Skip to content

EKP on suurin syyllinen Euroalueen velkakriisin – pienten maiden kuten Suomen kannalta kriisinhoidon jäljet pelottavat

Touko 18, 2013

Valtion ja yleisemmin koko julkisen talouden tasapaino on ensisijaisesti kiinni nominaalisen kansantuotteen kehityksestä. Valtion verotulot ja kyky maksaa velkansa ovat kiinni siitä kuinka NGDP kehittyy, ei siitä miten reaalitalous muuttuu jonkin shokin vuoksi. Nyt Euroalueen ”velkakriisi” on seurausta siitä, että moni euroa käyttävä maa on joutunut putoavan NGDP:n kurimukseen.

Olen kirjoittanut tästä useaan otteeseen, mutta tätä asiaa on ilmeisesti toistettava yhä uudelleen.

Koska NGDP = W + Pr, missä W on palkat ja Pr on yritysten voitot. Koska valtion verotulot T voidaan yksinkertaistettuna kuvata palkoista ja yritysten voitoista perittäviksi prosenteiksi, niin verotulot

T = twW + tpPr

missä tw on palkkojen veroprosentti ja tp on voittojen veroprosentti (yksinkertaistan, välilliset verot voidaan ajatella osaksi tw:n arvoa). Jos työllisyysaste tipahtaa, niin ainakin W pienenee. Tuon seurauksena myös T pienenee.

Mikäli talouteen osuu vaikkapa iso reaalitalouden tarjontapuolen shokki kuten arabikevään aiheuttama raakaöljyn saatavuuden heikentymisestä johtuva hintojen nousu, niin mikäli öljyn hinnan ei anneta nousta ovat tulokset niitä, mitä on Euroalueella nähtävissä. Mutta EKP kuitenkin yritti öljyn hinnannoususta johtuvan inflaatiopiikin nitistämistä.

Ainoa keino reaalitalouden tarjontapuolen shokin tuottaman inflaatiosysäyksen eliminoimiseksi on talouden jarruttaminen niin paljon, että esimerkiksi raakaöljyn kysyntä tipahtaa riittävästi. Koska Euroalue ei kuitenkaan ole yksinään määräämässä raakaöljyn hintoja, niin inflaatiopiikin torjunta oli käytännössä tuhoon tuomittu temppu. Samalla tosin summa W + Pr tuli niitattua aika rajusti alaspäin.

EKP onnistui mainiosti niittaamaan Euroalueen talouden ilman todellista tarjontapuolen shokin tuottaman inflaatiopiikin poistavaa vaikutusta. Raakaöljyn hinta tosin palautui aika mukavasti kun Arabikevät meni ohitse, mutta Euroalueen talous ei palautunut. Tuosta saadaan pitkälti kiittää EKP:n politiikkaa.

Nyt summan W + Pr pieneneminen tarkoittaa sitä, että myös T pienenee ja valtio alkaa velkaantua. Toisin sanoen keskuspankilla on käytännössä jumalankaltainen kyky niitata valtiontalous kontalleen mikäli huvittaa. Mutta tuleepahan torjuttua inflaatiota.

Omassa valuutassaan lainaavan maan kuten Japanin on aina kovan paikan tullen mahdollista määrätä oma keskuspankkinsa potkaisemaan talous nominaaliselle kasvu-uralle, mikä vähitellen poistaa velkaongelman. Kun talous kasvaa nominaalisesti, niin verotulot kasvavat ja valtion velkaantuminen vähenee. Japanin uuden hallituksen talouspolitiikka pyrkii muun muassa tuohon ja hyvältä näyttää.

Euroalueen mailla kuten Suomella tilanne on aivan toinen. Ei ole omaa keskuspankkia, joka tarvittaessa potkaisisi nominaalisen talouskasvun liikkeelle. Suomelta lisäksi puuttuu Japanin, Ruotsin, Svetsin, Tanskan, UK:n ja Yhdysvaltojen viimeinen hätäkeino, johon turvauduttaessa keskuspankki yksinkertaisesti ostaa kaiken liikkeellä olevan valtion velan. Moinen temppu tuppaa kiihdyttämään inflaatiota, mutta oman valuutan ja oman keskuspankin omaava valtio, joka lainaa omassa valuutassaan, ei voi koskaan joutua maksukyvyttömäksi.

Euroalueen pieni jäsenmaa kuten Suomi on asian kannalta pahimmassa mahdollisessa tilanteessa. Esimerkit siitä kuinka pieniä maita kohdellaan ovat Irlannin, Kreikan ja Kyproksen – itse asiassa myös Portugalin – tulosten perusteella todella kylmääviä. Kriisiin joutuneiden pienten Euromaiden talous voidaan tuhota silmää räpäyttämättä. Vain pari päätöstä EKP:n ja komission sekä Neljännen Valtakunnan johdon toimesta, niin tuho on varmaa. EKP:n politiikka on täysin Suomen hallituksen ja Suomen etujen tavoittamattomissa. Suurin talouteemme vaikuttava toimija ei ole tilivelvollinen Suomelle eikä suomalaisille.

On uskomatonta, että meillä Suomessa harva tuntuu tajuavan millaista tämä peli on.

PS. Pahoittelen taukoa bloggauksissa, mutta kyyti on välillä ollut sen verran kylmää, että ei ole oikein ehtinyt kirjoittelemaan.

Mainokset

From → Uncategorized

3 kommenttia
  1. Kun ollaan rahapoliittisesti ”selkä seinää vasten”, eli korot ovat valmiiksi nollassa, ainoat konstit löysätä rahapolitiikkaa ovat joko pienentää riskipreemioita tai lisätä inflaatio-odotuksia (jolloin reaalikorkoa on mahdollista laskea, nimelliskorkojen paikallaanpysymisestä huolimatta). Keskeinen ongelma on, että Saksan ja Baselin sadomonetaristit eivät taida oikein itsekään tietää, mitä haluavat.

    • Rahapolitiikan löysäämiseksi on muitakin keinoja, mutta niitä ei EKP käytännössä pysty toteuttamaan. Esimerkiksi BoJ ostaa tällä hetkellä kaikkea mikä nyt sattuu hollille ja jälki näkyy aivan oikein jenin arvossa. Samaahan on SNB tehnyt jo pitkän aikaa, SNB laittaa frangit palamaan ettei arvo nouse.

      Mikäli EKP haluaisi helpottaa Euroalueen rahatilannetta ja yritysten lainansaantia, niin EKP voisi täysin surutta ja riskeistä välittämättä ostaa kaikki yritysten velkakirjat ja kaikki asuntovelat. Markkinoille tulevan uuden rahan määrä riittäisi kompensoimaa monia nykyisiä ongelmia.

      • totta turiset, mainitsin tuossa nyt vain ne, jotka eivät tasetta kasvata. OMT hyvä esimerkki tasevaikutuksettomasta operaatiosta, jolla premikat saatiin alas.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: