Skip to content

Ekspansiivisen rahapolitiikan pääefekti on sisämarkkinoilla – Japani ja mutinoita euron pelastamisesta

heinäkuu 17, 2013

Ekspansiivisen rahapolitiikan suurin efekti on valuutta-alueen sisämarkkinoiden kokonaiskysynnän parantamisessa, vientiä koskeva vaikutus tulee jälkijunassa jos on tullakseen. Minulle on melkoinen arvoitus, miksi moni asiantuntija kauhistelee BoJ:n rahapolitiikkaa ja puhuu valuuttasodasta ja sen vahingollisista vaikutuksista. Kukaan lukemani kommentaattori tai asiantuntija ei kuitenkaan ole vaivautunut kertomaan mitkä ovat ne kamalat seuraukset, joita BoJ:n politiikasta kuulemma seuraa. Tämä seurausten selittämisen puute vaikuttaa kummalliselta siinä valossa, että Japanin vienti ei ole mainittavasti lisääntynyt Abenomics-politiikasta huolimatta.

Japanin talous näyttää joka tapauksessa lähteneen lentoon. Kasvu on q/q-tasolla ollut 3,5% Q2 ja 4,1% Q1. PMI näytti kesäkuun lopussa lukemaa 54,7 mikä tarkoittaa merkittävää teollisuustuotannon kasvua lähikuukausina sekä tuntuvasti parantuneita tuotto-odotuksia. Tämä siitä huolimatta, että vientiteollisuuden osuus itse asiassa pieneni. En pikaisella tarkistamisella päässyt selville onko viennin osuus pienentynyt absoluuttisesti vai pelkästään suhteellisesti.

Lisäksi Japani näyttää vähitellen ryömivän pois deflaatiosta.

Japanissa tilanne toisin sanoen kehittyy kuin markkinamonetaristin oppikirjasta otettu esimerkki. Japanin keskuspankin aggressiivinen rahapolitiikka lisää liikkeellä olevan rahan määrää. Tuo rahan määrän kasvu yhdessä virallisesti määritellyn 2%:n inflaatiotavoitteen kanssa lisäävät inflaatio-odotuksia varsin tuntuvasti. Lisääntyneet inflaatio-odotukset saavat yritysten ja kotitalouksien rahana makuuttamat omaisuuserät polttelemaan omistajiensa mielissä.

Omaisuuden säilyttäminen rahana pankkitileillä tai sukanvarressa ei ole hyvä sijoitus inflaatio-oloissa. Sinänsä vaatimaton 2% inflaatio tai ainakin sen odotus on deflaatio-oloissa lähes kaksi vuosikymmentä maanneen Japanin olosuhteissa melkoinen motivaattori, joka saa rahan liikkeelle. Kun kasvaneisiin inflaatio-odotuksiin yhdistetään Aben lupaama ilmeisesti keskuspankkirahoitukseen turvaava finanssipoliittinen elvytysohjelma, niin myös kotimarkkinatoiminnan tuotto-odotukset parantuvat tuntuvasti.

Vaikka Japanin sisämarkkinat ovat Suomeen verrattuna suunnattomasti suuremmat, niin Japani on erinomainen esimerkki siitä kuinka ekspansiivinen eli kierrossa olevan rahan määrää lisäävä rahapolitiikka vaikuttaa kotimaiseen kokonaiskysyntään. Kotimaiset markkinat piristyvät erityisesti ja yllättävän nopeasti, vienti lähtee liikkeelle myöhemmin.

Mikäli Suomella olisi oma valuutta ja oma rahapolitiikka, niin maatamme uhkaava kriisi voitaisiin ehkä jopa välttää – tai ainakin sen vaikutuksia voitaisiin ratkaisevasti pehmentää – käyttämällä samoja keinoja kuin Japani nyt. Lisää rahaa liikkeelle kotimarkkinoille, jolloin kotimainen kokonaiskysyntä piristyy parantuneiden tuotto odotusten ja vahvistuneiden inflaatio-odotusten vuoksi. Seurauksena oleva valuutan arvon lasku ei ainakaan heikennä kokonaistilannetta vientiteollisuuden näkökulmasta.

Toisaalta EKP voisi myös tehdä merkittävästi tilanteen parantamiseksi. Paras ja tehokkain keino euron pelastamiseksi olisi ”tehdä BoJ:t”. EKP:n tapauksessa tuo tosin tarkoittaisi jotain 5% inflaatiotavoitetta tai vielä mieluummin 5% koko Euroaluetta koskevaa nominaalisen talouskasvun tavoitetta. EKP:n QE voisi olla pääoma-avaimen suhteessa tehdyt euromaiden velkakirjojen ostot. Ja katso, euromaiden taloudet pelastuisivat. Poliitikot saisivat haluamaansa aikaa miettiä mitä seuraavaksi ja toivottavasti välttyisimme viimeaikaisten huippukokousten kaltaisilta tragikoomisilta näytelmiltä.

Käytännössä Japanin kaltainen talouden pelastaminen tuskin tulee Euroalueella kysymykseen.  Luottamukseni komission ja EKP:n kykyyn hahmottaa tilannetta on sen verran alhainen, että olen asian suhteen hyvin pessimistinen. Koska BoJ:n tyyppinen rahapolitiikka tuskin tulee poliittisideologisista syistä kysymykseen, niin tilanne näyttää pelottavalta koko Euroalueen osalta. Suomen osalta tilanne näyttää hirvittävältä.

Mutta kuten Japani on osoittanut, tilanteen korjaaminen ei ole mahdotonta mikäli vain halua on. Suomen tapauksessa olemme  riippuvaisia EKP:n ja komission järkiintymisestä tai omien poliitikkojemme valtiomiestaidoista. Valitettavasti en osaa olla kummankaan vaihtoehdon suhteen kovin toiveikas.

Mainokset

From → Uncategorized

4 kommenttia
    • Joo, tuo Krugmanin esittämä juttu on jo perinnetietoa. Siitä huolimatta suuri yllätys monelle.

      Hauskaahan tuossa sisäisen devalvaation vahingollisuudessa on se, että jokainen taulukkolaskentaohjelmistojen käyttämistä osaava voi iltapuhteinaan laatia parit yksinkertaiset mallit, joilla sisäisen devalvaation vaikutuksilla leikkiä. Lopputulokset ovat juuri tuota Krugmanin esittämää eli tuhoisia. Katson jaksaisinko ja ehtisinkö rakennella moisen mallin jossain vaiheessa.

  1. samppa permalink

    Hei

    Kiitos blogikirjoituksista, eksyin vasta tähän blogiin. En osaa vastata suoraan esittämääsi kysymykseen eli mitä kamalia seuraamuksia BoJ:n politiikasta seuraa, mutta tässä muutama asia mihin en ole oikein löytänyt vastausta mistään mutta sivuavat aihetta:

    1. voimakkaasti rahamäärää lisäävää elvytys kai aiheuttaa sen, että keskuspankin on ostettava valtion velkakirjoja (esim jenkit tällä hetkellä), jolloin raha menee nopeasti kulutukseen, koska valtio ei säästä rahoja. Valtion velkaisuus siis kasvaa, jonka seurauksena uskottavuus velkojen takaisinmaksuun laskee yksityisten sijoittajien silmissä. Näin ollenhan velkakirjojen myynti vaikeutuu eli voiko keskuspankki jäädä elvytystoimenpiteineen ansaan? Eli sen on ostettava jatkuvasti lisää, jotta valtio ei kaadu rajuun koronnousuun (koska yksityiset eivät halua ostaa matalalla korolla liittovaltion velkakirjoja)?

    2. Yrityksien ja yksityisten kannattaa hankkia alhaisen korkotason mutta kiihtyvän inflaation aikaan tuotteita heti. Tämä johtaa taas käsitykseni mukaan korkojen nousuun ja inflaation kiihtymiseen. Sama ilmiö esim 70-luvulla, jonka katkaisi vasta ohjauskoron tarpeeksi korkealla nouseminen, eli rahan arvo nousi, jolloin tuotteita ei kannattanut hamstrata. Koska valtioiden velkaantumistasot ovat tällä hetkellä poikkeuksellisen korkealla tasolla verrattuna esim 70-lukkun, niin mahdollinen korkojen nousu aiheuttaisi monelle valtiolle tuhoisia seurauksia kuten etelä-eurooppa tällä hetkellä. Eikö tuo rahamäärää lisäävä ja ohjauskorkoa alhaalla pitävä rahapolitiikka aiheuta lopulta korkojen nousun jossain vaiheessa?

    Mitä mieltä olette?

    • Pikaisia kommentteja:
      a) Yksi elvytyksen tavoitteita nimenomaan on inflaatio-odotusten ja tuotto-odotusten kohottaminen. Tämän seurauksena nimelliset korot nousevat, mutta reaalikorot saattavat jopa laskea. Deflaatiossa kuten Japanissa on nimelinen nollakorko ollut myrkkyä koska se on reaalikorkona ollut selvästi liian kova verrattaessa sijoitusten ja talouden tuotto-odotuksiin. Siksi terveessä taloudessa korko on korkeammalla kuin nykyisin. Lisäksi USA:n esimerkki osoittaa kuinka valtion velkaantumisongelma poistuu kun talous kääntyy kasvuun.
      b) Valtion velkaantuneisuus on tähän mennessä aina pienentynyt kun talous on kääntynyt kasvuun. Tämä siksi, että valtio saat tulonsa veroista, joiden määrä kasvaa kun talous kasvaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: