Skip to content

Telakkatuki, lain kirjain ja oman puolen pitäminen – nykypäivän Finlandisierung

joulukuu 30, 2012

Näin joulutauolta palattaessa täytyy todeta, että ei ole meno ainakaan hauskemmaksi muuttunut. STX-telakan laivatilauksen meno Suomen sijasta Ranskaan kertoo mielestäni vallan mainiosti siitä ajattelumallista ja toimintatavasta, joka näyttää läpitunkeneen nykyisen päätöksentekomme. Tuon ajattelumallin mukaan lakeja, erityisesti EU:n direktiivejä, täytyy noudattaa mahdollisimman tarkasti vaikka olisi täysin selvää, että tuo noudattaminen tulee tuottamaan suuren vahingon sekä Suomelle että suomalaisille. Mutta lakeja on noudatettu ja Bryssel pidetty tyytyväisenä.

Olen nyt joulun jälkeen uutisia lukiessani sen verran turhautuneella, kyynisellä ja ilkeällä tuulella, että pakko on vähän päästellä paineita. Varoitankin, että tämä kirjoitus on ilkeä ja provosoiva.

Jostain syystä olin sinisilmäisyydessäni olettanut, että hallitus pystyisi hoitelemaan edes yhden laivatilauksen ”kotiin”, mutta olin näköjään väärässä. En tunne tapausta niin hyvin, että kykenisin yksityiskohtaisesti analysoimaan kaikki taustalla vaikuttaneet tekijät, mutta muutamia valistuneita arvauksia lienee mahdollista esittää.

Ensimmäinen valistunut arvaukseni on se, että ministeri Vapaavuori puhuu totta sanoessaan YLE:n uutisille (juttu täällä), että kaikki tehtiin mikä oli EU-direktiivien mukaan mahdollista. Kuitenkin on syytä ymmärtää, että direktiivit kuten moni lakikin, ovat niin kuin ne luetaan. Arvaan hallituksemme ja virkamiestemme tulkinneen EU-direktiivejä tiukimman mukaan eli käytännössä Suomen ja suomalaisten vahingoksi.

Virkamiestemme ja poliitikkojemme taipumus tulkita EU-direktiivejä maamme vahingoksi ei ole ollenkaan epätavallista. Esimerkeiksi kelpaavat Natura, jätevesidirektiivi (ns paska-laki) ja yleensä kotimaisten yritysten vahingoksi tulkittu kilpailutuslainsäädäntö. Virkamiehet pelkäävät tekevänsä virheitä, sillä virheistä rangaistaan. Luovasta ongelmanratkaisusta ja Suomen etujen ajamisesta ei palkita, mutta luovan toiminnan seurauksena kaikki mahdollisuudet rankaisemiseen kyllä syynätään tarkkaan. Virkamies oppii nopeasti tulkitsemaan lakeja ja säädöksiä ankarimman ja hankalimman mukaan.

Toinen arvaukseni, joka on huomattavan kyyninen ja ilkeämielinen, liittyy poliitikkojemme ajattelumalliin. Toisen maailmansodan jälkeen Suomessa opittiin nöyristely herran suuntaan ja saksankielisellä alueella asiasta käytettiin termiä ”Finlandisierung”. Vastaava ilmiö on mielestäni aivan ilmeinen nykyisessä suhtautumisessamme Brysselin vaatimuksiin. Tämä huolimatta siitä, että Ranska ilmeisesti yksinkertaisesti päätti ajaa omia kansallisia etujaan mahdollisista direktiiveistä ja niiden tulkinnoista huolimatta. Ranskan toiminnan pitäisikin olla silmiä avaava ilmiö, mutta en valitettavasti jaksa luottaa sen herättävään vaikutukseen.

Moni poliitikkomme on ilmeisesti valmis vaikka mihin tyydyttääkseen Brysselin oikkuja,  joiden mielekkyys Suomen kannalta alkaa lähennellä entisen isännän eli Moskovan mielipuolisuustasoja. Talouskurisopimuksia, rikkidirektiivejä ja kaikkea muuta vastaavaa. Liittovaltion ihanuudesta puhuvat asettautuvat minun silmissäni samaan kategoriaan kuin aikoinaan asettuivat hulluimmat Neuvostoliiton ihanuudesta puhuneet kommunistit.

Neuvostoliiton todellisuus oli kuitenkin helposti nähtävissä pienelläkin vierailulla reaalitodellisuudessa. Aivan vastaavasti väkisin kasaan runnottavan Euroliittovaltion ihanuus on nähtävissä pienellä vierailulla reaalitodellisuudessa. Mikäli tutustuminen Kreikan ja Espanjan mellakoihin ei innosta, niin kirjoituspöydän ääressä voi palauttaa itsensä maan pinnalle tarkastelemalla Euroalueen makrolukuja. Samaa ihanuutta tarjoili Neuvostoliitto – Euroliittovaltion kannattajat kykenevät samaan reaalitodellisuuden kieltämiseen kuin Neuvostoliiton ihannoijat aikoinaan.

Poliitikkojen ja johtavien virkamiesten kannalta Bryssel on itse asiassa vielä houkuttelevampi nöyristelyn kohde kuin Moskova aikoinaan. Syynä on se, että Bryssel tarjoaa pääsyn lihapatojen ääreen huippupalkoille ja turvattuun asemaan. Tuollaisessa turvatussa asemassa ei enää tarvitse välittää Suomen kehityksestä eikä tarvitse huolehtia vaaleista, joissa aina niin arvaamattomat äänestäjät saattavat yllättäen äänestää väärin.

Täytyy myöntää, että Bryssel on hoitanut homman tehokkaasti. Parasta mitä Moskova saattoi luvata oli Gulagin välttäminen ja sopiva pesti Suomessa, sillä keskuskomiteaan tai puolueen sihteeristöön ei pääsyä olisi ollut. Bryssel taas kykenee tarjoamaan uskollisille aatteen sotureille urakehityksen paremmille palkoille ja turvatumpaan asemaan.

Ei ihme, että tämä moderni Finlandisierung alkaa saavuttaa mittasuhteita, joista en olisi aikoinaan osannut edes uneksia.

Mainokset

From → Uncategorized

4 kommenttia
  1. mato matikainen permalink

    se mitä kirjoitat , on valitettavan totta-esim maataloudessa tuosta EUn hulludesta on riittävästi surulllista näyttöä, sama koskee verotuksen parissa työskenteleviä Ihmisiä-he oon jo ”sairastuneet” jatkuvaan EUn aiheuttamaan direktiivi ja laki ja laintulkinta kierteeseen-lisättynä omien päättäjä pässiemme aiheuttamat sekoilut
    tällä menolla homma ei parane-sillä osa päättäjistäme on täydellisen sokeita menemään vaikka giljotiiniin ”asiansa puolesta”#.

  2. Pekka permalink

    Mikäli asia menee niin kuin se näyttää, että Ranska suurena toimijana käytti EU:n sääntöjä pienempää vastaan, näyttää tulevaisuus todella synkeältä. Aikaisemmin jo tiedettiin että meillä on valuuttapakkopaita ja sen myötä hallitsemattomia vastuita ympäri virtuaaliliittovaltiota. Nyt sitten suuret osavaltiot tulkitsevat mielivaltaisesti virtuaaliliittovaltion lakeja ja voivat käytännössä päättää mitkä teollisuuden alat Suomesta joudutaan ajamaan alas.

    Tilanne on täysin kestämätön ja vaikuttaa siltä, että EU:sta eroaminen on aivan yhtä oleellista kuin EURO:sta eroaminen.

    • Suurvallat ovat aina ajaneet omia etujaan viime kädessä piittaamatta kansainvälisistä sopimuksista. Joskin pienemmiltä valtioilta sitten on sopimusten pilkuntarkkaa noudattamista vaadittu aina kun se on suurvallalle sopinut.

      Tarkkoja taustoja tästä jutusta en tiedä, mutta vaikuttaa tosiaan tuon vanhan kaavan toistolta.

      Suoman kaltaisen pienen valtion kannalta on aika ikävää, että mennyttä ovat sekä rahapolitiikka että yhä enenevässä määrin muukin talouspolitiikka. Lainsäädäntövallasta puhumattakaan. Tätä vauhtia jopa USA:n mallinen tiukka liittovaltio olisi parempi vaihtoehto kuin nykyisenkaltainen yhä paheneva suurten jäsenmaiden ja komission mielivalta. Tosin en pidä liittovaltiota suomalaisten etujen mukaisena. Myöskään nykytilanne ei ole maamme etujen mukainen.

  3. Pekka permalink

    Puheet sisäisestä devalvaatiosta ja palkkojen alentamisesta ovat kiihtymään päin. Kaipa se sitten kohta alkaa. Presidenttikin näyttää esimerkkiä.

    Jos olisi minun hommani tehdä tämä, homma menisi näin:
    1. Tarvittavat muutokset työlainsäädäntöön; irtisanomissuoja pois, määräaikaisten ketjutus pois…

    2. Ansiosidonnainen työttömyysturva riittävän lyhyeksi.

    3. Otetaan aika rankasti viinaa ja mietitään mistä sosiaalietuuksista tuli juuri liian kilpailukykyisiä ja leikataan niitä.

    4. Homma hoidettu, talous nousee ja telakat käyvät taas täysillä. Ranskikset ovat ihmeissään ja Turkulaiset myhäilevät tyytyväisinä. Olisi hieman kiire, toivottavasti eduskunta ymmärtää.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: