Skip to content

Rahoitusneuvos Kari Nars osaa mainiosti poliitikkojen kielen – lukekaa hänen kirjoituksensa Helsingin Sanomista

heinäkuu 19, 2013

Professori Heikki Patomäen aikaisempi mielipidekirjoitus Suomesta eurokriisin kurimuksessa on poikinut rahoitusneuvos Kari Narsilta varsin mielenkiintoisen yleisönosastokirjoituksen samaan lehteen (juttu täällä). Kari Nars osoittaa tuolla kirjoituksellaan oppineensa erityisen hyvin poliitikkojen kielen, jota eduskunnan istunnoissa täytyy kutsua muunnelluksi totuudeksi. Rehellisesti sanottuna ihmettelen, että Nars on tuollaisen kirjoituksen mennyt päästämään kynästään, mutta joka tapauksessa tuo Narsin kirjoitus ansaitsee jonkinlaisen reaktion, vaikkakin näin hieman jälkijunassa.

Kirjoituksensa toisessa kappaleessa Nars kirjoittaa, että Suomen liittyminen Euroalueeseen perustui laajaan poliittiseen ja taloudelliseen harkintaan. Muistikuvani eivät ole aivan samoja, muistan kyllä poliittisen harkinnan, mutta en muista vakavaa taloudellista harkintaa. Minun muistaakseni tuo taloudellinen harkinta itse asiassa sivuutettiin koska euro ja turvallisuuspolitiikka. Tosin Nars itse vie tuolta taloudelliselta harkinnalta pohjan pois myöntämällä turvallisuuspolitiikan olleen merkittävin päätöksenteon kriteeri käytännössä myöntäen muistikuvani oikeaksi.

Voi tietenkin miettiä kuinka paljon turvallisuutta on lisännyt kaveeraaminen lamassa matavien maiden kanssa – maiden, joilla ei edes ole toimintakykyisiä armeijoita. Euromailla ei ole olemassa niitä divisioonia, joita lähettää Suomea puolustamaan mikäli edes halua olisi. Tosin en usko edes haluun, mutta siitä voi olla montaa mieltä. Ilmeisesti mielikuvat ja toiveajattelu ovat tärkeämpiä kuin todellisuus.

Kolmannessa kappaleessa Nars kirjoittaa, että Suomen talouskehitys ei ole ratkaisevasti poikennut Ruotsin kehityksestä. Tässä yhteydessä on brittiläisittäin pakko kohotella kulmiaan, sillä Eurostatin tilastojen mukaan Suomen ja Ruotsin kehityksellä on aika merkittäviä eroja. Aloitettaisiinko vaihtotaseesta ja julkisen sektorin velkaantumisesta? Ehkä Nars on jo unohtanut, että poliitikot puhuvat diplomaattisissa tilanteissa kaikennäköistä, mitä ei pitäisi ottaa vakavasti.

Suomen ja Ruotsin talouskehityksillä on muun muassa julkisen sektorin velkaantumisen osalta aika dramaattisia eroja. Tuo ero selittyy muun muassa sillä, että Ruotsissa omasta itsenäisestä valuutasta johtuen julkisen sektorin kulutuksen osuus kansantuotteesta on pysynyt suurin piirtein vakiona koko kriisin ajan kun Suomen tapauksessa kulutus on tempaissut aivan uusille prosenttilukemille verrattaessa kriisiä edeltäneeseen tilanteeseen. Kuva asiasta alla (käytän FRED-palvelua sen miellyttävän käytettävyyden vuoksi):

SuomiRuotsiVelka1

Suomen osalta tuo kehitys riittää yksinään kertomaan syyn velkaantumiselle. Kansantuote on tipahtanut samalla kun julkisen sektorin käyttämä rahamäärä on työttömyydestä ja toimeentuloa tarvitsevien määrän kasvusta johtuen kasvanut. Toisin sanoen Suomessa verotulot ovat pienentyneet samalla kun menot ovat kasvaneet.

Vai ei ole Suomen ja Ruotsin talouskehitysten välillä ratkaisevia eroja?

Viidennessä kappaleessa Nars syyllistyy puhtaaseen ja oikein tyylikkääseen harhaanjohtamiseen. Hän kirjoittaa 10-20 % koroista, mitkä olivat totta siinä vaiheessa kun Suomelle tuhoisaa vahvan markan politiikkaa eli euron edeltäjän käyttöä puolustettiin viimeiseen suomalaiseen veronmaksajaan saakka. Onneksi järki kuitenkin voitti ja markka päästettiin kellumaan ennen Suomen talouden lopullista romahdusta.

Toisin sanoen nuo korkeat korot eivät olleet markan eli oman valuutan vika vaan luonnollista seurausta siitä, että Suomi oli päättänyt sitoa markan arvon ulkomaisiin valuuttoihin ja tuota liian korkealle sidottua arvoa yritettiin puolustaa kiimaisen apinan raivolla.

Nars kirjoittaa säästämisestä ja sen vaikutuksista toisin kuin IMF:n ekonomistit. Toisaalta koko ajatus siitä, että tarvitaan kurisopimuksia estämään valtioiden hulvatonta velaksi elämistä on kuin peruja jostain Neuvostoliikon keskuskomitean päätöksistä. Järjestelmän pitäisi olla rakennettu siten, että markkinoiden arvio maiden maksukyvystä ja riskeistä määrittelee kunkin valtion kyvyn selvitä mahdollisista uusista veloista. Kelluvat valuuttakurssit mahdollistaisivat automaattisen vakautusmekanismin.

Toisaalta Nars jättää mainitsematta sen ikävän tosiasian, että kyse on pohjimmiltaan vaihtotasekriisistä, jonka vuoksi kriisimaiden yksityinen sektori ylivelkaantui. Kun tuo ylivelkaantuminen sitten toppasi EKP:n kiristettyä rahapolitiikkaansa ja lainanantajien muutenkin alettua epäillä velallisten yritysten ja kotitalouksien kykyä selvitä yhä kasvavista lainavuoristaan, niin kriisimaiden kansantuote niiasi ja valtioiden velkaongelmat alkoivat. Tämä siis Irlannin, Portugalin, Espanjan, Italian ja Kyproksen osalta. Kreikka on sitten oma lukunsa, Kreikan tapauksessa säännöillä ja niiden noudattamisella olisi ehkä ollut vaikutusta – muiden kriisimaiden osalta täytyy todeta, että nehän noudattivat sääntöjä ja joutuivat silti ongelmiin.

Kaiken kaikkiaan Narsin kirjoitusta on vaikea nähdä minään muuna kuin vahingollisiksi ja muutenkin epäonnistuneiksi osoittautuneiden päätösten eli koko yhteisvaluutan ja siihen liittymisen epätoivoisena puolustuksena. Puolustuksen keinoina hän käyttää perinteisiä poliitikkojen keinoja, joista lievimpiä ovat osatotuuksien kertominen, ikävien tosiasioiden unohtaminen ja ilmiö, josta käytettäköön virallista nimitystä muunnellun totuuden kertominen.

Edit: Virhe nimessä korjattu.

Mainokset

From → Uncategorized

17 kommenttia
  1. Kari permalink

    Hän on muuten Kari Nars, edesmenneen Helsingin osakepankin entisiä johtajia ja siirtyi sittemmin valtiovarainministeriöön, jos oikein muistan. Kuuntelin hänen esitystään eurokriisistä pari vuotta sitten ja silloinkin hän syytti markkaa korkeista koroista, ei väärän politiikan puolustamista.

    Kyllähän euroon siirtymistä vastustettiin, youtubessa on hyvä pätkä eduskunnan keskustelua, jossa Lipponen syyttää Ahoa mörköjen maalaamisesta ja pimeästä pelottelusta. Euroa tuskin olisi hyväksytty kansanäänestyksessä. EU-kansanäänestyksessä nimen omaan kuvattiin, ettei markasta luovuta tällä äänestyksellä, vaan siitä äänestetään myöhemmin.

    Nykyinen poliittinen ja taloudellinen eliitti on euron takana. Niin kauan kuin tilanne säilyy, ei muutosta tule. Mitään merkkejä eliitin rakoilusta ei ole. Kun vahvan markan politiikka alkoi 1990 murtua, niin ensimmäisenä siitä irtautui vientiteollisuus.

  2. Kiitos, kommenttisi etunimeä koskevasta virheestäni oli tervetullut. Korjasin mokan.

    Vaikuttaa siltä, että poliittisella puolella demarileirissä on nuoremman polven demareissa alkanut ilmetä näkemyksiä, joiden mukaan euroon liittyminen oli Suomelle suuri virhe. Lipposen aikana demareissa pinnalla olleet eivät taas mitenkään kykene myöntämään päätöksessä olleen mitään arveluttavaa. Tämä huolimatta siitä, että eurokriisi johtanee juuri demareiden ajamien asioiden rapautumiseen ja perinteisen demariäänestäjäkunnan suuriin nylkemiseen elävältä sisäisen devalvaation käytännön toteutuksessa.

    Ei taloudellinen eliitti niin monoliittinen ole kuin julkisuudessa annetaan ymmärtää.

  3. Mikä on oma arvauksesi? Puhuuko Nars mitä puhuu pelkästään ammattitaidottomuuttaan, vai poliittisista syistä, vai sekä että?

    • Veikkaisin enemmän poliittisia syitä. Nars on eläkkeelläkin ollessaan, vanhana miehenä, vielä uskollinen aikoinaan tehdyille päätöksille.

      • Nars on myös ollut tunkemassa eläkepäivillään erilaisiin sivuhommiin. Oli mm. ajamassa venäläistren suunnitelmaa liittää Suomi Venäjän voimaverkkoon (epäonnistui). Tuossa maailmassa pitää olla oikeaa mieltä.

  4. Tyhmyrin analyysi on aivan oikea. Euron siunauksellisuutta puolustellaan 1990-luvun alun karmeilla kokemuksilla. Ne eivät johtuneet omasta valuutasta vaan typerästä politiikasta. vahvan markan politiikkaa noudatettiin, koska se oli elintärkeää KOP:lle, joka oli välittänyt valuuttalainoja kotimarkkinayrityksille. SYP lainoitti enemmän vientiyrityksiä, ja sille devalvaatio olisi kevannut. Kyse oli siis puhtaasti valtapolitiikasta, ei Suomen etujen ajamisesta.

    Tuos kaaoksesta syytetään markkaa, jotta todelliset syylliset jäisivät pimentoon: suomalaiset yritysjohtajat ja poliitikot. Nars on ollut kaikissa käänteissä mukana ja puolustelee osin itseäänkin.

    Turvallisuuspolitiikalla tuolla euroon liittymisellä ei ollut käytännössä mitään tekemistä. Turvallisusuuspolitiikka oli vain keino myydä päätös suomalaisille. Mitään todellista analyysiä euron vaikutuksista ei Suomessa koskaan tehty.

    Olen kuvannut tuota prosessia nettikirjassani Renkien valta (www.pusa.fi). Silloin sisäistä devalvaatiota toteutettiin palkkoja alentamalla. Se piilotettiin siihen, että osa eläkemaksusta otettiin suoraan palkansaajien palkoista. Viennin ongelmia sillä ei ratkaistu, mutta kotimarkkinat saatiin hyydytettyä. Tarvittiin kaksi devalvaatiota, ennen kuin vienti lähti käyntiin. Samaa ajetaan taas nyt. Nyt palkkojen leikkaus on mm. ehdotettu (Järventaus) toteutettavaksi erilaisia korvauksia karsimalla. Mutta Suomen vaihtotaseongelma korjaantuu vain devavaatiolla ja se edellyttää eroa eurosta.

  5. lämmin suositukseni Pusan molemmille kirjoille. Kun ilmaiseksi tarjotaan hyvää, kannattaa lukea.

  6. Tapio Rantanen permalink

    Kun Nars ja moni muu euron puolustaja esittää Suomen hyötyneen eurosta alentuneen korkotason muodossa, olisi mielenkiintoista nähdä Suomi-Ruotsi -vertailu korkotason kehityksestä euroajalta. Onko Ruotsi (tai joku muu euron ulkopuolelle jättäytynyt maa) kärsinyt Suomea korkeammista koroista?

    • Pelkkä nimellinen korkotaso ei ole riittävä mittari. Pitää katsoa pohjainflaation (gdp deflator) ja nimellisen korkotason erotusta. Koska monessa euromaassa pohjainflaatio huitelee negatiivisena eli deflaatiossa, niin nykyinen EKP:n ohjauskorko tarkoittaa kovia reaalikorkoa. Kun tuohon yhdistetään vielä noissa maissa olevat negatiiviset tuotto-odotukset, niin Euroalueella on tällä hetkellä hillittömän kovat reaalikorot.

      Itse asiassa Suomessa on tällä hetkellä kanssa tilanne, jossa tuotto-odotukset ovat negatiivisia (supistuva talous), pohjainflaatio nollassa ja nimelliskorot negatiivisia. Reaalinen efekti on sama kuin olisi yllättävän kovat korot.

      Vaatisi sen verran käsitöitä, että en jaksa tehdä analyysiä ainakaan heti.

    • Onko matala korkotaso sinällään aina siunauskaan? Matala korko johtaa esimerkiksi asuntojen hintojen nousuun, jota ei huomioida inflaatiota nostavana, vaikka korkotason lasku huomioidaan inflaatiota alentavana. Ja matala korko tai ylipäätään huono sijoitustuotto ei houkuttele säästämiseen. Silloin raha ja pääomat pitää tehdä sylttytehtaalla eli keskuspankissa.

      • Matalien markkinakorkojen kääntöpuoli ei suinkaan ole assettien hintojen nousu vaan alhaiset tuotto- ja inflaatio-odotukset. Kun tuotto-odotukset nousevat, niin yleensä myös inflaatio-odotukset nousevat ja yhdessä ne nostavat markkinakorkoja.

        Nimelliskorko nollassa tarkoittaa yleensä hyvin helposti lipsahtamista deflaatioon, jolloin asuntojen hinnat yms assetit tipahtavat arvoltaan tosi nohevasti. Näin ainakin on tietääkseni tähän mennessä lähes aina käynyt. Kannattaa verrata siihen kuinka Japanissa kävi..

      • Sinänsä matala korko hyvässä taloudellisessa suhdanteessa johtaa aika usein omaisuusarvojen nousuun. Siitähän ne asuntokuplat yleensä syntyvät. Kun sitten ajaudutaan lamaan ja alhaisilla koroilla yritetään piiskata taloutta, mekanismi ei kieltämättä enää toimi. Siinähän Euroopassakin nyt ollaan ja Japanissa on oltu 20 vuotta.

  7. hakki47 permalink

    Todella mielenkiintoista, jopa etuoikeutettua saada asiaa/alaa tuntemattomana seurata asiantuntijoiden keskustelua – ainakin mielipiteitten vaihtoa – kansakunnan tulevaisuuden kannalta keskeisen tärkeistä asioista. Haluaisinkin esittäa kysymyksen; Mihin joudumme, jos sekä inflaatio että korkotaso ajetaan nollaan?

    http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/07/ideaalina-nolla-korko-ja-inflaatio.html

  8. Kari permalink

    Blogi-isäntä taisi tuohon jo vastata, inflaatio on monessa euromaassa jo deflaation puolella, lyhyet korot hyvin alhaisia. Ongelmana on yrityslainoitus varsinkin Etelä-Euroopan kriisimaissa ja Suomessakin taitaa olla kireää. Tuotto-odotukset ovat heikkoja, siitähän matalat korot kertovat.
    Pankeilla on varmasti hyvät tiedot asiakasyritystensä tilanteesta. Kun koko talouden näkymät ovat sumuiset, niin riskejä ei haluta lisää, kun niitä on jo muutenkin. Lisäksi vakavaraisuusvaateet ovat sopivasti kasvaneet Basel 2:n myötä.
    Pankkiunionia yritetään, mutta miten joku EKP:n virkamies pystyisi valvomaan esimerkiksi Kreikan pankkeja, ellei osaa kreikkaa ja tunne maan tilannetta?

  9. Pessimisti permalink

    Olli Pusalle: Sain juuri äsken tietää nettikirjastasi ja ehdin vasta katsoa sisällyluetteloa ja silmäillä teksitiä sieltä täältä. Erityisen ilahduttavaa on, että tuot esille kuinka media on osa valtakeskittymää; tiettyjen asioiden suhteen vallitsee Omertan laki ja esim. sanomalehdistä on tullut vallan sylikoiria vaikka niiden kuuluisi olla vallan vahtikoiria.Tätä asiaa luonnollisesti ei tuoda valtamediassa esille ja varsin harvat ihmiset näyttävät asiaa kunnolla tiedostavankaan. Myöskään esim. Uuden Suomen blogeissa en ole huomannut asiaa tuotavan esille. Internetistä löytyy kyllä suuri joukko monia muita sivustoja, joilla asia erittäin hyvin sekä tiedostetaan että tuodaan esille – kuinka valtamedia vaikenee ja valehtelee hyvin monista olennaisen tärkeistä asioista. Yhtenä esimerkkinä mainitsen jo aikaisemmin esille tuomani asian: Suomen osalta ETA-sopimus on tietämäni mukaan edelleen voimassa ja tarjoaa samat vapaakauppaedut kuin EU. Eräs toinen on Jorma Jaakolan “Suomalainen EU-vaalipetos tiivistettynä ”A-nelosella”“, http://koti.mbnet.fi/jorjaa/historia.php Voisin mainita monia muita, mutta ne eivät kuulu tähän yhteyteen. – Suosittelen amerikkalaisen Steven Yatesin artikkelia ”Taking the Red Pill” – THE REAL MATRIX, http://www.newswithviews.com/Yates/steven.htm Sen mukaan valtaosa ihmisistä elää tietynlaisessa keinotodellisuudessa, jota perimmältään vallassaolijat yllpitävät kontrolloimansa valtamedian avulla – vastaa tieteiselokuvassa ’The Matrix’ esitettyä tilannetta!

    • Median kontrolli on olennainen osa hyvä veli verkoston vallalle. Uusi Suomi on taustaltaan osa tuota verkostoa ja siksi siellä ei sallita kirjoituksia, joissa asiasta kerrotaan. Tarvitaan erilaisia vaihtoehtoisia kanavia.

      Kirjojani saa vapaasti levittää joko suoraan sähköpostin liitteenä tms. tai levittämällä linkkiä. Ne on tehty kiertämään tuota omertan sääntöä. Kirjamuoto siksi, että niissä yritetään antaa jonkinlaista kokonaiskuvaa asioista. Ilman sitä ilmiöt jäävät omituisiksi ja irrallisiksi kummajaisiksi. Kirjassa on mahdollisuus kuvata taustoja ja kokonaisuuksia laajemmin.

  10. kun narsu puhuu koroista, se ei tiedä mitään. ennen euro sekoilua suomessa oli jatkuvasti negatiivinen realikorko. korko pahimmillaan reilusti alle 10 ja inflaatio yli 20%.

    elikkä noilla meidän asianatuntijoilla ei ole hajuakaan edes alkeis faktoista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: