Skip to content

Pelkkä vähäinen hintakilpailukykyetu ei riitä yhteisvaluutan oloissa – klusteriedut, teollisuuden katoaminen ja talousmaantiede

heinäkuu 6, 2013

Yksi yhteisvaluutan dramaattisimpia piirteitä on ollut tuotannollisen teollisuuden selkeä keskittymistrendi talousalueen ytimeen eli Saksaan. Yleensä ilmiötä on perusteltu hintakilpailukyvyn heikkoudella, mikä monessa tapauksessa on totta, mutta pelkkä hintakilpailukyvyn katoaminen ei riitä selitykseksi. Erityisesti yhteisvaluutan oloissa taustalla jauhavat mekanismit edellyttävät paljon muutakin kuin hintakilpailukykyä.

Tämä lyhyt blogikirjoitus on oikeastaan kommentti näin aamutuimaan huomaamaani Henry Myllyniemen kirjoitukseen, joka täällä. Nimimerkkiä käyttävänä suora kommentointioikeus US:n blogeihin minulta puuttuu, joten sitten tänne. Valitan tämän kirjoituksen nopeasti tehtyä luonnetta, mutta ehkä palaan asiaan jossain vaiheessa mikäli kiinnostusta ja intoa riittää.

Myllyniemi nostaa esiin Natixisin raportin (raportti täällä), jossa todetaan sinänsä ihan ymmärrettävillä tavoilla Suomen kilpailukyvyn olevan varsin hyvän verrattuna Saksaan. Siitä huolimatta teollisuutemme ei investoi Suomeen eikä vientimme vedä. Korkean osaamisen aloilla on ainakin teollisuudessa ja talouspiireissä jo pitkään tiedetty Suomen olevan Euroalueen halpamaita. Siitä huolimatta alojen teollisuus tuppaa keskittymään Saksaan, joka on huomattavasti kalliimpi maa insinöörityön osalta kuin Suomi.

Itse asiassa ilmiö ei ole mikään yllätys vaan suoraa seurausta yhteisvaluutan sisäisestä taloudellisesta logiikasta. Tuota logiikkaa on mahdollista vastustaa huomattavalla hintakilpailukyvyllä, jollainen on saavutettavissa esimerkiksi oman valuutan devalvoimisella, mutta saman valuutan alla yhteisvaluutan tuottamat mekanismit väistämättä johtavat monen teollisuudenalan katoamiseen reuna-alueilta. Ilmiötä on tutkittu muun muassa talousmaantieteessä ja kansainvälisen kaupan tutkimuksessa.

On moneen kertaan osoitettu fakta, että yksi yritysten sijoittumiseen oleellisesti vaikuttava tekijä on toimialan klusterin ja ekosysteemin monipuolisuus. Tuota toimialan alueellisen ekosysteemin (alihankkijaverkosto, infrastruktuuri, osaaminen, yhteistyökumppanit ja toiminnan esteettömyys) voidaan kompensoida huomattavalla hintakilpailukyvyllä. Mikäli huomattavaa hintakilpailukykyä ei ole, niin yritysten kannattaa sijoittaa toimintansa alueelle, jossa tuo toimialan ekosysteemi on valmiiksi olemassa riittävän laajana ja monipuolisena. Käytän termiä ekosysteemi koska se on itselleni tutumpi.

Monilla tuotannollisen teollisen toiminnan aloilla toimialan ekosysteemi on Euroalueella parhaimmillaan Saksassa. Ekosysteemin monipuolisuus ja laajuus tarkoittaa yritykselle suuria kustannussäästöjä esimerkiksi alihankinnassa (aina löytyy hyvä alihankkija ja nopeasti), osaavan työvoiman saannissa ja monessa muussa toiminnassa. Konepajateollisuudella ja monelle muulle korkean jalostusasteen teollisuudella Saksa on tällä hetkellä ylivertainen sijaintipaikka tuossa mielessä.

Saksan houkuttelevuutta lisäävät logistiset edut ja suuri yksikielinen markkina-alue.

Perinteisesti Suomi on kyennyt vastustamaan tuota trendiä devalvaatioilla, joilla talousmaantieteellisiä haittojamme on kompensoitu hintakilpailukyvyn rajulla parantamisella. Tuolloin yritysten on kannattanut muista haitoista huolimatta pitää tuotantonsa Suomessa. Lisäksi halpa hinta on varmistanut tuotteiden menekin.

Suurin piirtein samalla hintatasolla Saksan houkuttelevuus investointikohteena on ekosysteemisyistä ylivertainen Suomeen verrattuna. Ainoaa kilpailukeinoa ekosysteemin houkuttelevuutta vastaan eli hintakilpailukyvyn parantamista riittävässä määrin ei Suomella ole käytettävissään näin euroaikana.

Muutamia linkkejä aiheen tiimoilta: 1, 2, 3. Valitan, että käytän näin kevyitä lähteitä ja vähäistä määrää, mutta en jaksa nyt kaivaa parempia jotka ovat yleisesti saatavilla.

Edit: Otsikkoa muokattu sisältöä paremmin vastaavaksi.

Advertisements

From → Uncategorized

12 kommenttia
  1. Välitin terveiset.

  2. H. Myllyniemi permalink

    Jees, terveiset tuli perille. Tässä on minustakin ihan oikeat pointit. Mutta koska eypo on niin tavattoman jees, tulee heitellä neutraalissävytteisempiä ”koepalloja”, jotta kansalaiset saavat itse kunnian hoksata tilanteen. Silloin käsitys tästä yhteisvaluutasta syntyy heillä itsellään, eikä heidän tarvitse vastaanottaa ”tuputettua kamaa”.

    Ei kukko käskien laula.

    • Heh, joo. Kyseessä on oikeasti vaikea asia, jonka ymmärtäminen ei ole aivan yksioikoista. Esimerkiksi Silicon Valley -ilmiö oli aikoinaan tunnettu siitä, että firmat halusivat mennä paikkaan jossa *kaikki* oli hillittömän kallista. Ekosysteemi oli rakentunut ja menestymisen mahdollisuudet yllättävän hyviä verrattuna moneen muuhun alueeseen.

      Oman kokemukseni mukaan tuota ekosysteemiulottuvuutta on erittäin vaikea selittää ymmärrettävästi jos viestin vastaanottajalla ei ole asioista kokemusta tai hän ei ole muuten perehtynyt niihin.

      Maallikolle on suunnattoman hankala selittää sitä, että on konepajalle mielekkäämpää sijoittua vaikkapa Düsseldorfiin kuin Vantaalle vaikka kaikki kustannukset olisivat Suomessa halvempia eikä logistiikkakuviota laskettaisi mukaan. Mutta jos noita laskelmia ja ekosysteemien huomioimisia laskelmissa on tehnyt, niin Düsseldorf alkaakin vaikuttaa vallan houkuttelevalta.

      • Helpointa on käyttää yökerhovertausta. Lainatakseni DJ Borzinin legendaarista: ”If no-one will come, no-one will come”. Paikan pitää hinnoitella itsensä reilusti alakanttiin, että houkuttelevuus ylittäisi lepokitkan kynnyksen.

  3. Mites ajoituksen kanssa. Käytännössähän tämä tarkoittaisi muuten hidasta hiipumista, paitsi jos tehdään isompi korvaava tuotannollinen investointi johonkin muualle ja ajetaan vastaava määrä tuotantoa Suomessa alas. Eli kuinka nopeasti ekosysteemimme vaurioituu niin pahasti, että paluu markkaan ei riitä elvyttämään sitä. Onko aikaa odotella katastrofin etenemistä muissa euromaissa siihen pisteeseen, että joku muu eroaa ensin?

    • Tuohan on täysin kiinni tavoitteista. Asiaan kyynisesti suhtautuvana oletan Suomen joka tapauksessa reagoivan tilanteeseen aivan liian myöhään.

      Jos tavoitteena on pelastaa teollisesta pohjasta ja kansallisesta varallisuudesta mahdollisimman paljon, niin sopiva aika eurosta irtaantumiseen olisi kuluva viikonloppu.

      Toisaalta jos tavoitteena on poliittisten eurovirkojen maksimointi ja poliittiinen uskollisuus eurolle, niin eurosta ei voi erota ennen niin kauan kuin Saksa on osa Euroaluetta. Saksallehan tämä nykyinen kehitys taas vallitsevien mekanismien vuoksi sopii vallan mainiosti, joskaan saksalaiset poliitikot eivät sitä voi missään tapauksessa myöntää. Tässä valossa on myös Bundesbankin mekkalointi kaikkea elvyttävää EKP:n toimintaa vastaan hyvin ymmärrettävää – puhdasta ja häikäilemätöntä kansallisten etujen ajamista.

      Peruutuspeiliin katsottaessa oikea hetki irrota olisi talousmielessä ollut se kun EKP korotti arabikevään aikana korkojaan reagoimalla tarjontapuolen hintashokkiin typerimmällä mahdollisella tavalla. Jälkikäteen arvioiden viimeisin hetki karata ilman tuntuvia taloudellisia vaurioita oli tuolloin. Nyt onkin kyse enemmän damage control -toiminnon soveltamisesta.

      Tilanne on aika hankala, sillä päätöstä tekemässä on paljon ihmisiä, jotka ovat rakentaneet uransa EU:n, euron ja eurooppalaisen poliittisen ”pääoman” ja ”hyväntahtoisuuden” varaan. Tämä erityisesti siksi, että Suomen pikaisen euroeron jälkeen olisi turha kuvitella yhtään uutta suomalaista valittavan mihinkään eurovirkaan (mikä saattaisi olla todellisuudessa se suurin ”poliittinen hinta” Suomen euroerosta).Tosin kansakunnallemme tulisi halvemmaksi ostaa kovimmille eurovirkoja haluaville kämpät Brysselistä ja perustaa heille pysyvä typaikka sinne ilman työvelvoitetta kuin olla mukana tässä euroseikkailussa.

      Pelkään pahoin, että Suomi on viimeisiä maita, joka ajaa euroasiassa kansallista etuaan. Toivon olevani väärässä.

  4. hakki47 permalink

    Juuri oikeaa asiaa. Eikä yksin meille täällä pohjan perällä. Sama tilanne koskee kaikkia EMUn reuna-alueita, kuka milläkin kriteerillä reunamaaksi valikoituneena.

    On selvää, että juuri näistä syistä teollisuuden, siis valmistavan teollisuuden lähtö reunamaista kiihtyy. Ensivaiheessa silmiin pisti lähteminen globalisaation perässä ”Kiinaan” nyt ”Virokin” jo montaa puhuttelee. Virosta matka sitten ajan ja kasvun myötä jatkuu.

    Pitäisikö sanoa, että ”onneksi” valmistavan teollisuuden osuus on vähenemään päin? Onneksi se voi siinäkin tapauksessa olla vain, jos meillä on tarjottavana jotain muuta tilalle. Mutta sama pienuuden, syrjäisyyden, eristäytyneisyyden… haitta meille jää aina, kaikissa tapauksissa. Sen sijaan vetovoimatekijöitä on enempi vähempi, paitsi luonnollisesti ilmastomme. 🙂

    Katastrofaaliseksi tilanteemme muuttuu silloin, kun osaamisen viennistä tuleekin osaajien vientiä. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2009/07/osaamisen-vai-aivojen-vientia.html Nykyinen kansalaisten koulutuksen korkea taso (suhteessa koko maailman väestöön) on vain omiaan lisäämään osaajien maastamuuttoa. Ja pitäisikö taas sanoa, että ”onneksi” maahanmuuttajia sentään tänne vielä uskaltautuu. Kun väestön muutosprosessit kestävät kauan voi olla, että työvoima ei lopu, vaikka työt loppuisivatkin.

    Mutta jotain kai täälläkin on tehtävä? Onhan täällä eletty ennenkin. Ja kun maailman väestö on edelleen kasvussa, eikä uutta maapohjaa juurikaan synny on varsin varmaa, että täällä tulevaisuudessakin eletään. http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/05/pienessa-suomen-turva.html

    • Mikäli muistan oikein muun muassa Portugalin ja Irlannin tilanteita, niin kyseisten maiden suuria vientituotteita ovat korkeakoulukoulutuksen saaneet nuoret aikuiset. Tuolla vientituotteella on molempien maiden kansantalouksiin ja Suomessakin paljon puhuttuun huoltosuhteeseen poikkeuksellisen negatiivinen vaikutus. Eurooppalaisen growsterity-mallin todella tehokas sivuvaikutus, joka tekee enemmän hallaa kilpailukyvylle kuin kovinkaan moni muu asia.

      Suuri osa saksankielen taitoisista tuntemistani nuorista aikuisista, joilla on kunnollinen koulutus erityisesti luonnontieteiden, tekniikan ta talouden aloilta, on joko vakavasti harkitsemassa muuttoa Saksaan tai jo siirtänyt tempun käytännön toteutuksen tasolle joko työpaikkoja hakemalla tai jo lähtemällä.

  5. Gawain permalink

    Jos oikein yksinkertaistaa, niin eikö kyse ole suhteellisen edun monipuolisesta haavimisesta blogin esittämistä näkökulmista: kustannuksiltaan, logistiikaltaan, know-how’ltaan, sijoittumiseltaan ja harmaan massan saatavuudeltaan.
    Olisiko se hieno sana tuon kokonaisverkoston onnistunut synergiaedun maksimointi?
    Työn yksikkökustannus on silloin vain osa pakettia, ei edes määräävä. Kun parhaista voi valita parhaat, kannattaa maksaakin…

    • Tietyssä mielessä kyllä. Käytännössähän se menee niin, että jos haluan perustaa insinööritoimiston, niin perustan sen sinne missä on paljon asiakkaita. Jos haluan perustaa konepajan, niin perustan sen sinne missä on ennestäänkin paljon menestyviä konepajoja, sillä tuolloin tiedän siellä olevan jotain kilpailuetua, joka muualta puuttuu.

      Koska Suomi ei voi aina tarvittaessa nauttia isoa annosta D-vitamiinia, niin minulle ei konepajaa perustaessani ole mitään syytä luottaa siihen, että konepajan perustaminen Suomeen olisi kannattava investointi. Siksipä katselisin ensimmäisenä Ruhrin aluetta tai jo mainitsemaani Düsseldorfin aluetta.

      Tilanne oli vanhaan markka-aikaan toinen. Vientiteollisuus saattoi aina luottaa siihen, että todella ikävän hetken tullessa Suomi-neito nauttisi ison, ison annoksen D-vitamiinia, jolloin Suomeen sijoittumisen huonommat piirteet tulivat kompensoiduiksi radikaalisti alentuneina kustannuksina työn ja kotimaisten hankintojen osalta (siis verrattuna vaikkapa Saksan kustannustasoon).

  6. by the way, puhuimme riskipreemioista ja korkojen noususta jokin aika sitten. Humble Student tuli samankaltaisiin johtopäätöksiin kanssasi. http://humblestudentofthemarkets.blogspot.fi/2013/07/its-risk-premium-stupid.html

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: