Skip to content

Milloin eurossa pysymisen taloudellinen hinta nousee suuremmaksi kuin euroeron poliittinen hinta?

heinäkuu 2, 2013

Kaikessa taloudellisessa laskennassa käytetään eri vaihtoehdoille niiden hintoja ja hintojen vertailua. Yleensä tupataan laskemaan kunkin vaihtoehdon hinta nykyarvona eli kuinka suurta rahasummaa kyseinen kustannus tai investoinnin tuotto vastaa tällä hetkellä. Talousmiehenä ajattelen, että eurossa pysymiseen ja eurosta eroamiseen pitää kohdistaa samanlainen arviointi. Ilman tuota arviointia elämme asian suhteen satumaailmassa, jossa taloja tehdään piparkakusta ja luottamuskeiju tulee saattelemaan kiltit poliitikot uneen.

Ilman todellisia laskelmia valintojen tekeminen millään perusteella on puhdasta valhetta ja omien tavoitteiden ajamista toisten kustannuksella.

Mikäli tarkoituksena on ajaa Suomen etua, niin sekä eurossa pysymisen hinta, joka on taloudellinen ja inhimillinen, että eurosta eroamisen hinta, joka on ensisijaisesti poliittinen ja toissijaisesti taloudellinen, tulisi tarkkaan analysoida ja eri vaihtoehdoille tehdä ”investointilaskelmat”.

Mikä olisi Euroalueesta ensimmäisenä lähtemisen poliittinen hinta? Mitä se tarkoittaisi turvallisuuspoliittisesti ja talouspoliittisesti? Mitä se tarkoittaisi muuten? Kuinka suuria olisivat tuon tempun kustannukset rahassa mitattuina?

Siinä vaiheessa kun eurosta ensimmäisenä eroamiselle on laskettu hinta voidaan vaihtoehtoja vartailla. Tuon vertailun kautta voimme tehdä todellista vertailua Suomen kannalta järkevimmästä ratkaisusta. Ilman arviota leikimme samaa heinäsirkkaparvilla ja maailmanlopulla pelottelua, johon tukipakettien osalta on hallituksemme syyllistynyt.

Oleellinen kysymys on se, että missä vaiheessa eurossa väkisin roikkumisen ja sisäisen devalvaation tielle suistumisen taloudellinen hinta kasvaa suuremmaksi kuin euroeron poliittinen hinta? Missä se raja kulkee? 300’000 työtöntä? 500’000 työtöntä? Tuotannollisen teollisuuden loppuminen ja 1’000’000 työtöntä? Miljoona työtöntä ja julkisen terveydenhoidon alasajo? Neljännesmiljoonaa perheellisten asuntovelallisten maksukyvyttömyyden vuoksi pakkohuutokaupattua asuntoa?

Olisiko sopiva lukema Suomelle noin 700’000 työtöntä, teollisuuden katoaminen ja 150’000 asuntojen pakkohuutokauppaa? Onko euroeron poliittinen hinta vielä tuolloin suurempi kuin taloudellinen hinta?

Jossain vaiheessa poliittinen hinta jää väkisin pienemmäksi kuin taloudellinen hinta. Tämä siis ajatellen, että Suomen kohtalo on sama kuin Kreikan, Irlannin, Portugalin tai Espanjan. Edes euron käyttäjiin kuulumisen kuviteltu tai reaalinen turvallisuuspoliittinen ulottuvuus ei riitä korvaamaan tilannetta, jossa maassa ei enää ole jäljellä mitään puolustettavaa.

Nuo laskelmat ja mietinnät olisi hyvä tehdä etukäteen. Se olisi vastuullista politiikkaa sekä hallitukselta että oppositiolta.

Mainokset

From → Uncategorized

13 kommenttia
  1. pitäisi ensin tietää, millä maata kiristetään – ja ovatko ne uhkaukset vakavastiotettavia.

    • Kun oikein kyyniseksi heittäydyn, niin ainoa todellinen kiristystemppu on se, että ”Sinusta ei tule komissaaria eikä sinusta EIB:n dirikkaa jos lipeätte eurosta”.

      Totta kai valtiotasoisiakin temppuja on, mutta en usko että niitä meidän nöösipoliitikkojemme kanssa tarvitaan.

      • Et suinkaan vihjaile, että Niinistö ei olisi investointi- ja pankkialan osaamisensa ansiosta päässyt jonon ohi EIB:n hommiin aikoinaan 😉

    • H. Myllyniemi permalink

      Mikäli fantsuttelumäärästä pitäisi vetää johtopäätös, niin taustalla olisi tällaisessa tapauksessa jokin Napoleoinin kaltainen ”mannermaasulkemus” ja Putinille lisää maata.

      • Jotenkin en jaksa uskoa noin selkeään kansallisen tason uhkakuvaan. Enemmän menee mielestäni henkilökohtaiselle tasolle. Jos olisi kansallinen kuvio, niin sen voisi selittää auki. Mutta jos on se, että jää pesti saamatta, niin ei sitä oikein ilkeä äänestäjille kertoa.

  2. ehkä noin. Riittänee, että pelotellaan heinäsirkoilla, Lehmanilla ja kostotoimillakin, ja luvataan palkkio. Sitten on helppo tarttua palkkioon, kun ”maan etu” vaatii.

    • Silloin kun Tehtaankadun pojat pelottelivat suomalaisia, niin taustalla oli todellista substanssia kuten panssarivaunuja, pommikoneita, jalkaväkidivisioonia ja keskitysleirejä. Jotenkin näistä mahdollista europelotteluista ei irtoa enää tämän ikäiselle samaa fiilistä. Tulee sellainen vähän valju olo, ei osaa pitää uskottavana pelotteluja ilman niitä divisioonia.

      Käsittääkseni komissiolla ei ole käytössään ammattiarmeijaa, jonka lähettää Suomea miehittämään jos emme tottele.

  3. Gawain permalink

    Esko Ahollakin oli varalla Kannuksen elinkeinoasiamiehen homma, mutta hän päättikin mennä vierailijaksi Harvardiin – siellä kun ei sattumalta ollut silloin yhtään ex-pääministeriä Euroopasta;-)

  4. Olen ihmetellyt aika paljon tätä poliittista ja inhimillistä hintaa. Tällaisia juttuja lukiessa on sitä aina miettii:
    http://www.theatlantic.com/business/archive/2013/04/spain-is-beyond-doomed-the-2-scariest-unemployment-charts-ever/275324/
    En vain jotenkin pysty kuvittelemaan mikä voi olla motiivina tuollaisessa. Mitä noille ihmisille tapahtuu, jotka ovat olleet 2 vuotta työttöminä. Ja ennen kaikkea se mitä sellaiselle valtiolle on tapahtunut, joka aiheuttaa sen. Se on varma ettei ainakaan Espanjalla ole mitään ulkoista uhkakuvaa, jota he pelkäisivät. Joten miksi asiat sitten vain tapahtuvat.

    • Veikkaan yksinkertaisesti sitä, että jos olet tehnyt ympäriämpärityperän päätöksen, niin sitä on vaikea perua tai edes tunnustaa, että päätös oli typerä. Vain todelliset valtiomiehet pystyvät moiseen.

      Onhan meillä Suomessakin niin, että Sauli Niinistön ja Paavo Lipposen peruja eivät kokoomuksen eivätkä demareiden poliitikot oikein kykene käsittelemään eurojäsenyyttä sellaisenaan. Siihen liittyy aina Suuren Johtajan kritiikki jos erehtyy huomioimaan, että asia ei välttämättä olekkaan siunaukseksi.

      Nyt jos Lipponen tai Niinistö olisi todelinen valtiomies, niin tulisi ulos asian kanssa ja sanoisi, että vituix män. Mietitään uutta. Mutta ei ole kummastakaan siihen (lupaan syödä knallini jos non tekevät).

      Toisaalta taas on suuri joukko nuorempia poliitikkoja, joiden koko ura ja elämä pyörii Eurooppa-aatteen ympärillä. Esimerkkinä Alexander Stubb, jonka lausunnoissa paistaa halveksunta tuulipukuun pukeutuvaa suomalaista keskiluokkaa kohtaan. Kyllä ne Brysselin piirit ovat niin paljon enemmän kuin jokin rahvas, joka käy Prismassa ostamassa einestä viikonlopuksi. Jostain syystä lasken tähän porukkaan mukaan myös uuden poliittisen rakkaan löytäneet kuten Jaakonsaaret ja vastaavat ”hyödylliset idiootit”.

  5. Turvallisuuspoliittinen hinta on mielenkiintoinen kysymys. Kun euroon liittymistä perusteltiin, käytettiin yhtenä perusteluna turvallisuuspolitiikkaa. Kun katsoo euroaluetta nyt, tuo tuntuu suorastaan koomiselta. Euromailla ei ole minkäänlaisia muskeleita puolustaa Suomea Venäjän uhkailujen varalta, jos olisi haluakin (halukin lienee kuviteltua). Ainoa EU-maa, jonka armeijalla on jonkinlaista suorituskykyä on Britannia. Mutta se ei ole eurossa…

    Euron tuoma turvallisuspoliittinen suoja on siis kuvitelmaa. Ja mikä olisi sen tuoma taloudellinen turva? Euroalue on sekaisin, vastikään kerjäsivät Venäjältäkin avustuksia kriisimaiden pelastamiseen. Ja Saksa on riippuvainen Venäjän kaasuputkesta. Eli euron tuoma turvallisuuspoliittinen suoja on kuvittelua.

    Millä sitten euromaat uhkaisivat Suomea, jos erottaisiin eurosta? Kauppasuhteilla? EU-tuilla tuskin voi uhkailla, kun Suomi on EU:ssa nettomaksaja. Ja agressiivinen kampanjointi Suomea kohtaan euroeron suhteen tuhoisi euroalueen uskottavuuden lopullisesti. Kiristetään maata, joka yhtenä harvoista on noudattanut euroalueen sääntöjä ja eroaa, kun niitä ei riittävästi noudateta?

    Ainoa kiristyskohde olisi varmaan tyhmyrin ennustamat virkojen menetykset suomalaisille politrukeille. Mutta siitä huolehtivat vain politrukit itse, muita se tuskin surettaa. Kirjassani Renkien valta (www.pusa.fi) kuvasin tätä prosessia. Hehkutetaan, kun joku suomalainen saa hienon viran EU:ssa. Todellisuudessa nuo virat on ostettu olemalla kiva kaveri j tinkimällä suomalaisten eduista.

    • Eurojäsenyyden turvallisuuspoliittinen ulottuvuus olisi, mielestäni, totta jos vaikka Pohjois-Karjalassa ja Lapissa olisi isot EU:n sotilastukikohdat, joiden joukot muita kuin suomalaisia. Mutta niin kauan kun sellaisia ei ole voi eurojäsenyyden turvallisuuspoliittista ulottuvuutta mielestäni pitää lähinnä Luottamuskeijuun uskomisena.

      En usko, että Saksan tai Espanjan johto olisi kriisitilanteessa halukas lähettämään muutamaa divisioonaa Suomea puolustamaan.

      • Eikä EU-mailla ole niitä divisioonia lähetettäväksi eikä aseita divisioonille. Länsi-Euroopn puolustus nojaa kokonaan USA:n voimaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: