Skip to content

Instituution kuolema – surumarssi suomalaiselle laatujournalismille

tammikuu 9, 2013

Ulkomaille suuntautuneen työmatkan jälkeen yksi perinteisiä ilonaiheita on ollut Helsingin Sanomien lukeminen. Ei ole enää. Suomalaisen sanomalehti-instituution ikoninkaltaisessa asemassa olleen Helsingin Sanomat –lehden rappio kiteytyi tänään palatessani ulkomailta. Nuoret, kauniit naiset pyysivät minua osallistumaan arvontaan ja kertomaan tilaanko Helsingin Sanomat –lehteä ja jos en tilaa, niin miksi en tilaa. Osallistuin arvontaan ja kerroin syyn: laatujournalismin puute.

Kiitokseksi vaivastani sain uusimman Helsingin Sanomien, eli tuttavallisesti Hesarin, numeron. Ensimmäinen hämmennys on lehden uudessa koossa, lehti kamppailee nyt ulkonäöllisesti tasaväkisesti Metro-lehden ja muiden ilmaisjakeluiden kanssa. Paksuuttakaan ei ole paljoa enempää. Kuinka kauas on voinutkaan sanomalehti loiston päivistään vajota!

Vaikka muuten kirjoitan ensisijaisesti taloudesta, niin Hesarin rappio on minulle vakava paikka. Muistan isoisäni, kauan sitten, tilanneen Hesaria. Lapsuudenkotiini tuli Hesari. Itse tilasin Hesaria aina vuoteen 2007 saakka, minkä jälkeen omaa erikoisalaani eli taloutta koskevien kirjoitusten taso oli luokattomuudessaan sitä sarjaa, että en suostunut jatkamaan tilausta. Tämä siitä huolimatta, että Hesarin kulttuurisivut olivat tuolloin varsin ansiokkaat. Vaimoni olisikin halunnut tilausta jatkaa kulttuurisivujen vuoksi.

Koska hänen työpaikalleen Hesari kuitenkin tuli, niin päädyimme pienen neuvottelun jälkeen tilauksen lopettamiseen.

Helsingin Sanomat on nykyisellään irvikuva siitä mitä lehti oli vielä vähän yli kaksikymmentä vuotta sitten. Tuolloin oli aivan normaalia, että talouden ammattilaiset tarkistivat mitä Hesari on asiasta kirjoittanut. Syynä tuohon oli se, että aktiivisten toimittajien tekemän taustatyön vuoksi Hesari oli monesti luotettavampi tietolähde kuin mikään muu mitä Suomesta oli saatavilla. Tuohon aikaan ulkomaiset tietolähteet maksoivat melkoisesti, mutta Suomea koskevissa asioissa Hesari oli uskottavampi kuin mikään muu lähde.

Syynä Hesarin luotettavuuteen olivat uskottavat, tinkimättömät toimittajat ja armoton taustatyö. Muistan silloisessa työssäni useamman kuin yhden kerran aikoinaan kironneeni Helsingin Sanomien juttuja, joissa kirjoitettiin muuta kuin olisin kollegoitteni kanssa halunnut kertoa. Hesari kirjoitti tuolloin tiukasti totuuden ja vain totuuden. Jos tietojen paikkansapitävyydestä oli mitään epäilystä, niin lähde kerrottiin. Myös tietojen vuoto valtiovallan tahi elinkeinoelämän edustajien toimesta oli hämmästyttävän tavallista, jolloin Hesari kirjoitti kuten asiat oikeasti ovat.

Kyllä on maailma noista ajoista muuttunut.

Ehkä merkittävimmät Hesarin alamäen käännekohdat löytyvät historiallisista tapahtumista. Ensimmäinen askel luistavalla pinnalla oli mielestäni aikoinaan kun Hesari otti systemaattisesti myönteisen kannan EU-jäsenyyteen. Tuolloin ensimmäinen kriittisen ja vapaan journalismin raja-aita murtui. Hesari muuttui aatteellisesti sitoutuneeksi lehdeksi. EU:n järjettömästä byrokratiasta ja tuhlailusta sekä suurten valtioiden ylivallasta kertovat artikkelit vähenivät lähes kadoten. Sitä rankkaa ja kritisoivaa lehteä oli entistä vähemmän.

Toinen suuri askel oli eurojäsenyys. Muistan (en kykene tarkistamaan muistanko oikein), että Hesari olisi ehtinyt kirjoittamaan pari kriittistä artikkelia eurosta ja siihen liittymisestä. Mutta ilmeisesti euro ja eurojäsenyys todettiin omistajan toimesta aatteellisesti kannatettavaksi asiaksi.

Tuon jälkeen Hesarin laatujournalismi talousasioissa ja yhteiskunnallisesti merkittävissä kysymyksissä on ollut pelkkää historian siipien havinaa. Sitä ei enää ollut.

Suren suomalaisen laatujournalismin kuolemaa.

Tilaisin mielelläni sen Helsingin Sanomat -lehden, jonka muistan vuosien takaa. Nykyistä lehteä en halua tilata.

Mainokset

From → Uncategorized

8 kommenttia
  1. Laitoin piruuttani hakemuksen hesarin taloustoimittajan tehtävästä. Olen todella yllättynyt, jos sieltä kuuluu mitään, mutta ihan ajatusleikkinä tulee olemaan hauska nähdä, millaisen ihmisen sinne ottavat.

    • Joskus aikoinaan olisin kuvitellut, että juuri kriittinen, vallanpitäjien nilkkoja pureksiva ja inhottavasti räkyttävä toimittaja olisi ollut sitä mitä Hesari haluaa. Mutta maailma on noista ajoista muuttunut.

      Minusta oli todella masentavaa huomata Hesarin nykytila tullessani työmatkalta takaisin. Ehkä sitä tulee vanhempana sentimentaaliseksi, mutta missä on se vallan vahtikoirana räkyttävä ja inhottavia juttuja kirjoittava lehdistö Suomessa? Ei sitä ole.

      Kaipaisin kyllä. Vaikka välillä omatkin nilkat saisivat jälkiä.

  2. Kulttuureilla ei ole oikeastaan kuin kolme vaihtoehtoa:
    1) vihaiset toimittajat, jotka vetävät moraaliseen lyhtypylvääseen tarvittaessa
    2) vihaiset kansalaiset, jotka vetävät fyysiseen lyhtypylvääseen tarvittaessa

    3) ilman jompaakumpaa checks and balances-tyyppiä vaihtoehtona on hidas ajautuminen syvään taantumuksellisuuteen. Juuri näin on käynyt. Jokaikinen osa-alue maassa – koulutuksesta yrittäjyyteen, julkisuusperiaatteista rahapolitiikkaan, on ryssitty. Koska lyhtypylväitä ei käytetä, kaikki ovat pimeässä.

  3. Lehdistöneuvos: Erkko käänsi Hesarin EU-myönteiseksi
    Kosmopoliitti Aatos Erkko otti missiokseen Suomen uittamisen EU:n jäseneksi.
    http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012050815545686_uu.shtml

    • Se hinta minkä lehti tuosta maksoi on ollut karmaiseva. Käytännössä Helsingin Sanomien kuolema alkoi tuosta päätökestä. Lehti oli linjansa valinnut. Jäähyväiset laatujournalismille.

  4. Pahinta tässä on se, että perintö jatkaa elämäänsä. Toimitus on täynnä ihmisiä, jotka ihan oikeasti uskovat asiaansa. Tietenkin sinne on otettu ihmisiä, jotka ovat ”sopivia”. Ne eivät itse edes tajua sitä – ja kuten kaikissa työpaikoissa, epäilevätkin oppivat ajan myötä hyväksymään ”realiteetit” ja alkavat uskoa asiaansa. Hesarin journalismia ei pelasta muu kuin toimituksen vaihtaminen. Sama juttu kuin Yleisradiossa.

  5. kuismankukka permalink

    Joskus muinoin kirjoitin työpaikallani salassa pidettävän tiedoksiannon klo 19 illalla ja laitoin sen työpöytäni laatikkoon ja lähdin kotiin. Aamulla en meinannut uskoa silmiäni, kun luin kyseisen uutisen Hesarista klo 6, ja teksti oli sanasta sanaan sama kuin kirjoittamani. Silloin oli toista.

  6. Pekka permalink

    Sama on valitettavasti tapahtumassa monille muillekin medioille. Mutta toivoa kuitenkin antaa se, että internetissä on noussut monia tasokkaita korvaajia näille. Sekä uusien kaupallisten medioiden että yksityisten blogien muodossa. Vanha media on menettänyt sekä asiantuntemuksen että moraalin. Se on vallan ja ties minkä ajokoira.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: