

    • Itsenäisyys Takaisin! permalink

      Tässä on nyt se suuri vaara, että 90-luvun alun tapahtumat tulevat toistumaan. Silloinhan ”vahvalla markalla” ajettiin täysillä seinään päin. Ja mitä teki valtamedia? Se rummutti devalvoimattomuuden autuutta (ja tänään euron autuutta) loppuun asti. Kun pakkodevalvaation jouduttiin 90-luvulla, mikä lopuksi oli pakko tehdä kelluttamalla markkaa, niin kurjuushan aluksi tietenkin räjähti käsiin. Tästä kurjuudesta osasi valtamedia hyvin kertoa – ja kuinkas muuten – sehän (siis kurjuus) niputettiin markan devalvoitumisen syyksi, eikä suinkaan ”vahvan markan” politiikan syyksi.

      Yrittikö valtamedia analysoida edes suunnilleen 90-luvun tapahtumat oikein? Ei, vaan se ketterästi propagoi talouden kuoleman kelvottoman markan eli oman valuutan syyksi. Äkillisen n. 40% devalvoitumisen kilpailukykyä ja vientiä boostattavaan vaikutukseen ei paljon tekstiä uhrattu. Kriisin selättämisen selitykseksi on annettu ja yhä edelleen annetaan kunnia uljaalle Nokialle ja sen synnyttämälle HiTec-klusterille. Markkaa syytettiin mm. valuuttavelkoja surutta ottaneiden katalaksi petturiksi. Siitä ei puhuttu yhtään mitään, olisiko markan devalvoitumisella voinut olla myös Nokian ja sen klusterin nousulle valtavaa hyötyä.

      Tämä edellä kuvattu vastaa käsitykseni mukaan edelleen n. 2/3 suomalaisten uskomusta 90-luvun tilanteista. Ei kai se ihme ole kun YLE, kaupalliset kanavat, Hesari + muut paikkakunnan valtalehdet eivät juuri halua käsitellä rahapolitiikan merkitystä. Kansa pidetään tarkoituksella tyhmänä.

      Ongelma on nyt tiedotuksen ongelma. Niin vähän äänestävästä yleisöstä lukee rahapolitiikasta bloggaavien juttuja tai edes Jan Hurria (joka ei muuten kovin paljon suoraan kirjoita rahapolitiikasta, vaikka erittäin ansiokkaita analyysejä eurokriisin käänteistä kirjoittaakin. Enpä muista, että Hurri olisi ikinä suoraan kirjoittanut, että nyt se euro kannattaisi todella hylätä, ynnä mitkä valtavat hyödyt siitä juuri Suomelle koituisi).

      Mitenkä tämän voisi muuttaa eli saada sen 2/3 kansan tietoisuuteen muutakin kun europropagandaa?

      Pelkäänpä pahoin, että saattaa toistua tuo 90-luku, niin kun tämän tekstin alussa viittasin.
      Nyt ajetaan taas velkavetoisesti ykkösluokassa päin seiniä. Ja sitten kun sirpaleita ja ruumiita kerätään pakkodevalvaation pyörteissä, niin euroeliitti pääsee jälleen valtamedian tuella kuittamaan: Katsokaa nyt miten hyvä oli euroaikana, kaikilla oli uudet auton, omat asunnot ja alhaiset korot jne..

      Tämä pelko on helvetin aiheellinen. Ajatelkaapa. Ja miten siihen voitaisiin vastata, että euron typeryydet ja liittovaltioistuminen ei toistuisi?

    • Jussi permalink

      Taidan kuulua vähemmistöön tässä joukossa, kun en pidä euroon liittymistä huonona päätöksenä enkä pidä omaa valuuttaa mitenkään pelastavana ratkaisuna. Euron riskit toki tiedettiin etukäteen, mutta ongelmana erityisesti Suomessa on ollut se, etteivät talouden toimijat ole huomanneet ja huomioineet omasta valuutasta luopumisen laajalla rintamalla riittävän hyvin. Toisin sanoen, on edelleen jatkettu kansallista politiikkaa kuten markan aikanakin jolloin devalvaatio tuli aina pelastajaksi. Tätähän tässä nyt taas itketään.

      Itse koin aikanaan oman valuutan sekä suurena kustannuksena, riskinä että suoranaisena kaupan esteenä. Pienen oman valuutan kanssa toimiminen ei ollut mitenkään helppoa eikä halpaa. Viime kädessä valuuttariskiltä ei pitkällä tähtäimellä voinut koskaan suojautua, vaan aina oli paikallisten poliitikkojen armoilla. Ei kiitos, eikä varsinkaan enää nykyisessä globalisoituneessa taloudessa. Työkokemukseni ei olekaan Suomen Pankista eikä Helsingin Yliopistosta vaan ihan oikeasta maailmasta.

      Euron pitäisi ja olisi pitänyt opettaa suomalaiset saksalaisten tavoille. Näin ei käynyt ja nyt siitä maksetaan laskua. Tyhmä kansa ja tyhmän kansan tyhmät päättäjät saavat mitä ansaitsevat. Mielestäni paluuta menneeseen ei kuitenkaan enää ole, vaan nyt olisi korkea aika oppia saksalaiseksi. Tämähän on koko EU:n ja euron suurin potentiaali – suodattaa paikallisen politiikan hölmöydet laajemilla kansainvälisillä sidoksilla. Oma valuutta merkitsisi paikallisen hölmöilyn palauttamista – eli kansainvälisten toimijoiden näkökulmasta riskiä ja luottamuksen heikentämistä.

      Kannatan siis sisäisen devalvaation – eli ”itse aiheutetun deflatorisen laman” – ihanuutta. Hyvä ehdotus tulikin jo erässä kommentissa: poistetaan työnantajilta eläkemaksut (kerralla) ja aletaan kerryyttää niitä palkansaajien vähitellen kasvavana maksuna. Muita hyviä keinoja ovat kaikki, joilla esimerkiksi työaikaa lisätään ilman palkan lisää, vaikkapa pekkasten poistaminen, arkipyhien muuttaminen työpäiviksi jne. Samalla tietenkin turha säätely ja byrokratia pois, mm. työehtosopimusten yleissitovuus kuuluu historiaan. Työn ja sosiaaliturvan yhdistäminen on välttämättömyys: sosiaaliturvasta huolehtiminen kuuluu julkiselle sektorille eikä sitä pidä siirtää työmarkkinoiden sääntelyllä avoimella sektorilla kilpaileville työnantajille.

      Katastrofi on edessä joka tapauksessa, toistaiseksi voimme valita kuinka nopeasti siitä toivumme. Yleensä vanhojen haikailu on lähinnä epärealistista nostalgiaa.

      • Olen aivan eri mieltä. Esimerkkejä maista, jotka tulevat aivan mainiosti juttuun omalla rahapolitiikalla ja valuuttayksiköllä on riittävästi. Ongelma euroalueessa on, että se nimenomaisesti ei suodata ja sopeuta paikallista hölmöilyä, vaan nimenomaan on lisännyt sitä. Toiveet siitä, että EU- ja euroalueella saataisiin aikaiseksi toimivat kehikot ja pelisäännöt, jotka suodattaisivat paikallista hölmöilyä, kuittaan yksinkertaisesti epärealistisiksi. Agendalle ei tule koskaan kuulumaan pienten maiden tilanne ja ongelmat. Eikä kenenkään muun ääni kuin Saksan – ja ehkä Ranskan. Se, että taustasi ei ole Suomen Pankista tai yliopistolta, ei mielestäni ole mikään erityisen kehun paikka. Nimenomaan SP:ssä on ajettu aiempaa ja nykyistä linjaa, ja jäljet on nähty. Kommenttisi siis viestii, että ”teoriaherrat eivät ymmärrä”. Ei huonot talousluvut ja käytännössä Saksaa ja Itävaltaa lukuunottamatta koko euroalueen olemista kolmen vuoden taantumassa, velkakasan alla ja tiukan rahapolitiikan alla voi mitenkään kutsua menestystarinaksi. Tietenkin euro on käytännöllistä ja helppoa. Sen hinta nyt vain tuppaa olemaan, että koko järjestelmä on ajettu paskaan tilaan.

        Kannatat siis vapaaehtoisesti menettelytapaa, mikä ei ole koskaan toiminut missään, ja jonka seurauksia voimme tällä hetkellä ihastella Kreikassa, Portugalissa, Espanjassa ja Italiassa? Mitään opittavaa USA:sta, Ruotsista tai Sveitsistä ei ole?

        Sen takia, että sinulla on ikäviä muistikuvia jostain menneestä ajasta? VMP.

      • Niin, näyttää hyvin toimivan tuo itse aiheutettu deflatorinen lama PIIGS-maissa. Ymmärsinkö oikein? Ilmeisesti toipuminenkin noissa maissa on ollut ilmiömäisen nopeaa, ymmärsinkö taas oikein? Onko sinulla mielipiteesi tueksi muutakin kuin oma mielikuva?

        Mikäli luet hieman aikaisempia kirjoituksiani, niin huomaat ettei saksalaisten tavalla eläminen olisi suomalaisia auttanut. Ei se, että Keminmaalla palkat ovat alhaisempia ole paljoa pääkaupunkiseudulle asettautunutta teollisuutta Keminmaalle houkutellut. Suomi vastaa Saksan sydänmaihin verrattuna Keminmaata. Yhteisvaluutan luonteeseen vain kuuluu tuollainen kehitys.

        Ainoa keino miten suomalaiset voivat tuolla tavoin tulla ”riittävän saksalaisiksi” on opetella saksan kieli ja muuttaa töiden perässä Saksaan. Noinhan se mekanismi esimerkiksi USA:ssa menee, töiden perässä muutetaan. Esimerkiksi Floridan rakennusbuumin jälkeen työttömiksi jääneet ovat muuttaneet muualle, nyt on melkoinen buumi menossa Texasissa ja Nebraskassa.

        Olivat suomaiset tyhmiä tai eivät, niin kannatan kuitenkin sellaisia toimintatapoja, jotka lisäävät Suomen ja suomalaisten menestystä. Nykyinen politiikkaa puhumattakaan sisäisestä devalvaatiosta eivät sellaisia ole. Utilitaristina kannatan politiikkaa, jonka tarkoituksena on lisätä hyvinvointia ja minimoida kärsimystä, minkä vuoksi en yksinkertaisesti kykene näkemään oikeutusta politiikalle, joka tietoisesti lisää ihmisten kärsimyksiä.

        Tämä huolimatta siitä, että euro ja eurokriisi ovat tarjonneet paljon todella helppoja paikkoja tehdä rahaa. Hauskinta on ollut se, että useimmissa kuvioissa on riittänyt pelkän julkisen makrodatan ja perusmallien käyttö. Sisäistä devalvaatiota seuraava deflatorinen lama tarjoaisi sekin aivan hillittömästi tilaisuuksia rahan tekoon ja rikastumiseen.

      • Itsenäisyys takaisin! permalink

        Miksi pitäisi opetella saksalaista talouden pitoa euron puristuksessa, niin kuin Jussi havittelee? Olisiko parempi jäljitellä hyvin toimivaa ruotsalaista talouden pitoa – onhan Ruotsin elinkeinorakenne huomattavasti lähempänä meidän omaamme. Eikö Jussi arvosta skandinaavista hyvinvointia?

      • Putkiaivo permalink

        Putkiaivoinen insinööri voisi ihmetellä samaan hengenvetoon, että kas kun ei saman tien devalvoida ulkoisesti 99%? Lieneekö tavoitteena, että fantastinen hallituksemme sekä julkinen sektori pääsisivät allokoimaan (reaalisesti) takavarikoidut yksityisen sektorin pääomat strategisesti tärkeisiin kasvuinvestointeihin, kuten edullisiin tietojärjestelmähankkeisiin ja muuttotappioalueiden homekiinteistöjen saneeraukseen? Vai oliko suunniteltujen makrokeskusohjaavien toimenpiteiden tavoitteena kenties vain irtautua eurosta ja kelluttaa? Mutta antaa Suomen Pankin säätää lyhyitä korkoja? Vaiko kenties lainata Suomen Pankista valtiokonttorille markkoja laitettavaksi kiertoon kunnes FIM:EUR noteerataan 99:1?

        Vaikka tuossa yllä suhtaudun hieman ihmetellen ja provosoivastikin, niin ihan mielelläni siis kuulisin tarkemmin ulkoisen devalvaation asiantuntevilta kannattajilta miten haluamanne devalvaatio (ja ”Fixit”) olisi mielestänne teknisesti/yksityiskohdiltaan parasta toteuttaa? Miten käy euromääräisille yksityisille (yritykset ja kotitaloudet) talletuksille ja veloille kotimaisissa sekä yhteispohjoismaisissa pankkikonserneissa? Entäpä yksityisille ja julkisille joukkovelkakirjoille? Ja mikä olisi Suomen Pankin rooli uudessa rahajärjestelmässä? Miten teknisesti varmistettaisiin haluttu X% devalvaatiotavoite? Kuka saa laimentavat markat ensimmäiseksi käyttöönsä? Ja koska ilmaisia lounaita ei tässäkään tapauksessa ole, niin varmaankin olisi syytä avata tarkemmin ketkä hyötyvät ja ketkä häviävät?

        Kiitokset tarkkanäköisestä ja rohkeasti kantaaottavasta blogista!

      • Kelluva valuutta on avoimelle taloudelle luonnollisin. Muiden kiireiden vuoksi vastaan tässä vaiheessa vain tuohon lounaan hintaan. Tulin jokin aika sitten tehneeksi pienen laskelman asiasta kotitalouksien osalta. Löytyy tuolta:
        https://tyhmyri.wordpress.com/2012/11/24/ulkoisen-ja-sisaisen-devalvaation-vertailua-osa-i-sisainen-devalvaatio-tappaa-kotitaloudet/
        Aika moneen muuhunkin kysymykseesi löytyy aikaisemmista teksteistä vastauksia.

      • Putkiaivo permalink

        Kiitoksia, sangen valaiseva laskelma ihan Vartiaisellekin lähetettäväksi.

        Mutta entäpä kelluvan valuutan tapauksessa korot? Kelluvat myös vai keskuspankki säätää lyhyttä päätä avomarkkinaoperaatioilla? Entäpä jos kelluva valuutta vahvistuukin? Snellmaninaukio tekee SNB:t ja taas ollaan suossa kohtsillään? (Itse en usko, että SNB lopulta selviää seikkailuistaan kuivin jaloin.)

        Edelleen siis minua kiinnostaa erityisesti tuon uuden markan ulkoisen arvon heikentämisen tekninen toteutus, ei niinkään ansiokkaasti laskettu ulkoisen devalvaation jälkeinen mahdollinen stationaaritila. Myydäänkö laimentavat markat Suomen Pankista valtiokonttorille vai myydäänkö markkoja euroja ja muita valuuttoja vastaan? Ensimmäisessä tapauksessa mitä valtiokonttori tekee markoilla? Jälkimmäisessä tapauksessa mitä Suomen Pankki tekee ostetuilla valuutoilla? Molemmissa tapauksissa ihan kirjaimellisesti ryöstetään omaisuus niiltä joiden nettosaamiset pakolla muutetaan euroista uusiksi laimeiksi markoiksi. Moraalitarkastelut ja luottamusvaikutukset sikseen, toivoa sopii, että keskusohjaussektori osaa käyttää takavarikoitua pääomaa! (Suomen sarjadevalvaatiohistorian valossa toive tietysti saattaa hieman hymyilyttää. Vahvan markan harrasteista nyt puhumattakaan.) Sisäänleivottu oletushan ulkoisessa devalvaatiossa on, että kuohittavat pääomanhaltijat ovat jotenkin tehottomia pääomia käyttämään edes pankkisektorin asiamiehen välityksellä, joten julkisen sektorin on tultava pakolla pitoihin. Ja kuka maksaa, eli mitkä saamiset pakolla muutetaan euroista markoiksi? Näihin olisi ulkoisen devalvaation (+ ”Fixit”) kannattajien hyvä ottaa kantaa, jotta saadaan näkemyksiä tarkennettua ja kulut esiin.

        Yllä siis oletuksena tosiaan, että uuden markan vaihtokurssia heikennetään julkisen sektorin toimenpitein.

        Ajatusleikkinä voisi myös pohtia yksityisen sektorin vapaaehtoista ja julkisen sektorin pakollista siirtymistä uuteen markkaan siten, että verot maksettaisiin markoissa. (Jolloin tietysti siirtyminen ei olisi yksityiselle sektorille täysin vapaaehtoista. Samaten julkisen sektorin euromääräiset vastuut yksityiselle sektorille olisivat ongelmallisia, esimerkiksi valtionvelka. Kuten myös rajaus julkinen/yksityinen, esimerkiksi työeläkeyhtiöiden tapauksessa.)

        Yleisesti näin putkiaivoisen insinöörin mielestä nämä keskusohjauslääkkeet ovat aika haastavia harkita loppuun asti. Siksi mielelläni näkisin myös teknistä toteutusta tarkasteltavan.

      • Keskuspankki voi halutessaan heikentää kelluvaa valuuttaa mielin määrin. Vaikka kuten SNB.

        Olisi mielenkiintoista tietää millä perusteella luulet SNB:lle käyvän huonosti. Voisitko hieman avata?

        Toisaalta ainakin itse pidän deflatorista lamaa suurempana ryöstönä kuin devalvaatiota. Esimerkkejä löytyy vaikka millä mitalla kriisimaista.

      • Putkiaivo permalink

        Tottakai vallitsevassa rahajärjestelmässä keskuspankilla on valta toimia kuten parhaaksi näkee, olin tässä enemmän kiinnostunut siitä miten ulkoinen devalvaatio tulisi sen kannattajien mielestä teknisesti toteuttaa, ja toisaalta samalla hienovaraisesti utelemassa ymmärryksen päälle kuka moisessa häviää ja tienaa.

        SNB on tosiaan mielenkiintoinen tapaus. 31.3.2013 taseessa on 446 mrd CHF edestä sijoituksia vieraassa valuutassa, seurauksena ”käänteisestä” vahvan frangin politiikasta.

        Nyt sopii ensiksi kysyä mihin on reservit sijoitettu. Mikä on vastapuoli-/korkoriski ja likviditeettiriski, esimerkiksi vastaako reservisijoitusten valuuttapainotus todennäköisiä ulosvirtaamia eri valuuttoihin jos rahavirta kääntyy Sveitsistä ulos ja SNB tahtoo vakauttaa frangin arvoa koskematta paikallisiin korkoihin.

        Toki todennäköisemmin rahavirta on ainakin toistaiseksi Sveitsiin sisään, jolloin kysymys on aikooko SNB todella turvottaa tasettaan niin, että kaikki turvaa etsivä raha otetaan vastaan frangin vahvistumatta alle 1.20 euron. Minne ostetut eurot sijoitetaan jos ja kun euro on menossa tuusan nuuskaksi? Bundeihin kunnon kriisihinnalla? Ja tästä ei tule tappioita kun virta kääntyy? Entäpä jos jollakin alueella jolla on reservisijoituksia lähtevät inflaatio ja korot käsistä? Miten käy reservisijoitusten arvon? Entäpä jos 1.20 rajasta luovutaan? Paljonko tulee reservisijoituksista (laskennallista) tappiota sisäänvirtaaman jatkuessa, tai todellista tappiota jos joudutaan myymään esimerkiksi paikallisen rahapolitiikan niin vaatiessa, esimerkiksi frangien kuivatteluun paikallisen inflaation hillitsemiseksi?

        SNB ei tietysti voi mennä konkurssiin, mutta tulkittaneen tässä huonosti käyneen jos omat pääomat ovat merkittävästi vähentyneet ja/tai paikallinen inflaatio vähemmän hallinnassa. Tietysti jos olemme sitä mieltä ettei keskuspankki likipitäen määritelmällisesti voi kuin onnistua kaikissa toimissaan, niin sitten tietysti kaikki on aina ja ikuisesti parhain päin.

        Lisää paremmalla ajalla.

      • SNB on moneen otteeseen ilmoittanut olevansa valmis nielemään vaikka rajattomasti tappioita. Kun SNB valitsi tuon politiikan, niin silloinen varapääjohtaja nykyinen pääjohtaja Thomas Jordan ilmoitti suoraan, että SNB on valmis operoimaan vaikka negatiivisella omalla pääomalla tarvittaessa.

        SNB on tainnut ostella saamillaan euroilla vaikka mitä maailmalta. Lähinnä osakkeita ja suurten yritysten velkakirjoja. Sveitsiläiseen tyyliin tietenkin salassa.

      • Kelluva valuutta ja ulkoinen devalvaatio.

        Nythän on niin että meillä on vaihtotasekriisi aluillaan. Tilanne ei toki ole vielä siinä pisteessä, kuin ennen 90-luvun rytinää. Jos siis nyt laittaisimme valuuttamme kellumaan, miten se voisi vahvistua? Isot Forex treidaajat olisivat nauttineet jotain tajuntaa laajentavaa?

        Jos yrittäisi arvioida paljonko sen pitäisi tässä tilanteessa heikentyä, niin tekisi mieli katsoa 90-luvun kokemusten perusteella. Koska en ole kompetentti arvioimaan koko asiaa, teen virheellisen perusolettamuksen, jonka mukaan valuuttakurssi reagoi tällaisessa tilanteessa lineaarisesti vaihtotaseen vajeeseen. Näin pääsen keskimäärin 20%:n heikkenemiseen parin vuoden ajaksi.

      • Putkiaivo permalink

        Heitetäänpä vielä hieman kysymyksiä ilmaan.

        Ulkoisessa devalvaatiossa kun tuppaa vallitsemaan yleensä pientä informaatiollista epätasa-arvoa isomman ja pienemmän pääoman välillä. (Veli lainaa suomalaispankista euroissa ja siirtää eurot Saksaan jäähylle devalvaation ajaksi, ja maksaa laimeiksi markoiksi muuttuneen luottonsa pilkkahintaan pois. Tai yrityksen kassa aurinkolomalle devalvaation ajaksi. Ja niin edelleen. Tolkkutienaukseen löytyy, ja on löytynyt, huimia mahdollisuuksia julkista keskusohjaamoa veljien kesken peesaten. Ja näin pääomat saadaan reaalisesti tuottaviin käsiin!) Tällä kertaa kaikki on toisin?

        Mutta mikäs siinä. Suurpääoma työllistää, jotta saadaan ne kotitalouksien velat maksettua. Vai työllistääkö sittenkään? Miten kävi pöhöttyneelle N-klusterille? Metsäteollisuudelle? Sotkamon ja muiden pitäjien vallankumouksellisille kuopankaivuuharrasteille? Kohta ehkäpä myös nostotekniikalle?

        Tässä blogissa oli viikko pari sitten ylistävä kirjoitus kannettavien tietokoneiden markkinan murroksesta ja markkinatalouden uudistumiskyvystä. Mitenköhän on, näin kotimaisen taloushistorian valossa tarkasteltuna, kun devalvaatio-ja-muu-julkinen-tukitalous mitä ilmeisemmin tukee olemassaolevia suuria ja pöhöttyviä talousrakenteita enemmän jopa poliittisin edunvalvonta- kuin liiketaloudellisin perustein, niin onkohan odotettavissa, että devalvaatiolla päästään murroksen eturintamaan ihan sitä reaalista vaurautta luomaan?

        Vai oliko toiveena, että ”kerran devalvoidaan ja sitten ei enää koskaan!” — vanhassa hyvässä hengessä? 😀

        Tapaus SNB:stä vielä. Kyllä, Präsident des Direktoriums Prof. Dr. Jordan on varmasti valmis viran puolesta lähtemään yhtä saappaat jalassa kuin pääjohtaja Kullberg, joskin eri syystä, ja toki kyseessä on huomattavasti ammattitaitoisempi herrasmies, niin keskuspankkiirille tärkeässä kaunopuheisuudessa kuin ihan teknisessä reservisijoitusten allokaatiossakin. Ostavat vaikka saksalaiset autokonsernit kokonaisuudessaan velkoineen päivineen. Schweizerische National-und-Volkswagen-Invest-Bank takaa aivan varmasti Sveitsin talouden osakkaille niin mahtavan sijoitustuoton kuin vain julkinen sektori suinkin pystyy markkinoilla kartuttamaan.

      • Yksi peruskysymyksistä on tietenkin se, että onko Putkiaivon kuvailemat ”tilinteon mahdollisuudet” niin hirvittävä ja kamala paikka, että sen välttämisen vuoksi ollaan valmiita uhraamaan kotimarkkina ja kotitaloudet. Jos vastaus on se, että noiden mahdollisten voittojen välttäminen on niin hieno asia, että antaa kotitalouksien kipata, niin sittenhän asia on selvä. Henkilökohtaisesti pidän tuollaisia joidenkin saamia pikavoittoja lähinnä kitkakustannuksina kotimarkkinoiden ja kotitalouksien pelastamiseksi. Kumpi on arvokkaampaa?

        Yhteisvaluutan oloissa tapahtuva tuotannollisen teollisuuden siirtyminen pois Suomesta on ollut koko ajan selvä asia. Kaikki kokemuksen antoivat odottaa sen tapahtuvan, tosin se on tapahtunut hitaammin kuin ainakin itse odotin. Miksi perustaa yritys Suomessa jonnekin Keminmaalle kun sen voi perustaa Vantaalle lentokentän viereen? Miksi perustaa tehdas Suomeen kun sen voi perustaa Ruhrin alueelle Saksaan? Eiköhän tämä ole ollut rahapoliittisen aseen puuttumisen oloissa aika selvä asia miten tulee käymään. Kyllähän tästä oli jo euron käyttöönoton yhteydessä puhetta, mutta kukaan ei uskonut.

        Kelluvalla valuuttakurssilla vaihtotaseongelma poistuu automaattisesti. Kyllä markkinat siitä huolen pitävät.

      • Putkiaivo permalink

        Eli nimimerkki ”Tyhmyrin” mielestä on (tarkoitushakuisesti kärjistäen) täysin hyväksyttävää maksattaa kotitalouksien ja tehottoman suurpääoman hölmöilyt kertarysäyksellä pienpääomalla, ja huolehtia vanhan hyvän ajan hengessä Snellmaninaukion komentokorsussa siitä, ettei yhteiskuntaan missään olosuhteissa pääse muodostumaan olemassaolevien taloudellisten valtapiirien haastajia. Taloushistoria näyttää, ettei se pelkkään kelluttamiseen jää, jos kyvyttömien on mahdollista saada poliittinen pelastus.

        Tilanne ei tietysti ole ihan näin mustavalkoinen ja ehkäpä historiasta on opittu jotain, mutta minusta on tärkeää, että tässä keskustelussa hieman avasimme devalvaatiotalouden laskunmaksajia sekä tästä seuraavaa talouden rakenteellista stagnaatiota ja köyhtymistä. Haluttua kansainvälistä ”kilpailukykyä” ei saada ”omasta” keskuspankista eikä ilman reaalista rakenteellista uudistumista.

        On tietysti aika jaloa, että kotitaloudet halutaan pelastaa, ja voimakkaasti kasvavaan kotitalouksien velkaantumiseen suoraan tai välillisesti kysyntänsä pohjaava kotimarkkina säilyttää kunnon statismin hengessä tästä ikuisuuteen. Lieneekö (taas kärjistäen) logiikkana, että mitä isompi seiväs on pankista haettu, sen tuottavampi ja pelastamisen arvoisempi kotitalous? Toisaalta ne kotitaloudet ja pienyritykset on armotta ajettava devalvaatiolla seinään, jotka jonkinlaista ylijäämää ovat pankkitilille tai muihin saneerattaviin rahoitusinstrumentteihin kerryttäneet, eivätkä ole hyväuskoisuudessaan ymmärtäneet suojautua? Se varmasti kannustaa tulevaisuudessa entistä voimakkaampiin tuottaviin ponnistuksiin.

        Aina on helpompaa pakkovaltaisesti syödä naapurin eväät, ettei tarvitse itse viljellä.
        Näin sekä euroalueen tasolla että kotimaassa. Ja toki myös sen pakkosyötetyn sisäisen devalvaation, tai ihan vain jo tukevasti systeemiin leivotun ”laissez-faire” deflatorisen laman tapauksessa.

        Lähtökohtaisesti minusta on erinomaista, että talous- ja rahapolitiikasta keskustellaan, oli tulossa sitten Pohjolan vauras pesotalous, tai kurjistuva Eurostoliittovaltion koillinen oblast, jossa nautitaan tohtori Vartiaisen fantastisia kannustuskuureja. Mausteeksi hyppysellinen homekiinteistöelvytystä, ja mikään voi tuskin mennä pieleen…

      • En jaksa sitä laskuharjoitusta nyt itse tehdä enkä kaivaa yksityiskohtaista dataa, mutta jos vertaa sisäistä devalvaatiota eli deflatorista lamaa ulkoisen devalvaation tai ennen kaikkea ekspansiivisen rahapolitiikan kustannuksiin, niin Japani on loistava esimerkki. Japanissa nimenomaan on Putkiaivon huolehtima pienpääoma eli säästöjä keränneet kotitaloudet ja pk-yritykset ovat ne pienpääomansa menettäneet. Lisäksi tuon pienpääoman omistamien assettien arvo on sulanut.

        Japanissahan on säästämisaste ollut laskussa 90-luvun alusta asti ja pk-yritysten voitot pienenneet. Tämä ilman kulutuksen kasvua. Toisin sanoen deflatorisessa tiukan rahapolitiikan tilanteessa pienpääoma syödään pois kuljeksimasta.

        Eli kyllä se deflatorinen lama syö nimenomaan sen pienpääoman. On aivan sama tuleeko deflatorinen lama seurauksena umpityperästä rahapolitiikasta (BoJ) vai sisäisestä devalvaatiosta yhdistettynä typerään rahapolitiikkaan (EKP + sisäinen devalvaatio) – pienpääoma niistetään tukuuvarmasti.

        Suurpääoma pääsee yleensä aika hyvin karkuun tapahtui mitä tahansa. Ei suurpääoma ole joutunut kärsimään Japanissakaan deflaatiokehityksestä lähimainkaan samalla tavalla kuin pienpääoma.

        Sen enempää Japanissa kuin Euroalueellakaan ei deflatorinen kehitys ole mikään luonnonlaki. Kyse on Euroalueella poliittisten valintojen tuloksesta, pitkälti EKP:n ja toissijaisesti komission. Noiden poliittisten valintojen kanssa Suomelle on varattu pelkkä maksajan rooli ilman edes sitä mahdollisuutta pelastaa vaikka niitä vanhanaikaisia teollisia rakenteita.

      • Putkiaivo kaipaili sisäistä devalvaatiota. Sitähän kokeiltiin Suomessa 1990-luvun lamassa, kun palkkoja leikattiin 7%. Ja tiedämme, miten se toimi. Kotimarkkinat hyytyivät, mutta vienti ei elpynyt. Vientitutteen hinnasta vain osa on palkkoja. Jotta olisi merkittävä vaikutus vientihintaan, pitäisi palkkaleikkauksen olla todella suuri.

        Putkiaivo tietää varmaanikin, että 1990-luvulla palkkaleikkauksen politiikan takana ei ollut mikään kansantalouden edun pohtiminen vaan pankkien valtataistelu. KOP oli lainannut valuuttoja kotimarkkinayrityksille ja halusi sisäistä devalvaatiota. SYP oli lainannut vientiyrityksille ja halusi ulkoista devalvaatiota. Ketään ei kiinnostanut Suomen etu vaan oman aseman turvaaminen. Nytkin keskustelussa sisäisen ja ulkoisen devalvaation vaihtoehdoista on kyse intresseistä ja vallasta. On siis aika turhaa hurskastella sillä, kuka hyötyy devalvaatiosta.

        Viime lamassa todettiin, ettei palkkojen alentaminen auttanut vientiä. Tarvittiin ensin 10% devalvaatio ja vasta sitten ymmärrettiin, että valuutta on päästettävä kellumaan, jotta vienti lähtee vetämään. Se sitten pelasti Suomen.

        Putkiaivon pohdiskelu on myös siinä mielessä putkiaivoista, että sisäinen devalvaati ja eurossa roikkuminen eivät toimi, jollei noudateta saksalaista politiikkaa. Silloin ei riitä, että tarkatsellaan vain palkkoja. Silloin pitää tarkastella myös hintoja eli kaupan kartelleja ja asumisen kähmintöjä ja rahastusta. Ilman sitä ei ole saksalaista talouspolitiikkaa. Se taas edellyttäisi käytännössä koko taloudellisen ja poliittisen valtakoneiston muuttamista, koska tuo rahastus tapahtuu sen ohjauksessa. Se ei ole nopea toimenpide eikä riitä pelastamaan Suomea. Ja ilman sitä sisäisestä devalvaatiosta tulee vain valtava mekkala.

        Putkiaivon kannattaa tarkastella asiaa laajemmasta näkökulmasta. Se voisi onnistua useampaan putkeen tiirailemalla.

      • Putkiaivo permalink

        ”Tyhmyri”, siitä olemme varmasti samaa mieltä, ettei deflatorinen kehitys ole luonnonlaki. Keskuspankki pitää tarvittaessa huolen siitä, kuten vaikkapa Argentiinassa tai Zimbabwessa. Tarvitaan vain viranomaisrohkeutta toimia päättäväisesti. Samaten olemme herttaisen yhtä mieltä, että deflaatio ihan jo määritelmällisesti kokonaisuutena syö nimellisiä pääomia, siinä missä päättäväinen rahapolitiikka luo nimellistä pääomaa joskus jopa henkeäsalpaavalla tahdilla. Ja toki pienpääoma on helpoiten syötävissä kun rahoituslaitoksille tulee tarve sulatella ja kerätä kannatusmaksuja, kuten myös talouden kurimus iskee ensin heikoimpiin ja pienimpiin taseisiin, joskin ei tietysti tasaisesti kaikilla talouden sektoreilla. Mutta tarkoittaako se, että pienellä on lähtökohtaisesti altavastaajan asema, että tuhotaan ne pienet pääomat — sektorista riippumatta — varta vasten kertarysäyksellä devalvoimalla? (”Olisihan jotkut niistä ryöstetty kuitenkin, joten paras korkata kaikilta kassa saman tien” … ?) Japanissa kehitys on ollut kokonaisuutena pitkän ajan kuluessa, jolloin sentään pienille on tarjottu mahdollisuus reagoida tilanteeseen, vaikka muuten harjoitetusta raha- ja talouspolitiikasta voi olla montaa mieltä. Kurimuksen syistä, en lääkkeistä, olen vähäiseltä ymmärrykseltäni Richard Koo edustaman näkemyksen kannalla.

        Pääjohtaja Kurodan määräämän keskusohjauskuurin tepsivyyttä lienee liian aikaista arvioida vielä.

        Olli, toivoakseni en ole ilmoittanut kannattavani tai suorastaan kaipaavani keskusohjattua sisäistä devalvaatiota. Sen tunnustan, että halusin provosoivasti avata keskustelua _ulkoisen_ devalvaation ihanuudesta muuten aika yksitotiseen ketjuun. Ja olen ihan samaa mieltä siitä, että vallasta ja edunvalvonnasta on kyse nyt, ja oli kyse 1990-luvun pakollisissa kansallistalkoissa.

        Saanen muuten tässä samalla kiittää molemmista verkkokirjoistasi. Parhaani mukaan yritän päästää putkeen päivänpaistetta aina kun mahdollista, vaikka yksinkertainen putkiaivoinen insinööri olenkin.

        Omalta osaltani saanen suositella professori Rajan varovaisia pohdintoja aikamme innovatiivisesta rahapolitiikasta ja aika voimakkaastakin kritiikista keynesiläiselle kokonaiskysyntäajattelulle:

        http://www.bis.org/events/agm2013/sp130623.pdf

        Yksinkertainen putkiaivo näin keskusohjauskuureja epäilevästi ihmettelee, että kun nollakorkoelvytys ei luonutkaan aivan toivottua talouskasvua, niin miksei voisi käydä myös niin, ettei kysyntä toivotusti piristykään ulkoisesta devalvaatiosta, koska kysynnän rakenne yli eri talouden sektorien on muuttunut?

        Samat sanat voi tietysti sanoa sisäisestä devalvaatiosta, ja taloustieteellisesti ehkäpä suorastaan poikkeuksellisen kattavan datan tukemana ympäri nyky-Eurooppaa. Mutta todellako on nyt kellutuksesta ja ulkoisesta devalvaatiosta aivan varmasti odotettavissa sellainen taloudellinen auvo kun luvataan? Vailla epäilyksen häivää? Kilpadevalvoidaan balttiveljeskansojen kanssa itsemme vauraaksi?

      • Pienimuotoinen valuuttasota olisi tässä tilanteessa vain hyväksi.

        Todistusaineisto pienten pääomien kohtalosta on näillä näkymin aika eittämättä sillä linjalla, että deflatorinen kehitys tekee niille erityisen tukevia leikkauksia. Näyttävät olevan suurempia kuin todelliset leikkaukset devalvaatioiden yhteydessä.

        Kuvitelma siitä, että keskuspankin nollakorkotaso tarkoittaisi automaattisest elvyttävää rahapolitiikkaa on aika älytön. Ihmeen sitkeässä oleva harhakuvitelma. Rahapolitiikan tiukkuuden tai löysyyden mittarina sitä ei voi käyttää. Esimerkkinä jälleen Japani, jossa BoJ harrasti käsittämättömän tiukkaa rahapolitiikkaa vaikka korot olivat nollassa.

        Ekspansiivisen rahapolitiikan kuten devalvoinnin suurin elvyttävä vaikutus kohdistuu kotimarkkinoihin.

        Ettet väärin tulkitsisi sanomisiani, niin olen ensisijaisesti markkinamonetaristi.

      • Putkiaivo permalink

        ”Tyhmyri”, kiitokset näkemyksiesi tarkentamisesta.

        Jos tavoitteenasi on lähteä ajamaan kellutusta ja ulkoista devalvaatiota (josta olen omat epäilykseni esittänyt siinä missä sisäisestä devalvaatiostakin), kannattaa kiinnittää huomiota yksityiskohtiin miten rahoitussektorilla euromääräiset saamiset ja sopimukset mielestäsi parhaiten laitetaan uuteen uskoon. Joukkovelkakirjat kautta linjan markoiksi kiinnitysluottopankkeja ja valtiokonttorin papereita myöden? Entäpä yhteispohjoismaiset pankkikonsernit ja niiden rahoitus? Johdannaissopimukset? Esimerkiksi Nordea-konsernin johdannaissalkku Nordea Pankki Suomen taseessa? Markoiksi? Viitekorot? Työeläkeyhtiöiden valuuttariski uuden ja vanhan valuutan välillä? Ja niin edelleen.

        Työlästähän tämä varmasti on, mutta jos ei toteuttamiskelpoista teknistä näkemystä ole esitetty, taitavat vaihtoehtoiset politiikkasuositukset jäädä väkisinkin vain sivistyneen keskusohjausmurjotuksen tasolle, ja ehkä hyvä niin.

      • En ole lakimies, joten sopimusjuridiikan osalta en pysty heittämään todellisia ratkaisuja.

        Mutta käytännössä se kuinka irtaantuminen olisi teknisesti tehtävissä suhteellisen helposti on näytetty nyt Kyproksen tapauksessa.

        Ensimmäinen askel olisi saattaa voimaan pääomakontrollit, se voidaan tehdä yhdessä yössä ilman sen kummallisempia valmisteluja.

        Toinen askel olisi yksinkertaisesti säätää laki, jonka avulla kaikki Suomen lakien alaisten sopimusten perusvaluutta on markka (tai halko tai mikä lie). Siis kaikkien Suomen lakien alaisten sopimusten valuutta.

        Kolmas askel olisi saada aikaiseksi uuden mallinen käteisraha.

        Ennen Kyproksen pääomakontrollien käyttöönottoa pidin irrottautumista vaikeana asiana, lähinnä samoilla perustella kuin Barry Eichengreen omissa kirjoituksissaan. Mutta Kyproksen tapaus on osoittanut, että nuo oletukset olivat puhdasta soopaa.

        Toisin sanoen temppu olisi helppo:
        1) Pääomakontrolleista ilmoittaminen yhtenä kauniina päivänä. Kypros on soittanut, että ne toimivat mainiosti.
        2) Uudet lait, tässäkin Kyproksen malli käy hienosti, ainoa ero olisi vaihto omaan valuuttaan.
        3) Käteisen liikkeellelasku.

      • Itsenäisyys takaisin! permalink

        Onpa purkauksen pituuden perusteella ollut hirveä järkytys ’Putkiaivolle’, että ulkoinen devalvointi saa enemmän kannatusta kun sisäinen devalvaatio tässä ketjussa.

        Vaikka ’Putkiaivo’ yrittää hukuttaa vastapuolen hillittömällä informaatiomyrskyllä, niin perusasetelmaa se ei muuta miksikään.

        Sisäisen devalvaation kilpailukykyä kohentava vaikutus saadaan aikaan kurjistamisella, sehän on sen mekanismin ydin. Eli valitettavasti siitä kun palkkoja ryhdytään laskemaan, lähtee myös verotulot laskuun, jonka johdosta joudutaan leikkaamaan valtion menoja tai nostamaan veroja. Siten negatiivinen spiraali taloudelliselle toimeliaisuudelle on valmis.
        Spiraali pyörii niin kauan, kunnes vähitellen voimistuva kilpailukyky alkaa nostaa vientiä ja kotimarkkinoillakin yritystoiminta elpyy, kun tuonnin kanssa pystytään kilpailemaan.
        Tämä vain valitettavasti kestää piiiiitkäääään – jos huonosti käy niin kuin Etelä-Euroopassa parhaillaan, niin jopa vuositolkulla voidaan tulla pers’mäkeä.
        Kaiken lisäksi juuri tuon kurjistavan vaikutuksen takia, on suuri vaara, että kansalta pinna katkeaa ja sisäinen devalvaatio eli kurjistaminen on lopetettava. Tällöin palataan taas lähtöruutuun – todennäköisesti vieläpä entistä velkaisempana, koska kulukuurin lopetukseenhan on rahat jostakin tempaistava.

        Ulkoinen devalvaatio toki myös kurjistaa ihan samalla tavoin kuin sisäinenkin devalvaatio. Mutta ulkoinen devalvaatio eroaa siinä suhteessa sisäisestä devalvaatiosta, että sen positiiviset vaikutukset kilpailukyvyn äkillisen kasvun myötä lähtevät HETI ensimmäisestä päivästä alkaen puremaan kuin moottorisaha. Näin ulkoinen devalvaatio on aina tuskattomampi vaihtoehto ja siten huomattavasti helpompi toteuttaa.
        Tässä helppoudessa piilee myös ulkoisen devalvaation suurin heikkous. Jos maassa on täysin kykenemättömät poliitikot ja devalvaation hyöty ulosmitataan välittömästi mm. palkkojen perusteettomilla korotuksilla, niin d-vitmiinista tullaan riippuvaiseksi ja tällä tulee olemaan tietenkin tuhoisat vaikutukset.
        Mutta niinhän kaikessa on kohtuus. Aspiriiniakin voi syödä kourakaupalla, eikä se silloin varmaankaan voittopuoleisesti hyväksi ole.

        Mitä taas tulee ’Putkiaivon’ vollotukseen tuosta käytännön toteutuksesta, niin ei tarvitse hänen kanssaan lähteä yksityiskohtia perkaamaan. Voidaan vastata käyttämällä logiikkaa.
        Jos kerran on onnistuttu parissa kymmenessä maassa lakkauttamaan ihan kelvollisesti toimivat kansalliset valuutat luomalla täysin keinotekoinen, ei oikeastaan kenenkään hallinnassa oleva monikansallinen kriisivaluutta, niin ei luulisi tämän prosessin takaisin vedon olevan ainakaan vaikeampi? Eihän?

      • Putkiaivo permalink

        Eipä niitä yksityiskohtia tosiaan. Onhan se nyt aivan mahdotonta jos vähän kyselee todellisilta osaajilta suunnitelmien perään. Looginen ratkaisuhan on sulkea kaikki ja avata sitten taas. Siinä välissä napsautetaan sormia ja kaikki onkin valmista. Tulkoon talouskasvu! 😀

        http://en.wikipedia.org/wiki/Cargo_cult_science

      • Kyproksen malli näyttää pelittävän sen verran hyvin teknisesti, että euroero olisi tehtävissä teknisessä mielessä yllättävän helposti päin vastoin kuin vielä aikaisemmin oletettiin.

        Mahdolliset juridiset ongelmat ovat kuitenkin ratkaistavissa. Sitä varten suvereeneilla valtioilla on lainsäädäntöoikeus.

        Pidän suoraan sanottuna aika hölmönä ja teennäisenä väittää ongelmia ylitsepääsemättömiksi. Varsinkin kun nyt näyttää Kyproksen de facto erottaminen Euroalueesta onnistuneen oikein mainiosti. Ainoa mitä tarvittaisiin Kyproksen tempun lisäksi olisi se oman rahan painaminen.

      • Putkiaivo permalink

        Valtalait pöytään ja kaikki varmasti hurraavat. Mikään ongelma ei varmasti ole ylitsepääsemätön, senkus sanellaan alamaisille miten valtakunnassa sopimukset lepäävät uudessa talousjärjestyksessä.

      • Noinhan se on aina mennyt ja menee nytkin. Lainsäätäjä on lennosta muuttanut olemassa olevia sopimuksia Suomessa ennen eurojäsenyyttä. Samalla tavoin on aika moni olemassaoleva sopimus mennyt uusiksi kriisimaissa.

        Toisin sanoen mikään ei nykymenosta muuttuisi.

      • Itsenäisyys takaisin! permalink

        Mitä, hyvä ’Putkiaivo’, teet tuolla hillittömällä yksityiskohtien ruotimisella, jos se ei edes auta sinua näkemään, missä kohtaa ulkoinen devalvaatio on lyömätön ja milloin voitaisiin ajatella sisäisen devalvaation ajavan asian?

        Pelkkä yksityiskohtien koneellinen lateleminen voi kuulostaa upealta – mikä epäilemättä tarkotuksesi olikin – kirjoittamasi ensimmäinen kappale paljasti jo alastomasti, että tarkoitus sinulla ei suinkaan ole tiedonhaku tai sen välittäminen, vaan merkillinen briljeeraus, joka kohteliaasti sanottuna ei nyt oikein osunut maaliinsa. Blogin pitäjän imartelusta huolimatta.

        Pitää ennen kaikkea nähdä metsä puilta, eikö?

      • Putkiaivo permalink

        Nimimerkki ”Putkiaivo” on valittu hyvästä syystä. Insinööri on koulutettu huolehtimaan yksityiskohdista viimeiseen asti, joten niitä sitten myös valitettavasti ihmetellään.

        Kuten nyt vaikka, että kellutus tai ulkoinen devalvaatio voidaan tehdä vasta kun eurosta on päästy eroon, ja eroamiseen, ainakin näin insinööristä, liittyy aika lailla vaikeita yksityiskohtia, jos siis halutaan, että mikään ei nykymenosta muutu kun rahoitussektori lyhyen huilailun jälkeen taas avaa ovensa suvereenissa markka-Suomessa.

        Minusta tämä on tähän asti ollut oikein valaiseva keskustelu, briljeerauksella tai ilman.

  5. Kari permalink

    Sisäisen devalvaation onnistumiselle on ainakin kaksi välttämätöntä ehtoa. Ensinnäkin hyvin maltillinen tulosopimus. Tosin yksi kerta ei riitä. Käytännössä se tarkoittaa nollalinjaa vuosikymmenen noin aluksi. Vuosikymmenen nollalinjan jälkeenkin ollaan sidottuja Saksan ratkaisuihin. Omaa palkkapolitiikkaa ei voi olla. Vuoden 2007 tapaisiin ratkaisuihin ei ole mitään mahdollisuuksia. Palkan ostovoimaa voidaan parantaa vain veroja alentamalla. Onkohan SAK:saa tajuttu tätä? Kun sisäistä devalvaatiota viimeksi yritettiin, se kaatui paperi- ja metalliliiton vastustukseen.
    Toinen ehto on Suomen inflaation pysyminen 2-3% Saksan tason alla vuosikymmenen. Noin aluksi. Miten todennäköistä se on?
    En millään usko sisäisen devalvaation onnistumiseen tälläkään kertaa.

    • En usko että Vartiainen ja kumppanit uskovat nollalinjan riittävän. Tuolla aiemmassa linkissäni oli laskettu, että lomarahan poisto olisi keskimäärin 4.5%:n palkanalennus. Riittäisikö se tässä tilanteessa, ei kai.

      • Kari permalink

        Kun palkat ja muut henkilöstökulut ovat nousseet Saksaan verrattuna parikymmentä prosenttia vuosikymmenessä, niin 4-5% ei riitä alkuunkaan. Ainoa tapa leikata henkilöstökustannuksia nopeasti olisi tel-maksujen poistaminen. Maksut siirrettäisiin vähitellen palkansaajille. Samalla pitäisi vastaavasti alentaa veroja, muuten kotimainen kysyntä hyytyy. Vaikea yhtälö.
        Kun SAK:lle selviää, mitä vaaditaan, niin ihmettelen, jos edes yritetään.Tuskin joku AKT tulee suostumaan mihinkään palkanalennuksiin.

      • Mikäli ajatellaan pelkästään Suomen kustannustason karkaamista euroaikana, niin se tarvittava leikkaus olisi noin 20-30% ja käytännössä kerralla. Tosin siinä samalla kuolisivat myös kotimarkkinat ja saisimme rajun kotimaisen pankkikriisin koska asuntovelkaiset kippaisivat ja kotimarkkinayritykset kippaisivat. Myös valtion velka lentäisi pilviin.

        Ilmeisen ”hyvä” ratkaisu. Siinä sitä riemua riittäisi.

  6. Kastehelmen kyyneleet permalink

    Mitävie lie kun Vartiaisen neuvomana Urpilainen vaahtosi ykkösaamussa mennä viikolla ihan samaa. Kun toimittaja kuuntelijoille esitti mitä ne rakennemuutokset oikein tarkoittavat niin ei se Juttaa saanut hiljaisesksi.
    Demarit ja heidän äänestäjänsä eivät tiedä mikä heitä odottaa kun Vartiaiselta pääsi erään kerran lipsahdus ” odottevissa suurin maahanmuutto ” – korjasi ei varmaa tietoa, koko historian ajan.
    Tänne vain ja maa on täynnä työttömiä muutenkin. Herra ja taivas varjelkoon tätä maata ja sen kansaa kun tuo sisäinen devalvaatio on tehty. SAK. – Demarit jättävät sen ensi vaalien voittajakolmikolle jotka hallituksen kokoo ja kaikki kurjuus on sitten tämän hallituksen syy.
    Minä voin kertoa kuinka pieneksi Demarit putoaa , mutta en kehtaa kun heillä menee paniikin piikkiin ja nyt ei ole sen aika.

  7. Pessimisti permalink

    Itsenäisyys takaisin!: Viimeinen lauseesi ensimmäisessä kommentissasi ”Ja miten siihen voitaisiin vastata, että euron typeryydet ja liittovaltioistuminen ei toistuisi?” Koska tällä hetkellä näyttää siltä, että Kreikan tie on Suomenkin tie, olisi syytä viheltää peli poikki ja siirtyä Norjan tielle: ETA-sopimuksella ITSENÄINEN Norja n. 200 milj. euron vuosimaksulla nauttii samoista vapaakauppaeduista kuin EU-maat ja joista eduista itsenäisyytensä palauttamisen jälkeenkin myös Suomi nauttisi edelleen voimassaolevan ETA-sopimuksen perusteella. Alkuun voisi syntyä tilapäisesti jopa kaoottinen tilanne. Siinä voitaisiin vuosien kuluessa tilanteeseen johtaneeseen kehityskulkuun syyllisten quislinkien käsittelyssä myös ottaa oppia norjalaisista, so. kuinka he vajaat 70 vuotta sitten hoitivat Vidkun Quislinkinsa.
    Näin Britanniassa: http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2013/07/16/ajatushautomo-britanniassa-paras-eu-erosuunnitelma-palkitaan/20139842/12?rss=4

    Valtamedia ’unohtaa’ kertoa, että EU:n ulkopuolisesta tuonnista kertyvistä tullituloista Suomen on tilitettävä 75% EU:n pohjattomaan kankkulankaivoon – ks. ” Tiedoksi vaan – EUn tilit jätettiin hyväksymättä kahdeksattatoista (18) kertaa!”: http://suvituuli.puheenvuoro.uusisuomi.fi/123764-tiedoksi-vaan-eun-tilit-jatettiin-hyvaksymatta-kahdeksattatoista-18-kertaa . Valtamedia muistaa tavan takaa kertoa, kuinka EU-tukea on saatu siihen ja siihen (hyvään) tarkoitukseen, mutta ’unohtaa’ taaskin kertoa että jokaista saatua euroa kohti on täytynyt ensin maksaa (muistamani mukaan) n. kaksi euroa EU:lle eli toinen näistä euroista menee kankkulankaivoon.
    Kuinka paljon sitten se Suomen vuosittainen nettomaksuosuus EU:lle onkaan? Ks. ” Suomi pulitti ennätyspotin EU:lle – ”Salattiin””, http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/53021-suomi-pulitti-ennatyspotin-eulle-salattiin ja viitattua Esko Seppäsen artikkelia ” Olli ja Otto-Ville”, http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/115055-olli-ja-otto-ville sekä ” EU-jäsenmaksuja muiden puolesta 2,4 miljardia!”, http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/116071-eu-jasenmaksuja-muiden-puolesta-24-miljardia
    Mitäs maksaakaan monena vuonna yksipuolisesti Suomelle tuleva rikkidirektiivistä aiheutuva lisä – teollisuuden arviohan oli n. 600 milj. euroa vuodessa ks. ” Tässä on rikkidirektiivin häpeällinen tausta”, http://www.talouselama.fi/uutiset/tassa+on+rikkidirektiivin+hapeallinen+tausta/a2154556 . Mitä maksoi EU-direktiivistä aiheutunut kuorma-autojen lavojen kaventaminen – puhutaanko tuhansista vai kymmenistä tuhansista autoista? Tässä vain pari heti mieleentulevaa ja tiedossani olevaa hajaesimerkkiä näistä Super-Neuvostoliiton tähän mennessä jo n. 120 000:ta direktiivistä ja niistä aiheutuvista kustannuksista – itävaltalainen politiikan tutkija Karl Steinhauserhan nimesi n. 20 vuotta sitten julkaisemansa kirjan ”EU – huomispäivän Super-Neuvostoliitto”!

    Nyt on puhuttu vain EU-jäsenyyden hinnasta ilman euroa. Kun sitten aletaan puhua EMU-jäsenyyden kustannuksista ja otetaan huomioon mm. takuuvastuista/epädemokraattisesta ESM:stä suurella todennäköisyydellä aiheutuvat kustannukset, täytyykin suuruusluokka kertoa x:llä, jossa x on huomattavan suuri luku!
    Velaksi eletään, vaihtotase on pakkasella eikä valoa putkessa näy – taitavat politrukkien virat tulla todella kalliiksi!
    Mitäs muuten se valtamedian tavan takaa ylistämä EU:n demokraattisuus on – vaaleilla valitsemattomat komissaarit ja kumileimasin-parlamentti, jolta puuttuu demokratialle olennainen lakialoiteoikeus! Jopa Björn Wahlroos on todennut EU:n olevan demokratian irvikuva!

  8. Yksi kohtuullisen kiinnostava pointteri sisäisen devalvaation välttämiseksi, rinnakkaisvaluutta:
    http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/145191-irtopisteita

    Rinnakkaisvaluuttoja on näköjään käsitelty jonkun verran:
    http://www.economonitor.com/blog/2013/04/euro-or-drachma-or-both-a-temporary-parallel-currency-concept/

    ”In our opinion, clear goals and parameters are key for the success in this process: Establishing a well-defined path of reversion (“return to euro”) will establish credibility and will boost the chances of turning the current macroeconomic vicious circle into a virtuous one”

    Minusta tuo kuulostaa hullulta jutulta. Tavoitteena olisi kestämättömään eurokytkökseen palaaminen, mitä mieltä siinä voisi olla. Eiköhän eurosta kannata keskustella seuraavan kerran vasta sitten, kun oikeaa euroliittovaltiota ollaan perustamassa.

    • Korholan ehdotus onkin mennyt minulta ohitse. Ei ole tullut MEPpien lausuntoja seurailtua. Kiinnostava linkki ja kehittämisen arvoinen ajatus. Kiitos.

      • Epäilen, että Korhola on vain aloittanut eu-vaalikampanjansa. Kokoomuksen politiikassa ei ole muutoksia näkyvissä. Mutta kokoomus haluaa välttää romahdusta vaaleissa laittamalla osan ehdokkaista höpisemään eurokriittisiä kommentteja julkisuudessa. Mutta politiikassa ei muutu mikään.

  9. dual currency-malleja on hehkutettu ymmärtääkseni vuoden päivät helpoimpana – ja siten myös toteuttamiskelpoisimpana – euroexit-konstina. Aika loogisia, sinällään.

    • Putkiaivo permalink

      Miksei. Pankeille ei tuota ongelmia käsitellä yhtä uutta tilivaluuttaa muiden ohessa. Vapaa- ja markkinaehtoinen uuden markan kellutus Suomen Pankin rinnakkaisella taseella. Vähän pitää tietysti miettiä miltä pohjalta uusi markka ponnistaisi. Esimerkiksi julkinen sektori ja verot asteittain markoille, mikä tietysti olisi asteittain vähemmän vapaaehtoista, mutta verot harvemmin ovat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: