Skip to content

Saksalla on kokemusta siitä kuinka hoidetaan liiallinen velka ja valuutan yliarvostus ilman devalvointia

huhtikuu 6, 2013

Olen joissain yhteyksissä ihmetellyt kommentteja, joiden mukaan Saksalla on kokemusta siitä kuinka hillitön valtionvelka ja valuutan yliarvostus hoidetaan ilman devalvaatiota ja inflaatiota. Kysymys jäi vaivaamaan minua sen verran pitkäksi aikaa, että päätin selvittää onko Saksalla todellista kokemusta tuollaisesta. Selvitykseni lopputulos on, että kyllä, kyllä Saksalla on tuollaisesta tempusta kokemusta.

Saksa ratkaisi aikoinaan ongelman kolmella hyvin yksinkertaisella keinolla, jotka olivat:

  1. Saksa yksinkertaisesti ilmoitti, että se ei maksa velkojaan.
  2. Saksa päätti säädellä aikaisemmin vapaasti liikkuneita rahavirtoja.
  3. Saksan ulkomaankaupassa vienti- ja tuontihinnat irrotettiin täydellisesti maailmanmarkkinahinnoista tukiaisilla ja bilateraalisilla sopimuksilla.

Tuon lopputuloksena Saksa saavutti ennennäkemättömän taloudellisen noususuhdanteen, jonka aikana työllisyys kasvoi muutamassa vuodessa valtaisasta työttömyydestä täystyöllisyyteen ja akuuttiin työvoimapulaan. Lisäksi yksityinen teollisuus takoi ennennäkemättömiä voittoja, mikä sai teollisuus- ja pääomapiirit kannattamaan valittua politiikkaa lähes poikkeuksetta.

Kesäkuun 8. päivä vuonna 1933 Saksan hallitus päätti jättää maksamatta merkittävän osan ulkomaisista veloistaan. Neuvottelut ”hiustenleikkuusta” ja sen tarkemmasta kohdentamisesta kestivät aina joulukuuhun 1933, jolloin Saksan hallitus ja keskuspankki päättivät yksimielisesti jättää lähes kaikki ulkomaiset velat kokonaan maksamatta.

Saksan yksipuolinen ilmoitus aiheutti, luonnollisesti, melkoista raivoa Lontoossa, Pariisissa ja New Yorkissa. Saksan suurimpia velkojia olivat yksityiset pankit, mutta kriisi eskaloitui nopeasti poliittiseksi suurten pankkien välittömästi rynnätessä hallitustensa puheille, minkä vuoksi kesäkuun päätös ei ollut niin yksinkertainen kuin Saksan hallitus oli kuvitellut. Koska tosiasia kuitenkin oli, että Saksalla ei yksinkertaisesti ollut rahaa velkojen maksamiseen päätyi Saksa joulukuussa 1933 velkojen yksiselitteiseen maksamatta jättämiseen ilman tarkempia sopimisia.

Päätöksen seurauksena Saksa joutui aloittamaan huomattavan valuuttavirtojen sääntelyn, sillä Saksan luottokelpoisuus kansainvälisillä markkinoilla oli mennyt. Huomattavaa onkin, että tuo luottokelpoisuuden menetys ei menoa haitannut kunhan hallitus vain oli riittävän reipasotteinen. Mielenkiintoista on myös se, että Saksa ei devalvoinut koska saksalaiset aina korkeinta poliittista johtoa myöten pelkäsivät inflaatiota irrationaalisessa määrin.

Inflaation pelko antoi monille rajoituksille poliittista hyväksyntää sekä johtavissa asemissa olevien että tavallisen kansan mielissä. Hyvinkin rankkoihin rajoituksiin oltiin valmiita suostumaan kunhan inflaatiota ei vain esiintyisi.

Koska Saksan markka oli rajusti yliarvostettu ja sidottu kultakantaan, niin Saksan vienti oli aika heikoissa kantimissa. Samanaikaisesti teollisuus oli riippuvaista tuonnista, mikä edellytti ulkomaisen valuutan saatavuutta eli vientiä. Ratkaisuksi Saksa keksi vientiteollisuuden tukiaiset, joiden avulla vientihinnat irtosivat tuotantokustannuksista. Koska kaikki pääomaliikkeet Saksaan ja Saksasta ulos olivat nyt säänneltyjä, niin temppu oli mahdollista tehdä ilman devalvaatiota. Käytännössä tuo kuitenkin tarkoitti sitä, että Saksan markka pysyi nimellisesti vahvana, mutta alkoi muuttua leikkivaluutaksi aikaisemman avoimen vaihdettavuutensa sijaan.

Koska yleinen tukiaispolitiikka osoittautui lähes mahdottomaksi nopeasti kasvaneiden kustannusten vuoksi alkoivat Saksan valtiovarainministeriö ja keskuspankki suunnitella markan devalvaatiota. Tukiaisiin tarvittavien rahasummien kasvu oli luonnollista, sillä vientiteollisuus tyynesti piilotti kustannuksia tuotantoon ja pumppasi tukiaisten muodossa mukavia voittoja vientiin tarkoitetuista tuotteista. Kun devalvaatiosuunnitelmat tulivat esille korkeimmalle johdolle, niin ne torpattiin käytännössä refleksinomaisesti.

Perustelut devalvaation ja pääomaliikkeiden vapauttamisen torppaamiselle oli inflaation pelko. Korkeimmissa poliittisissa piireissä todettiin pelkkien delvaatiopuheiden olevan vaarallisia ja niiden kitkemisen pelastavan Saksan ja saksalaiset inflaatiolta. Tuo inflaatio kohtaan tunnettu kauhu oli ilmeisesti aitoa ja hyvin merkittävä osa koko talouspoliittista agendaa.

Tukiaisten kasvaessa ja vaihtotaseongelmien piinatessa Saksaa ja valuuttavarantojen ollessa lähinnä kädestä-suuhun –tasoa neuvotteli Saksa toisten maiden kanssa useita kahdenkeskisiä, bilateraalisia, kauppasopimuksia. Noissa sopimuksissa muun muassa Kruppin terästuotteita tai IG Farbenin kemiantuotteita vaihdettiin jollain maagisella vaihtosuhteella vaikkapa raakaöljyyn, puuvillaan ja muihin raaka-aineisiin.

Vuoteen 1938 mennessä Saksan markka olikin muuttunut eräänlaiseksi mikkihiirirahaksi, jonka luonnollinen vaihtoarvo oli kadonnut. Saksa oli ulkona sekä kansainvälisiltä pääomamarkkinoilta että kansainvälisiltä raaka-aine- ja tavaramarkkinoilta.  Tämä siitä huolimatta, että Saksan markka oli virallisesti yhä kultakannassa eikä sen virallista arvoa oltu muutettu.

Saksan taloudessa meni kuitenkin hyvin. Työttömyys oli kadonnut, vienti veti ainakin nimellisesti ja jopa saksalaisten elintaso oli noussut. Ja mikä tärkeintä saksalaisen mentaliteetin ymmärtämisen kannalta: inflaatiota ei käytännössä esiintynyt vaikka talous oli ilmeisen ylikuumenemisen tilassa erityisesti konepajateollisuuden ja työmarkkinoiden osalta.

Historiaa lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, jonka mukaan saksalaisten kollektiivisessa muistissa on tuo talouden nousu Suuresta lamasta ilman devalvaatiota ja ilman inflaatiota.

Saksalainen oppi siitä, että järjettömästi velkaantuneen valtion talous on saatavissa nousuun ilman devalvaatiota, ilman valuutan kellutusta ja ilman inflaatiota, on siis paikkansa pitävä. Mutta myös keinojen pitää olla saksalaisia, niitä samoja, joita Saksa käytti vuoden 1933 velkojensa mitätöinnistä alkaen.

Noiden keinojen lopputulos on sitten historiaa.

 

 

Lähteenä olen käyttänyt: Adam Tooze: The Wages of Destruction.

Advertisements

From → Uncategorized

3 kommenttia
  1. Pekka permalink

    http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2013/04/06/saksa-sen-kun-porskuttaa/20134992/139
    Katsotaanpa mitä saksalaistuneella suomalaistoimittajalla on sanottavaa:
    ”Sveitsi on menettänyt dramaattisesti vientiosuuksiaan, kun sen oma rahayksikkö on turvasatamavaluuttana noteerattu yhä korkeammalle. Maan keskuspankki on tehnyt kaikkensa estääkseen frangin arvon nousun pilviin. Pankki jopa kypsyi vuonna 2011 sitomaan sen euroon.

    Keskustelussa euron eduista ja haitoista on seurattu tarkkaan myös puntaansa pitäytyneen Ison-Britannian kokemuksia. Täällä on pantu merkille, että se on velkaisempi kuin euromaat. Britannian kilpailukyky on rapautunut, sen tuottavuus on laskenut Välimeren maiden alle ja sen vientikin vetää niitä heikommin.”

    Sveitsi
    Frangin kurssi on rajoitettu 0.83 euroon, mikä sekin lienee suuri haaste Sveitsin teollisuudelle. Eurostatin mukaan Sveitsin ulkoinen tase ja vienti näyttää ihan hyvältä olosuhteisiin nähden. En tiedä mitä toimittaja tarkoittaa dramaattisilla menetyksillä.

    Britannia
    Britannia on pahassa jamassa edelleen, vaikka punta on jo halventunut. Eurossa maa olisi täydessä kaaoksessa tai sitten euro olisi hajonnut.

    Eli saksalaistuneen toimittajan mukaan Saksa tarvitsee euroa, koska sen oma keskuspankki olisi epäpätevä harjoittamaan oikeanlaista rahapolitiikkaa. Ehkä tilanne on tässä suhteessa sama kuin 30-luvulla.

  2. Pekka permalink

    http://www.aamulehti.fi/P%25C3%25A4%25C3%25A4kirjoitukset/1194806183215/artikkeli/analyysi+saksa-aiti+tietaa+parhaiten.html

    ”Ei ole Saksan vika, jos toiset ovat omien toimiensa tai oman toimettomuutensa takia tuhlanneet mahdollisuutensa ja jääneet Saksan talousmahdin jalkoihin.”

    Asialla Aamulehden artikkelitoimittaja, mikä sellainen sitten ikinä onkin. Veikko voisi vastata onko se talousmahti luonteeltaan rahapoliittista. Ja sitten yrittää arvata uudestaan minkä vangiksi tässä on jääty. Suurin syy miksi ollaan näinkin pitkällä on juuri se etteivät ihmiset tiedä mikä heihin iski. Vai että oikein Saksan talousmahti. Voi helvetti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: