Skip to content

Mistä Euroalueen kriisi johtuu – epämääräisiä mutinoita

maaliskuu 21, 2013

Euroalueella eletään tällä hetkellä aivan hillitöntä kokonaiskysynnän tipahtamisen tuottamaa shokkia. Onkin todella masentavaa lukea johtavissa asemissa olevien henkilöiden kirjoituksia tai puheita siitä, että pitää leikata kysyntää että saataisiin talous kasvamaan. Monet kriisin korjaamiseksi esitetyt ratkaisut ovat ensisijaisesti vahingollisia kuten käytäntö on jo näyttänyt lähes koko Euroalueella. Juuri tuon havaittavissa olevan vaikutuksen vuoksi euroeliitin into jatkaa jo epäonnistuneeksi osoittautunutta politiikkaa on temppu, jonka logiikka ei aukene minulle millään keinolla.

Mutta kertauksen vuoksi käyn lävitse muutaman perusasian kriisistä.

Kysymys: Mikä aiheutti Euroalueen kriisin?

Vastaus: Kriisiin joutuneiden maiden kokonaiskysynnän (AD) tipahtaminen.

Kysymys: Mikä aiheutti kriisiin joutuneiden maiden kokonaiskysynnän tipahtamisen?

Vastaus: EKP:n tekemät typerät virheet. Käytännössä rahapolitiikan tuntuva kiristäminen siinä vaiheessa kun Yhdysvalloista peräisin oleva shokki oli juuri osunut ja uudestaan silloin kun pahimmasta meinattiin selvitä. Ratkaisevat iskut tapahtuivat Irlannin osalta kun Trichet pakotti Irlannin takaamaan vaikeuksiin joutuneet pankkinsa. Espanjan, Italian ja Portugalin osalta ongelmat lävähtivät silmille kun EKP kiristi rahapolitiikkaansa arabikevään aikana ja pankkien lainaehtoja alkuvuodesta 2012. Kreikka on taas sitten oma lukunsa, sillä Kreikan taloudenpito on ollut aivan ainutlaatuista jopa euromaaksi.

Kysymys: Mikä aiheutti EKP:n tekemät typerät virheet?

Vastaus: Irlannin tapauksessa ei ole mitään mahdollisuutta saada sitä selville. Pahoilla kielillä on omat oletuksensa Trichetin henkilökohtaisesta roolista, mutta niitä ei voi koskaan todistaa. Muiden maiden osalta EKP mitä ilmeisimmin yksinkertaisesti arvioi talouden väärin ja kuvitteli, kuten moni ekonomisti ympäri maailmaa, että kyseessä on pohjimmiltaan pankkikriisi eikä kokonaiskysynnän putoamisesta johtuva kriisi.

Kaiken kaikkiaan on hyvin, hyvin hämmästyttävää seurata sitä keskustelua mikä Euroalueella asian suhteen velloo. Tämä siksi, että pelkkiä numeroita katsomalla pitäisi olla ilmeistä, että kun vuonna 2008 kriisi iski Eurooppaan, niin käytännössä koko Euroalueen kokonaiskysyntä notkahti koska EKP ei huolehtinut nominaalisen shokin tasoittamisesta. Itse asiassahan EKP on kiristänyt rahapolitiikkaa pariinkin otteeseen kriisin aikana.

Itse asiassa en tiedä yhtään järjellistä ekonomista mallia, jossa rahapolitiikan kiristäminen ei johtaisi kokonaiskysynnän laskuun ja tuottaisi deflatorisia paineita. Tähän sitten sellainen pikku knoppikysymys: Mitäpä luulisitte pankeille tapahtuvan kun kokonaiskysyntä tipahtaa ja talouteen syntyy deflatorisia paineita? Aivan, pankit joutuvat inhottaviin ongelmiin. Tämä on kriisin yksi puoli.

Toinen knoppikysymys: Mitä luulette tapahtuvan valtioiden verotuloille kun kokonaiskysyntä tipahtaa eli nominaalinen kansantuote niiaa? Aivan, valtioiden verotulot putoavat, mikä aiheuttaa valtioille lainanottotarvetta.

Mitä luulette tapahtuvan tilanteessa, jossa ainoat lainat, joita vastaan EKP antaa pankeille rahaa papereiden täydestä nimellisarvosta ovat valtioiden velkakirjoja, samalla kun kokonaiskysyntä putoaa ja valtiot alkavat velkaantua? Aivan, pankit lakkaavat luotottamasta supistuvaa yksityistaloutta ja ostavat valtioiden velkakirjoja.

Mitä luulette tapahtuvat siinä tilanteessa, että vieraassa valuutassa kuten euroissa lainaavien valtioiden lainamäärä lähestyy niitä markkinoiden hyvin tuntemia ylärajoja, joiden jälkeen velkojen hoito vaikeutuu? Aivan, pankit alkavat vaatia korkeampia korkoja ja valtiot joutuvat hillittömiin rahoitusvaikeuksiin.

Kaiken tämän lopputuloksena tapahtui kuten kaikki tiedämme. EKP mitä ilmeisimmin totesi (toivottavasti totesi, sillä vaihtoehto tarkoittaisi täydellistä ammattitaidottomuutta) tehneensä aivan käsittämättömiä virheitä ja tuon seurauksena muun muassa Trichet puhui julkisesti lähinnä huumehöyryiltä vaikuttavia juttuja luottamuskeijusta ja pikaisesta kasvusta luottamuksen kautta. Ikävää oli se, että myös komissio panikoitui totaalisesti eikä siivoojaskandaalin vuoksi komerossa käynyt IMF ollut kovinkaan tolkullisessa tilassa (mikään organisaatio ei ole tuollaisen johtajavaihdoksen jälkeen).

Tuossa tilanteessa komissio ja EKP ilmeisesti etsivät jotain keinoa pelastaa kasvonsa ja olla tunnustamatta tekemiään virheitä. Ratkaisuksi joku keksi growsterity-politiikan, jonka EKP, komissio ja monet hallitukset riemumielin omaksuivat. Valitettavasti tuo politiikka on osoittautunut tuhoisaksi Euroalueen taloudelliselle vakaudelle ja mahdollistanut EKP:n suoran sekaantumisen politiikkaan. Mielenkiintoiseksi ja mitä ilmeisemmin ennustamattomaksi vaikutukseksi on pompannut growsterity-politiikan liikkeelle töytäisemä poliittinen epävakaus.

Vaikuttaakin siltä, että komissio ja EKP eivät todellisuudessa ole pätkääkään huolestuneita Euroalueen kasvavasta työttömyydestä ja kansantalouksien romahtamisesta. Mitä ilmeisimmin suurempaa huolestuneisuutta tuottavat EU:n ja euron suosion huima tipahtaminen.  Äänestäjät saattavat äänestää väärin ja kaataa niin ilahduttavasti edenneen liittovaltiokehityksen, mikä tuottaisi monille virkamiehille ja poliitikoille ikävän yllätyksen urakehityksen tukahtuessa. Tämä on se todellinen syy miksi komissio, EKP ja monien maiden hallitukset ovat käytännössä paniikissa  ja kyvyttömiä järkevään päätöksentekoon.

Uskomattomaksi tilanteen tekee se, että mikäli EKP päättäisi toteuttaa koko Euroalueen laajuista rahapolitiikkaan Saksan kehitykseen tuijottamisen sijaan, niin kriisi olisi parannettavissa suhteellisen helposti. EKP:n pitäisi omilla toimillaan pumpata kokonaiskysyntää ylöspäin niin paljon, että minkään euromaan kokonaiskysyntä ei junnaisi paikoillaan eikä varsinkaan pienenisi.

Totta kai tuo tarkoittaisi merkittävää inflaatiosykäystä osalle euromaista. Todennäköisesti Saksassa nähtäisiin luokkaa 7-9% oleva inflaatio, mutta ongelmissa olevat reunamaat pääsisivät pois deflaatiokuilun reunalta ja pääsisivät takaisin kasvutrendille. Ilman nominaalisen kansantuotteen kasvua koko Euroalueella ei kriisi tule laukeamaan. Tuo kasvu taas edellyttää kokonaiskysynnän kasvattamista.

Kansalliset hallitukset kuten myös komissio ovat kyvyttömiä kasvattamaan kokonaiskysyntää. Ainoa taho, jolla on tarvittavat keinot on EKP. Yksinkertainen analyysi kertoo, että kriisi ei ole ohi ennen kuin EKP muuttaa rahapolitiikkaansa tai euro hajoaa.

Mikäli EKP ei muuta politiikkaansa, niin on vain ajan kysymys milloin jonkun ongelmiin joutuneen maan kansalaiset kyllästyvät jatkuvaan kurjistumiseen ja valitsevat hallituksen, joka on valmis ottamaan rahapolitiikan takaisin omaan hallintaansa. Tuolloin voimme heittää hyvästit rahaliitolle.

Ratkaisun avaimet ovat EKP:llä. Valitettavasti vain en ole kovinkaan luottavainen EKP:n järkiintymisen suhteen, sillä järkiintyminen edellyttäisi aikaisempien virheiden tunnustamista.

Mainokset

From → Uncategorized

3 kommenttia
  1. Pekka permalink

    http://thefaintofheart.wordpress.com/2013/03/17/mystery-solved-the-ecb-targets-germanaustrian-ngdp/

    Josko asia on kuten Nunes sanoo, EKP on Saksan keskuspankki. Olen yrittänyt miettiä ja tutkia paljonko Saksa tosiasiassa lämpenisi, jos EKP ryhtyisi Suomen keskuspankiksi. En oikein saa aikaan mitään julkaisukelpoista, mutta tuntuu siltä ettei ihan hirveäsi. Toisaalta, kuka välittää jostain Suomesta. Duunarit äänestää demareita, eikä niitä voisi vähämpää kiinnostaa.

    Pelkään pahoin että meitä odotta kohta ihan helvetinmoinen duunarityöttömyys. Yritysveron pudotus ja pieni growsterity saattaa pitääkin suuren osan insinööreistä töissä, mutta kansakunta kuolee kyllä sillä menolla nälkään. Mitä me tehdään sen Urpilaisen kanssa, pitäiskö jonkun selittää kuinka tää menee.

  2. Gus Grissom permalink

    Blogistin puheet ja vaatimukset ovat pelkkää sokeaa saivartelua ja sijaistoimintoa, ja suhteessa ongelmaan kyseessä on pelkkä idiotia. Hän ei tajua itse ongelmaa.

    Ongelma poistuu vain poistamalla ongelman syy. Tämä sama idiotia koskee myös päättäjiämme, sillä en ole nähnyt kenenkään päättäjän puuttuvan itse ongelman syyhyn ja vaativan sen poistamista. Ei hirttoköydestä voi pelastua vaatimalla hirttoköyden tasoittamista hieman sileämmäksi.

    Euroopan maiden velkaantumisen ja taloudellisten (ja siitä seuraavien yhteiskunnallisten) ongelmien syy on VELKAPERUSTEINEN RAHAJÄRJESTELMÄ. Velkaantuminen ei näet johdu valtioista tai ihmisistä ja heidän holtittomasta taloudenpidostaan vaan rahajärjestelmästä itsestään.

    On sääli, ettei blogisti ymmärrä, että monopoliasemassa harjoitettu rahan lainaaminen korkoa vastaan tuhoaa väkisin (raha yhteiskuntaan tulee vain lainaamalla sitä yksityisistä pankeista).

    Raha- ja pankkijärjestelmämme ei ole osa yhteiskuntaamme vaan kansainvälinen yksityinen yritys. Valtiokin joutuu rahaa tarvitessaan lainaamaan sitä kansainvälisiltä pankkiireilta. Suomessa ei ole omaa rahaa, vaan elämme pankkiirien armoilla. Valtiomme laskee sen varaan, että se itse ja kansalaiset menevät velkaan (ja yhä syvenevään velkakierteeseen ja velkaorjuuteen), että yhteiskunnassa olisi rahaa. Siksi suomalainen yhteiskunta on ytimiä myöten perverssi. Kaikki on päälaellaan.

    Suomessa ei siis ole vaadittu tuhoisasta raha- ja pankkijärjestelmästä luopumista ja oman terveen rahajärjestelmän luomista. Suomessakaan ei ole missään kajottu itse ongelman syyhyn.

    Turhaa on se, mitä Suomessa on puhuttu ja vaadittu, ja turhaa ovat kaikki auttamis- ja pelastusoperaatiot.

    Sitten on vaadittu lainapakettiin suostumista joko ehdoitta tai vaatimalla ehdoiksi ”sijoittajien vastuuta”, ”yksityisten lainanantajien sitouttamista lainasalkkuihin”, ”ongelmamaiden velkakestävyyden rehellistä arviointia” ja ”veronmaksajien vastuiden rajoittamista”. Laajemmassa näkökulmassa on vaadittu ”pankkiveroa” (esim. SDP). Ketä tällainen saivartelu auttaa? Raha- ja pankkijärjestelmä jauhaa tuhoaan vääjäämättä, eikä sitä vähääkään hidasta vastuiden pohtiminen, oman nahan pelastamisfantasiat, velanmaksukyvyn pohtimiset, veronmaksajien aseman kuvitellut helpottamiset tai rahan keräämiset varalle pankkiverolla.

    Tuho jauhaa eteenpäin kaikesta tällaisesta huolimatta tismalleen omaan tahtiinsa. Portugali tuhoutuu, autettiin sitä lainapaketein tai ei. Suomi tuhoutuu, autettiin sitä lainapaketein tai ei. Koko Eurooppa tuhoutuu, autettiin sitä lainapaketein tai ei. Kaikki toimet tuhon estämiseksi ovat turhia, ellei itse ongelmien syytä, tuhoisaa raha- ja pankkijärjestelmää, poisteta. Sitä ei voi korjata, se on poistettava.

    Lainapaketeilla ei yksinkertaisesti voi saada mitään helpotusta aikaan. Kyseessä on idiooteille syötetty huijaus. Sama koskee väliaikaista vakausrahastoa ja suunniteltua pysyvää vakausmekanismia. Raha- ja pankkijärjestelmä tuhoaa luonteensa vuoksi väkisin, eivätkä tuollaiset toimet vaikuta siihen mitenkään. Ne ovat naurettavia ja vastuuttomia. Vastuuttomuus huutaa taivaaseen asti, sillä tuleva tuho on tekevä pahaa jälkeä.

    • Käsitys fiat-rahan luonteesta velkana aina ja kaikissa tapauksissa on väärä. Sen vuoksi siihen perustuvat johtopäätöksetkin ovat vääriä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: