Skip to content

Merkel tunnustautuu keynesiläiseksi – eikö kukaan suostu näkemään huoneessa olevaa norsua?

lokakuu 22, 2012

Minulta meinasi jäädä huomioimatta seuraava helmi: liittokansleri Angela Merkel tunnustautuu keynesiläiseksi. Juttu täällä. Jopa liittokansleri tunnustaa elvytyksen olevan tarpeen, tällä kertaa Saksan osalta.

Mutta hei, mikäli näyttää siltä, että Saksan talous hyytyy ja verotulot niiaavat, niin eikös se FANG-ohje (FANG = Finland, Austria, Germany, Netherlands) ollut raju julkisen talouden säästökampanja ja verojen korotukset? No, ilmeisesti tuo ohje pätee muille, mutta ei Saksalle.

Kaikkein mielettömintä tässä kuviossa, myös liittokansleri A. Merkelin toiveessa, on sen vääräaikaisuus ja harhaisuus. Mikäli Euroaluetta edes yritettäisiin ajatella yhtenäisenä talousalueena, niin Saksassa, Suomessa, Alankomaissa ja Itävallassa säästettäisiin rajusti fiskaalisella puolella ellei muuten niin jäädyttämällä julkisen sektorin menot nominaalisesti. Vastaavasti taas PIIGS-maissa elvytettäisiin ihan perinteisin keynesiläisin keinoin.

Toisaalta taas tuo edellyttäisi sitä, että EKP leikkisi mukana ja höllentäisi rahapolitiikkaansa epätavallisilla markkinaoperaatiolla.  EKP voisi vaikkapa ostaa kaikkien Euroalueen AAA-luokiteltujen firmojen velkakirjoja nollakorolla tai jotain vastaavaa. Pankkien ja muiden sijoittajien olisi pakko rahoittaa myös muita kuin AAA-yrityksiä koska EKP rahoittaisi niitä ilman voittotavoitetta. No, paljon muitakin keinoja olisi, mutta tuo esimerkkinä.

Kaiken kaikkiaan on suorastaan masentavaa, että Euroalueen vahvimpana pidetty talous yrittää keynesiläistä elvytystä tilanteessa, jossa EKP:n epäortodoksinen rahapolitiikka sekä auttaisi Euroalueen ulos nykyisestä itse aiheutetusta lamasta että helpottaisi kaikkien euromaiden julkisten talouksien tilannetta. Mutta koska edes Saksa ei voi julkisesti sanoa, että euro tuhoaa kaikkien sitä käyttävien maiden talouden, niin parannuskeinoksi ehdotetaan tehotonta keynesiläistä elvytystä, joka parhaassakin tapauksessa vain lisää Saksan julkisen talouden alijäämää.

Kirjoitan parhaassakin siksi, että vain raju nominaalisen kansantuotteen kasvatus voi helpottaa Euroalueen maiden kohtaloa. No, pitkälle riittäisi edes nominaalisen kansantuotteen supistumisen estäminen.

Mutta sekin on mahdollista vain ja ainoastaan mikäli EKP leikkii mukana ja sallii nykyistä korkeamman inflaation.

Käytännössä on niin, että EKP:llä on kolme vaihtoehtoa. Nuo vaihtoehdot ovat:

  1. Osta kaikki mitä liikkuu kunnes mittarit näyttävät haluttua inflaatiota jollain järkevällä mittarilla mitattuna. Mikäli inflaatio yhä maistuu pahalta, niin yön yli koron ja kaikki vastaavat voi muuttaa vaikkapa negatiivisiksi. Toisin sanoen jos pankki haluaa laittaa rahaa EKP:n tilille, niin EKP perii talletuksesta vaikka 3% maksua.
  2. Korota rajusti inflaatiotavoitetta ja toimi sen mukaan. Tai siirry NGDP-trenditavoitteseen.

Toisaalta EKP ja johtavat Euromaat ovat sanoneet (joko poliittisten tai keskuspankkijohtajiensa kautta), että ylläolevat vaihtoehdot eivät käy. Jäljelle jää siis viimeisin eli kolmas vaihtoehto: umpityperän rahapolitiikan toteuttaminen.

Jenkkien FED on päätynyt muuttamaan rahapolitiikkaansa. Tuosta huolimatta EKP jatkaa yhä linjalla, jossa tarjontapuolen shokit määräävät rahapolitiikan ja Euroalue suistuu kohden kurimusta.

Ilman elvyttävää rahapolitiikkaa ei liittokanslerin toiveen toteutumisella ole muuta vaikutusta kuin Saksan julkisen sektorin velkaantumisen kiihtyminen.

Euroalueen olohuoneessa on rahapoliittinen norsu. Kukaan ei suostu näkemään sitä.

Advertisements

From → Uncategorized

Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: