Skip to content

Suomen vienti sukeltaa – kannattaa varautua sisäiseen devalvaatioon eli tuntuvaan köyhtymiseen

kesäkuu 24, 2013

Suomen kaltainen pieni avoin talous elää pitkälti sen varassa, että vienti vetää riittävästi tarvittavien tuontitavaroiden ja –palveluiden maksamiseen. Tällä hetkellä trendi on kuitenkin se, että kykymme maksaa tuonnista perustuu ensisijaisesti osamaksukauppaan. Tai no, eivät välttämättä tavaran myyjät myy osamaksulla, mutta ensiksi lainaamme rahaa ulkomaisista pankeista ostaaksemme tavaraa ulkomailta.

Pitkän päälle on niin, että tuonnin ja viennin on suurin piirtein vastattava toisiaan. Mieluummin niin, että vienti on suurempi kuin tuonti. Lisäksi Suomen kaltaisessa pienessä maassa, jossa ulkomaankaupan osuus on kansantaloudesta yli kolmanneksen, viennin hyytyminen suoraan tarkoittaa elintason laskua. Katsotaanpa kuin ulkomaankauppamme on tässä viime vuosina kehittynyt.

Kauppatase1

Toisin sanoen ostamme ulkomailta tavaraa joka säästöillämme tai velaksi. Jokainen tietää, että moinen meno ei voi jatkua loputtomasti vaan tuontia on supistettava riittävästi tasapainon saavuttamiseksi. Ilman tuota tien päässä on Portugalin ja Irlannin sekä Kreikan tilanteet. Teollisen pohjamme rapautuminen alkaa vähitellen viitata enemmän Kreikan kuin Irlannin tilanteen toistumiseen. Joka tapauksessa ilman lisääntyvää vientiä tulemme tuntuvasti köyhtymään, sillä myös tuonnin sopeuttaminen tarkoittaa reaalisen elintason laskua.

Yksinkertainen kirjanpidollinen fakta.

Toisaalta euroajan alkuhuuman jälkeen kauppataseemme on kehittynyt seuraavassa kuvassa näkyvällä tavalla.

Kauppatase2

Toisin sanoen vientimme on supistunut aika epämiellyttävällä tavalla kriisin alkamisen jälkeen. Itse asiassa tilanne ei ole mikään ihme, sillä yhteisvaluutan mukanaan tuomat talouden lait väkisin jauhavat tilannetta Suomen kannalta epäedulliseen suuntaan. Varautukaa köyhtymiseen.

Yksi merkittävimmistä keinoista torjua tilanteen negatiivisia vaikutuksia olisi tuonnin korvaaminen kotimaisella tuotannolla. Euroaikana tuo taas ei ole helposti mahdollista, sillä kotimaisen tuotannon muuttaminen kilpailukykyiseksi ei ole mahdollista muuten kuin sisäisen devalvaation eli deflaatiokehityksen kautta, mikä taas tarkoittaa hurjaa elintason laskua. Ehkä palkkojen leikkaukset noin kolmanneksella tuottaisivat tarvittavan tuontikysynnän leikkauksen, jopas vähenisi Bemareiden ja Mersujen kauppa Suomeen.

Valitettavasti palkkojen leikkaus ei tee kotimaisesta tuotannosta sen houkuttelevampaa. Ainoa merkittävä vaikutus on kokonaiskysynnän hillitön tipahtaminen. Tuonti kyllä pienenee rajusti, mutta kotimarkkinatuotannon menekki pienenee saman verran. Kauppatase korjaantuu, mutta kotimarkkinayritykset tipahtavat koska kysyntä romahtaa, mikä johtaa irtisanomisiin, konkursseihin ja työttömyyteen.

Toinen vaihtoehto tilanteen korjaamiseksi olisi viennin lisääminen. Viennin lisäämisen tehokkain ja nopeimmin toimiva keino on vientihintojen tuntuva laskeminen. Mitä todennäköisimmin riittävä lasku saataisiin leikkaamalla teollisuuden palkkoja kautta linjan 30-50%. Tämä siis euroaikana.

Kaiken kaikkiaan yhteisvaluutan armottoman logiikan mukaan kauppataseen korjaaminen edellyttää nimellisen ja samalla reaalisen elintason hillitöntä laskua. Ehkä tuo 30-50% riittäisi. Ai niin, leikkaukset pitäisi tietenkin kohdistaa myös kaikkiin eläkkeisiin ja etuuksiin.

Jokainen voi tykönään miettiä mitä omalle taloudelle tuollaisen palkkojen leikkauksen jälkeen tapahtuisi. Kannattaa myös huomata, että tuo leikkaus ei koskisi velkoja, mutta kylläkin lähes kaikkien kotimarkkinoilla toimivien yritysten tuloja sekä sijoittajien tuottoja. Lopputuloksena olisikin melkoinen teurastus kuten Kreikassa ja Portugalissa on ollut.

Merkittävä osa kuviota on se, että yhteisvaluutan logiikan mukaan hyvinvoiva ja kansalaisistaan huolta pitävä Suomi ei ole teollisuudelle houkutteleva sijoituskohde. Mikäli sijoitus halutaan tehdä kalliin kustannustason maahan, niin Saksa, Alankomaat ja Itävalta ovat sijainniltaan paljon houkuttelevampia. Helpompi logistiikka, mukavampi sää ja isot markkinat suoraan äärellä.

Suomi on tuotannolliselle teollisuudelle houkutteleva sijoituskohde yhteisvaluutan oloissa ainoastaan siinä tapauksessa, että Suomi on halvan ja kuuliaisen työvoiman ja halvan raaka-aineen maa. Tuon tavoitteen saavuttaminen tarkoittaa yksiselitteisenä kirjanpidollisena faktana kaikkien suomalaisten köyhtymistä vähintään tarvittavan 30% leikkauksen verran.

Haluaisin nähdä kuinka moni sisäisen devalvaation kannattaja on valmis vapaaehtoisesti leikkaamaan omia tulojaan tuon 30%.

Ulkoisen devalvaation eli valuutan arvon laskun yhteydessä tuo leikkaus voitaisiin tehdä paljon kivuttomammin. Kyllä, tuontitavarat kallistuisivat sen 30%, mutta palkat ja velat pysyisivät nimellisarvoiltaan samoina, jolloin kotitalouksien ja pienyritysten katastrofeilta vältyttäisiin. Lisäksi kotimarkkinatuotanto muuttuisi kilpailukykyiseksi koska tuonti olisi juuri kallistunut tuon 30%, jolloin tuonti automaattisesti pienenisi. Ulkoisen devalvaation yhteydessä suomalainen hintataso laskisi tuntuvasti vaikkapa saksalaiseen verrattuna, jolloin vientikin lähtisi vetämään.

Toisin sanoen Suomen ja suomalaisten valinta on hyvin yksinkertainen. Vaihtoehtoja on tasan kaksi.

Ensimmäinen vaihtoehto on pysyminen osana Euroaluetta ja huomattava köyhtyminen, ehkä noin 30-50% tulotason leikkauksineen. Konkurssiaaltoja ja työttömyyttä, aivan kuten kriisimaissa. Tämä on ollut Irlannin, Portugalin ja Kreikan kohtalo. Yhteisvaluutan armoton logiikka ei anna Suomen kaltaiselle pienelle reunamaalle muuta vaihtoehtoa. Sisäinen devalvaatio tarkoittaa aina huomattavaa köyhtymistä.

Toinen vaihtoehto on eurosta irtaantuminen tavalla tai toisella sekä oman valuutan arvon laskun kautta tapahtuva suhteellisen kustannustason lasku. Tuo tarkoittaisi kotimarkkinateollisuuden piristymistä ja lisääntyvää työllisyyttä. Toisin sanoen ulkoisella devalvaatiolla olisi kansantaloutta piristävä ja tuonnin kallistumista kompensoiva vaikutus, minkä vuoksi köyhtyminen jäisi suhteellisen vähäiseksi.

Ulkoisen devalvaation köyhdyttävä vaikutus on hyvin pieni verrattuna sisäisen devalvaation köyhdyttävään vaikutukseen.

Poliittinen johtomme, korkeimmat virkamiehemme ja elinkeinoelämämme johto näyttävät kuitenkin valintansa jo tehneen. Valinta on mitä selvimmin tuntuva köyhtyminen, konkurssiaalto ja korkea työttömyys – toisin sanoen valinta näyttää olevan sisäinen devalvaatio.

Voisin lyödä vetoa, että leikkaukset eivät tule kohdistumaan poliitikkojen, korkeiden virkamiesten ja elinkeinoelämän johdon saamiin korvauksiin.

Mainokset

From → Uncategorized

3 kommenttia
  1. hakki47 permalink

    Millä ihmeen tavalla edes suomalaiset ns. päätöksentekijät saataisi herätettyä? Koska Suomessa voi kerrallaan olla vain yksi todellisuus, uskon todella heidän kulkevan unessa, kuin lampaat. Rehnhän on tuon toimintatavan kirkkain ilmentymä, vaikkei häntä viranhoidossaan pidä suomalaiseksi päättäjäksi laskeakaan.

    Olisiko herättämisellä enää muuta kuin kuriositeetin arvoa on jo toinen juttu. Mutta voitaisi edes lapsilleemme kertoa yrittäneemme viimeiseen asti.

    http://eaglesflysingly.blogspot.fi/2013/06/tasavallan-presidentti-sauli-niinisto.html

    Ja kaikki tämä vain siksi, että ei omia aivoja haluta vaivata ajattelulla.

  2. Kari permalink

    Aika ajoin eliitit tekevät älyttömiä ratkaisuja myös omalta kannaltaan, eivätkä kykene suuntaa muuttamaan kuin pakon edessä. Historiassa on tästä paljon esimerkkejä, mutta ajatellaanpa vaikkapa ensimmäistä maailmansotaa. Siitä oli hyötyä vain Leninille ja muille bolsevikeille, jotka eivät olisi koskaan muuten Venäjällä päässeet valtaan, ja meille suomalaisille sekä muille Venäjästä itsenäistyneille, kaikille muille se oli onnettomuus. Miksi sen ajan eliitit aloittivat koko sodan, vaikka tiesivät, että se tulisi erittäin kalliiksi. Sotaa ennen oli julkaistu kirjoja, joissa oli todettu, ettei sota ole mahdollinen, koska Euroopan talous on niin integroitunut ja sota tuhoaisi kaiken. Silti elokuussa 1914 lähdettiin sotaan, osa juhlien ja laulaen. Miksi?

    Euron kohdalla on samantapainen tilanne, tiedetään, että pieleen meni, muttei tiedetä, miten tilanne ratkaistaisiin ja samalla säilytettäisiin omat asemat. Toisaalta kun katsoo Kataista ja kumppaneita, näkee, etteivät he todennäköisesti ymmärrä asioista paljoakaan, vaan ovat täysin avustajiensa vietävänä. Pystyykö esimerkiksi Urpilainen arvioimaan vakuusjärjestelyjä tai ymmärtääkö hän niistä mitään?

    Suomella on nuo kaksi vaihtoehtoa, sisäinen devalvaatio tai paluu omaan valuuttaan. Ainoa tapa vähentää nopeasti työvoimakustannuksia on poistaa tel-maksut kokonaan. Sitä kai yritetään seuraavaksi, sillä eikö ne EMU-puskurit luotu juuri tämmöistä tilannetta varten?

Trackbacks & Pingbacks

  1. Kreikka säästää - tätä on sisäinen devalvaatio » Verkkolehti Maailmankuva

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: