Skip to content

Euroon kuuluminen on kuin omistaisi valtavan kartanon palvelusväkineen ja ylläpitokuluineen – ilman ylläpidon vaatimia tuloja

heinäkuu 10, 2013

MTV3 on tehnyt kyselin siitä, että pitäisikö Suomen pysyä euromaana (juttu täällä). Kysymys on sinänsä aika huvittava koska samalla tavoin voitaisiin kysyä sitä, että pitäisikö Suomen pelastaa kaikki Afrikan nälkää näkevät lapset, mihin tietenkin jokainen normaaleilla empaattisilla kyvyillä varustettu ihminen vastaisi myöntävästi kunnes näkisi potentiaalisen laskun. Samankaltaisen kysymyksen voisi muotoilla myös niin, että haluaisivatko suomalaiset elää kuin Downton Abbey:n aateliset.

Totta kai käytännössä jokainen haluaisi asua omistamassaan suuressa kartanossa, jonka mailla voisi halutessaan harrastaa vaikka ketunmetsästystä tai laukkahevosten kasvatusta. Olisi oikein mukavaa jos päivän merkittävät päätökset liittyisivät siihen onko illalliselle sopiva viini ranskalaista vai espanjalaista. Kaikista mieliteoista ja tarpeista huolehtiva palvelusväkikin olisi kiva. Samoin oma autonkuljettaja muutaman limusiinin kera.

Se mikä ei Downton Abbey:n omistamisessa niin kivaa ole ovat sen ylläpidosta ja pyörittämisestä koituvat laskut. Lukuisan palvelusväen ylläpito maksaa huimasti puhumattakaan valtavasta talosta ja kaikesta muuta aateliskartanoon liittyvästä. Kun lasku esitetään, niin lähes kaikki aateliskartanon omistamisesta ja siellä asumisesta haaveksivat muuttavat äkkiä mielipidettään mikäli kartanon mukana eivät tulisi uusia menoja vastaavat uudet tulot.

Eurojäsenyyden kanssa on vähän sama juttu. Eurojäsenyyden mukana on tullut tiluksia, kuten kreikkalaista julkista sektoria korruptoituneine poliitikkoineen ja italialaista mafiaa, palvelusväkeä kuten EKP:n ja komission huippupalkkaisia virkamiehiä, ikäviä rahaa kinuavia sukulaisia kuten PIIGS-maiden hallitukset ja euromaiden pankkisektori, ja uusien laskujen vyöryessä sisään näyttävät entisetkin tulot lähinnä leikkaantuneen (aihetta koskevat tilastokeskuksen uutiset tässä ja tuossa).

On luonnollista, että lähes jokainen haluaisi omistaa aateliskartanon. Mutta harvempi haluaa maksaa moiseen kartanoon liittyvät laskut mikäli tulot eivät ole kasvaneet samaa tahtia kuin menot.  Aateliskartanon saaminen vaikka ilmaiseksi olisi useimmilla taloudellinen katastrofi, sillä tulot eivät riittäisi edes perusylläpitoon.

Eurojäsenyys on samankaltainen kuin tuollainen aateliskartano. Periaatteessa hieno asia, joka tuntuu hyvältä, mutta jonka laskut ovat kylmäiseviä. Tietenkin on toinen asia jos kartanossa asuminen on niin kova juttu, että on valmis tyytymään vaikkapa puutarhurin tehtäviin ruokapalkkaa ja asuntoa vastaan, mutta tuolloin oma rooli on palvelija rooli, ei isännän.

Oikea kysymys onkin se, että kuinka paljon olisit valmis maksamaan eurojäsenyydestä aateliskartanon omistamisesta ja siellä asumisesta?

Vai oletko valmis luopumaan omasta toimeentulostasi ja itsenäisyydestäsi ja ottamaan vastaan ruokapalkkaa ja asuntoa vastaan puutarhurin tehtävän kyetäksesi asumaan tuossa ihanassa kartanossa?

Tuolloin ei tosin puhuta omistamisesta mitään vaan omistajien tottelemisesta. Jawohl mein Herr!

Mainokset

From → Uncategorized

Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: