Skip to content

Keskuspankkien rahapoliittinen elvytys ei ole samalla tavoin veronmaksajien piikistä kuin valtion velkaantuminen

kesäkuu 29, 2013

Tuntuu hämmästyttävältä, että esimerkiksi Taloussanomien kolumnisti Risto Pennanen ei näe eroa keskuspankkien rahapoliittisen elvytyksen ja julkisen sektorin velkaelvytyksen välillä. Ero on kuitenkin aivan ratkaiseva kansantaloutta ja sen toimintaa tarkasteltaessa. Tuon eron ymmärtäminen tuntuu joka tapauksessa olevan aika lailla hakusassa sekä suomalaisilta toimittajilta että talouspäättäjiltä. Mikäli tuota eroa ei todellakaan ymmärretä, niin talouspoliittisen keskustelun taso ja tehtyjen päätösten mielettömyys saa ilmeisen seltiyksensä.

Risto Pennanen (juttu täällä) kirjoittaa kolumnissaan seuraavaa:

Kun kuplan seuraukset ovat räjähtäneet silmille, ovat veronmaksajat saaneet niskoilleen sijoittajien ongelmasaatavat. Lisäksi keskuspankit ovat vakuuttaneet juhlallisesti, että ne ovat valmiita panemaan jatkossakin peliin veronmaksajien rahoja aivan loputtomasti. Samalla valtiot ovat velkaantuneet kriisin seurauksia laimentaessaan.

Veronmaksajat eri maissa ovat osallistuneet talkoisiin tuhansilla miljardeilla. Monien mielestä tämä ei vielä riitä. Kuplaa pitäisi puhaltaa entistäkin voimakkaammin.

Ongelma on siinä, että halvan rahan työntäminen markkinoille ei synnytä tervettä kasvua. Veronmaksajien rahoilla ei juurikaan synnytetä uusia keksintöjä, joita asiakkaat haluavat ostaa. Valitettavan suuri osa julkisesta rahasta pitää lähinnä vanhaa kuplaa kasassa. Tähän ongelmaan on vaikea vaikuttaa, sillä innovaatiot jalostuvat työllistäväksi toiminnaksi hitaasti. Eivätkä ne synny käskemällä.

Valtioiden rahankäyttö on finanssipolitiikkaa. Finanssipolitiikassa määritellään julkisen sektorin menot sekä verotuksen että muiden maksujen kautta tulot. Finanssipolitiikan ilmiöihin kuuluvat muun muassa valtion kasvanut lainanottotarve verotulojen romahtaessa nominaalisen shokin osuessa talouteen. Finanssipolitiikassa päätetään veronmaksajien rahojen käytöstä sosiaaliturvaan, infrastruktuuriin, koulutukseen, maanpuolustukseen, poliisin toimintaan, kehitysapuun ja moneen muuhun tarkoitukseen.

Suomen antamat takuut tai suorat lainat toisille euromaille ovat finanssipolitiikkaa. Finanssipolitiikassa todellakin käytetään veronmaksajien rahoja.

Finanssipolitiikka vaikuttaa hintojen nousuun eli inflaatioon ensisijaisesti veronkorotusten kautta. Finanssipoliittisia ratkaisuja voidaan tehdä joko järkeviin tarkoituksiin kuten vaikkapa koulutukseen tai infrastruktuurin ylläpitoon tahi rakentamiseen. Valtiot voivat velkaantua päättäessään työllistävistä rakennusprojekteista tai yksinkertaisesti tuhlata rahaa vaikkapa lahjoittamalla rahansa ulkomaisille pankeille. Mutta tuolloin on kyse finanssipolitiikasta.

Keskuspankkien päätökset ovat rahapolitiikkaa. Rahapolitiikka on luonteeltaan vallan erilaista kuin finanssipolitiikka. Rajusti yksinkertaistettuna rahapolitiikan tehtävä on – tai ainakin pitäisi olla – huolehtia talouden pyörimisestä säätelemällä liikkeellä olevan rahan määrää. Liikkeellä olevan rahan määrän säätelyllä keskuspankki kykenee käytännössä jumalankaltaisella tavalla säätelemään talouden nominaalista kasvua sekä hintatasoa. Merkittävimpiä rahapolitiikan vaikutuskanavia ovat markkinoiden, sisältäen myös kotitaloudet, inflaatio- ja tuotto-odotukset. Odotusten vaikutus on monesti suurempi kuin todellisen rahamäärän muutokset. Syynä tähän on se, että rahapoliittisessa mielessä kansantalous voidaan ilmaista kaavalla MV = PQ, missä M on rahan määrä, V on sen kiertonopeus, P on hintataso ja Q on omistajaa vaihtaneet tuotteet ja palvelut.

Mikäli vallitsevat inflaatio-odotukset ja tuotto-odotukset ovat suhteellisen korkeat, niin talouden kasvuun riittää joko M:n tai V:n kasvu. Raha laitetaan kiertoon koska sitä ei kannata makuuttaa missään, sillä inflaatio laskee rahan hintaa ja sille saa sijoittamalla paremman tuoton.

Kun keskuspankki laskee liikkeelle lisää rahaa, eli kasvattaa M:n kokoa, niin kyseessä eivät ole veronmaksajien rahat. Fiat-valuutassa operoiva keskuspankki todellakin, kirjaimellisesti, luo nuo rahat tyhjästä. FED ja BoJ ovat luvanneet tehdä riittävästi rahapoliittista elvytystä saadakseen talouden pyörät pyörimään. Kummassakaan tapauksessa kyse ei ole veronmaksajien rahoista vaan itse asiassa tuon elvytyksen seurauksena veronmaksajien käytössä olevan rahan määrä kasvaa ja valtiontalous paranee lisääntyvien verotulojen vuoksi.

Siinä tapauksessa, että keskuspankki kasvattaa rahan määrää liian innokkaasti, on lopputuloksena lisääntyvä inflaatio. Kohtuullisella inflaatiolla esimerkiksi 5% tienoilla ei ole mitään osoitettavissa olevia haittavaikutuksia talouskasvun ja reaalitalouden kannalta. Itse asiassa luokkaa 5% oleva inflaatio antaa keskuspankille erinomaiset välineet reagoida talouden ylikuumenemisvaaraan ja torjua nominaalisista shokeista johtuvia ongelmia, jollaiset johtavat juuri tällä hetkellä Euroalueella vallitseviin ongelmiin.

Ainoastaan siinä tapauksessa, että inflaatio karkaa liian korkeaksi voidaan keskuspankkien rahapoliittisen elvytyksen sanoa olevan jossain mielessä ”veronmaksajien rahojen käyttämistä” – tuolloinkin lähinnä epäsuorasti. Itse asiassa rahapoliittisen elvytyksen ja veronmaksajien rahojen käyttämisen eli finanssipoliittisten operaatioiden rinnastaminen toisiinsa kertoo aivan perusasioita koskevan ymmärryksen puutteesta. Mutta mitä ilmeisimmin tuo ymmärryksen puute vaivaa sekä poliittisia päättäjiä että median edustajia. Tosin voisi kuvitella, että tuonkaltaisia sekaannuksia ei kukaan talousasioiden kanssa toimiva tekisi.

Yksinkertaistettuna: veronmaksajien rahoja käytetään finanssipoliittisia päätöksiä tehtäessä ja rahapolitiikalla huolehditaan talouden yleisestä pyörimisestä. Finanssipolitiikalla eli veronmaksajien rahoilla ei ole mahdollista korjata rahapoliittisia virheitä kuten liian tiukkaa rahapolitiikkaa ja sen aiheuttamaa talouden supistumista – Euroalue on hyvä esimerkki tästä nyt ja Japani hieman aikaisemmin.

Toivottavasti yhä useampi poliitikko, talousasiantuntija ja toimittaja malttaisi hetken harkita päätelmiään ja ymmärtäisi erottaa toisistaan finanssipolitiikan ja rahapolitiikan. Ne ovat eri asioita ja vaikuttavat eri tavoilla – vain finanssipolitiikassa käytetään veronmaksajien rahoja.

Advertisements

From → Uncategorized

14 kommenttia
  1. hakki47 permalink

    Osut varmasti erittäin hyvin maaliin

    Goldman-Sachsin kansainvälinen matkasaarnaja Arthur Simkin sai minut 1980-luvun alussa vakuuttumaan siitä, että historian pitkässä juoksussa reaalikoron keskimääräinen taso on länsimaissa ollut noin 3 – 5 prosenttia. Kirjoituksestasi saa käsityksen, että vastaava inflaation taso voisi olla terveen talouden merkki?

    http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/05/inflaatio-on-terveen-talouden-merkki.html

    ”Eroa keskuspankkien rahapoliittisen elvytyksen ja julkisen sektorin velkaelvytyksen välillä todellakaan ymmärretä” sen paremmin Suomessa kuin muuallakaan. Ja onhan se ”luonnonvastaista”, että joku instanssi – keskuspankki – voi luoda rahaa tyhjästä. Magiikkaa ja taikatieteitä, kerettiläisyyttä moinen on. Tällä hetkellä pienikin avaus EKPn puolelta lisätä markkinoille käytettävissä olevan rahan määrää tavalla millä tahansa tyrmätään välittömästi. http://www.talouselama.fi/uutiset/keskuspankkiiri+ampui+heti+alas+setelipainohuhun+suuressa+organisaatiossa+joku+voi+ajatella+jotain/a2192611

    Joten; minkäs teet?

    • EKP kykenisi merkittävästi lisäämään liikkeellä olevan rahan määrään ilman, että olisi tarvetta ostaa yhtään valtioiden velkakirjoja.

      Toisaalta, tosiaan pitäisin sellaista 5-6% nominaalista talouskasvua terveenä tilanteena. Tuosta sitten olisi tilanteesta riippuen isompi tai pienempi osa inflaatiota ja loppu reaalista kasvua. Lähellä nollaa oleva inflaatio on vaarallinen tilanne kuten on nähty sekä Japanista aikaisemmin että Euroalueelta nyt. Jos kerran halutaan välttämättä pysytä inflaatiotavoitteessa, niin olkoon se mieluummin 5% kuin 2%.

      • Inflaationa 5% on aivan liian korkea sillä se näkyisi koroissa eli valtio joutuisi maksamaan enemmän velastaan ja kun kaikki valtiot ovat massiivisesti velkaantuneita niin 5% inflaatiolla korkojen osuus valtioiden budjeteista nousisi niin suureksi että lainanhoito ei enää onnistuisi ja kaikki maat olisivat nykyistäkin pahemmassa kriisissä.

        Lisäksi vaikka inflaatio ei ole pois ihmisten pussista yhtä selkeästi kuin valtion velkaantuminen verotuksen kautta niiin se on silti pois ihmisten pussista sillä 10 000 jonka mummo on säästänyt saakin enää 9500 arvosta tavaraa vuoden päästä jos inflaatio on 5%.
        Lisäksi mitä korkeampi inflaatio niin sitä enemmän talous muuttuu keinottelutaloudeksi (joka on jo nyt suuri ongelma) eli säästäminen ei kannata ja yrittäminenkin vaikeutuu kun hinnat nousevat liian nopeasti niiin aika menee työntekijöiden kanssa palkoista riitelemiseen ja kun saat rahat viimein myydystä tuotteesta sen 3kk jälkeen niin niillä saakin 1,25% vähemmän raaka-ainetta uusiin tuotteisiin.

        Kun suomessa viimeksi oli korkea inflaatio niin se oli aikana jolloin rahamarkkinat olivat tiukasti säädellyt, jos suomeen nyt tulisi korkea inflaatio niiin suomi olisi suurissa ongelmissa.
        Toivottavasti sinun inflaatio toiveesi ei toteudu sillä se olisi todella vaikeaa aikaa.
        Be careful what you wish for.

    • hakki47:

      Kun rahan määrä lisääntyy niin jo kierrossa olevan rahan arvo laskee eli ne joilla on säästämisen ansiosta rahaa köyhtyvät ja niille joille raha tulee vaikkapa keskuspankin rahoitusoperaatioista eli pankkiirit voivat rikastua sekä antamalla tätä rahaa lainaksi tai ostamalla rahaa säästäneiden omaisuutta koska heidän mielikuvansa rahan arvosta perustuu siihen säästämiseen eikä siihen että rahaa vain tulee tyhjästä niinkuin pankkiireilla.
      Pankkiireille korkeampi inflaatio on hieno juttu koska korkeaan korkoon mahtuu isompi marginaali ja jos rahoitus tulee keskuspankilta niin ei tartte stressata ja kun asuntojen hinnat nousee jatkuvasti niin pankkiireiden tienaamat rahat nousee samaan tahtiin.

      Kun pankkiirit sitten puskevat tätä tyhjästä luotua rahaa markkkinoille niin mitäköhän siitä seuraa?
      Siitä seuraa vaikkapa sellainen lainakupla joka aiheuttaa asuntokuplan niinkuin jenkeissä josta tämä maailmanlaajuinen lama alkoi 2008.

      Nythän Benny yrittää jenkeissä puskee dollaria niin mahdottomasti markkinoille ja on onnistunut lopettamaan asuntojen hintojen syöksyn ja ne on alueittain jo nousseetkin ja osakemarkkinoille on onnistuttu lluomaan hurja nousu ja osakekupla ja Obamahan pitää yllä täysin valheellista talouskuvaa velkaannuttamalla USA:n valtiota 1-2 Triljoonalla vuodessa eli 1000-2000 Miljardilla.

      Tää kaikki tulee päättyy USA:n osalta kyyneliin ja koska kaikkialla on kopioitu USA:a (vaikka ei teidän kahden mielestä tarpeeksi) niiin kaikki tulee päättyy muuallakin kyyyneliin.

  2. TNE permalink

    Mielestäni sinulla on vähän virheellisiä käsityksiä, alla hyvä linkki.

    http://rahajatalous.wordpress.com/2012/08/27/suomen-pankki-viestii/

    • Huolimatta siitä, että tuossa Raha ja talous -blogissa on yleensä aika hyvää tekstiä, niin heidän käsityksensä siitä, että keskuspankki ei voi säädellä rahan määrää ja inflaatiota haluammallaan tavalla on hieman outo jos tarkastellaan reaalimaailman tapauksia.

      Käytännössä vasta-argumentiksi riittää BoJ, joka on käytännössä osoittanut keskuspankin kykenevän halutessaan täysin yksiselitteisesti määrittelevän sekä liikkeellä olevan rahan määrän että inflaation. Muun muassa nykyinen FED:n pomo Ben Bernanke on kirjoittanut tuosta Japanista ja rahapolitiikasta kaikenlaista kiinnostavaa. Myös viimeaikaiset Woodfordin tutkimukset taitavat tukea käsitystä keskuspankin kyvyistä määritellä liikkeellä olevan rahan määrää että inflaatiovauhtia.

      Se, että BoJ on kyennyt täysin suvereenisti säätelemään sekä liikkeellä olevan rahan määrää että inflaatiota on selkeä fakta. Ymmärtääkseni tuo on selkeässä ristiriidassa Raha ja talous -blogin tekstin kanssa.

      Toisaalta vastaavantyyppiseksi empiiriseksi argumentiksi sopii myös Argentiina, jossa keskuspankin harrastama setelirahoitus yksiselitteisesti tuotaa melkoisen korkeaa inflaatiota.

      Joko ymmärrän heidän sekä useiden muidenkin tutkijoiden väitteet rahan endogeenisuudesta väärin tai sitten empiria on ristiriidassa teorian kanssa.

      Uskon kyllä, että ajatus on voinut pitää paikkansa niin sanottuna ”The Great Moderation”-kautena.

      • Sulla on toi sun kuva Japanista aika vääristynyt.

        Japanihan on juuri todistanut että keskuspankki EI voi säädellä inflaatiota koska Japanissa ongelmana on juurikin ollut deflaatio joka on rampauttanut talouden ja BOJ on yrittänyt luoda inflaatiota pumppaamalla markkinoille jatkuvasti rahaa nolla-koroilla mutta halutun inflaation sijaan noi rahat ovatkin kiertäneet ulos Japanista ns. carry-trade sijoittamisen avulla eli on otettu nollakorkoista rahaa BOJ:lta ja sijoitettu se muihin maihin muiden maiden valuutassa.
        Tässä on saanut voittoja korkoerolla 0% vs 5% ja BOJ on halunnut pitää Jenin arvon alhaisena Japanin vientiteollisuutta auttaakseen joten valuuttakurssi-riski on ollut pieni koska BOJ on tarvittaessa aina painanut jenin arvoa alas suhteessa dollariin.

        Myös Japanin valtio on osallistunut tähän yritykseeen luoda inflaatiota jotta deflaatio saataisiin lopetettua velkaantumalla jatkuvasti ja käyttäen velat teiden parantamiseeen ja siltojen rakentamiseen sellaisillekin pikku-saarille joilla ei asu juuri ketään ja muuhun infraan ja lopputuloksena on että Japanin valtionvelka taitaa nyt lähennellä jo 300% BKt:sta ja silti deflaatio jyllää.

        Huvittavaa tässä Japanin sekoilussa on että jos BOJ ja Japanin valtio nyt onnistuisivat deflaation lopettamisessa niin inflaatiohan johtaisi korkojen nousuun jolloin Japanin valtionvelan korko nousisi jolloin Japanin korkomenot olisivat hyvin äkkiä yli puolet valtion budjetista jolloin Japani tekisi valtiona konkurssin ja joutuisi jättämään valtionvelat maksamatta.

  3. Nimimerkille LL.

    Kannattaisi perehtyä asiaan, kuten vaikkapa Japaniin, hieman tarkemmin. Aivan puhtaasti lukujen valossa väitteesi on aivan puhdasta hölynpölyä.

    Fiskaalinen elvytys ja rahapoliittinen elvytys ovat eri asioita. Jos väität, että alhainen korkotaso kertoo löysästä rahapolitiikasta, niin kannattaa tarkistaa väitteen paikkansapitävyys ihan luvuista. Eivät pidä kutiaan.

    Jo Milton Friedman kirjoitti Japanin deflatorisen kehityksen olevan puhtaasti BoJ:n umpityperän rahapolitiikan seurausta. Linkki löytyy jostain aikaisemmasta viestistä.

    Japanin valtion velan korolla ei ole käytännössä yhtään mitään väliä koska velka on jeneissä. Suurempi merkitys on sillä, että sekä inflaatio-odotukset että tuotto-odotukset näyttävät nyt vihdoin lähtevän lentoon. Kannattaa kotipuhteina miettiä miksi.

    Lisäksi Japanin kotimainen kysynyntä on nyt lähtenet kasvuun kuten markkinamonetaristinen teoria edellyttääkin. Toisin sanoen onnistumista pukkaa.

    • Japani on malliesimerkki siitä että markkinamonetaristinen teoria ei toimi elävässä elämässä.

      Tokiassahan pörssi on syöksynyt monena päivänä ja korot ovat jo olleet nopeassa nousussa nyt kun Abe on päässyt sekoiluissaan vauhtiin.

      Japanissa on ollut jo pitkään todella löysä rahapolitiikka eikä se ole auttanut.
      Koko carrry-trade ilmiö on nimenomaan seurausta siitä että japanissa on ollut sekä löysä rahapolitiikka että alhaiset korot todella pitkään.
      Se että sun mielestä Japanissa ei ole ollut löysä rahapolitiikka osoittaa että et ole oikeasti seurannut tilannetta, olet vain lukenut jonkun kirjoituksia asiasta.

      Se että sun mielestä Japanin valtionvelan koroilla ei ole sun mielestä merkitystä koska velka on jeneissä on aika suuri ajatusharha.

      Japania odottaa valuuttakriisi, talouskriisi ja valtion ajautuminen vararikkoon kun korkojen noustua yli puolet valtion budjetista menee kuluihin.
      Jos valtion budjettia tuossa tilassa kasvatetaan niin sehän vain pahentaa tilannetta.

      • Tarkista luvut ennen väitteitäsi.

        Japanin talous on nousemassa pois deflaatiosta, voit tarkistaa asian ihan suoraan BoJ:n omista tilastoista.

        Oleellista on kotimainen kysyntä Japanin kaltaisessa taloudessa.

        Alhaiset korot eivät ole merkki löysästä rahapolitiikasta. Ennemminkin tiukasta. Pitäisi olla jokaiselle asiaan perehtyneelle selviä.

        Toisin sanoen väitteeni on:
        1) Japani on pääsemässä pois deflaatiosta.
        2) Japanin kotimainen kysyntä on piristymässä.
        Jos et kykene lukuja käyttämällä osoittamaan noiden väitteitteni olevan vääriä, niin en jaksa vastata kommentteihisi ellet esitä niiden yhteydessä konkreettisia lukuja tms väitteittesi tueksi.

  4. Missä olen väittänyt ettei Japani olisi nyt pääsemässä pois deflaatiosta?
    Kannattaisi lukea kommenttini ajatuksella.

    Minun väitteeni:

    1.Japanissa on ollut todella löysä rahapolitiikka vuosikausia eikä se ole auttanut deflaation nujertamiseeen.
    Todisteena esim. vuosikausia jatkunut Carrytrade ilmiö.
    Jos ei ole tuttu niin googleta yen carrytrade

    2.Nyt on valtaan saatu entistäkin hullumpi poliitikko Abenomics teorioineen joka ENTISESTÄÄN löysentää rahapolitiikkaa

    3.Jos BOJ onnistuu saamaan aikaan inflaatiota, niinkuin nyt näyttää, niin se on Japanin talouden tuho koska valtionvelka on lähes 300% BKT:sta eli korkojen noustessa velan korot syövät lähes puolet valtion budjetista jos inflaatio nousee 2% yli mitä BOJ tavoittelee.
    Jos inflaatio karkaa suuremmaksi niin tuho on suurempi.

    4.Japanin kotimainen kysyntä on noussut niin vähän että en nyt mitään voitontansseja rupeaisi pitämään sillä jos kotimainen kysyntä ei nousekaan selvästi vaan Abe saa aikaan vain inflaation joka nostaa korot niin silloin japanin valtiontalous tuhoutuu valtionlainojen korkojen alle vielä nopeammin.
    Vaikka kulutuskysyntä nousisi selvästi, mikä japanin demografiaa katsoen tuntuu aika vaikealta niin silti japanin valtion talous tulee tuhoutumaaan jos Abe ja BOJ onnistuvat inflaatio-sekoilussaan.

    • Ilmeisesti valtion verotulojen, inflaation, kokonaiskysynnän ja nominaalisen kasvun suhteet ovat hieman hakusassa. Tai no, eivät hieman vaan aika rajusti. Kannattaa aloittaa tutustumalla vaikkapa makrotalouden kirjanpitoon.

      Lukaise vaikkapa seuraava paperi:
      http://danskeresearch.danskebank.com/link/FlashCommentJapan280613/$file/FlashComment_Japan_280613.pdf

      Markkinakorkojen nousu olisi tällä hetkellä itse asiassa Japanissa pelkästään toivottu ilmiö. Tarkoittaisi talouden piristymistä.

      BoJ voi aina hoitaa Japanin valtionvelan. Vaikka polttamalla sen paperisina velkakirjoita jonkun sopivan juhlapäivän yhteydessä. Tuskin moisestakaan lähtisi liikkeelle mitenkään hallitsematonta inflaatiopiikkiä.

      Toistan itseäni: käytä lukuja tai jätän kommenttisi huomioita.

  5. Eli sulla ei ole järkeviä vastaväitteitä esittämiini asioihin niin turvaudut vähättelyyn ja DanskeBankin paperiin?

    Jos sun mielestä BOJ voi polttaa Japanin valtionvelan niin sulla on kuule todellisuuden taju karannut täysin käsistä.

    • BoJ on Japanissa lender of last resort, joka kykenee halutessaan ostamaan kaiken valtion velan ja tekemään sillä mitä ikinä haluaa.

      Enkä katso aiheelliseksi toistaa muun muassa sitä mitä Milton Friedman ehti enne kuolemaansa Japanin rahapolitiikasta kirjoittaa. Viittaa vain Friedmanin ja Bernanken tutkimukseen. Kun kumoat ne, niin jatketaan sitten. Aloita vaikka seuraavasta Milton Friedmanin tekstistä:
      http://www.hoover.org/publications/hoover-digest/article/6549

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: