Skip to content

Tie liittovaltioon on katettu harhaanjohtamisella ja oudoilla päätelmillä – EVA:n raportti nro 23

syyskuu 25, 2012

Euron puolustaminen on ilmeisesti kaiken negatiivisen makrodatan valossa muuttunut aika epätoivoisia keinoja edellyttäväksi. Ensimmäinen noiden keinojen uhri näyttää olevan totuus. EVA:n raportin sisältämä tapa esitellä asiat onkin lähinnä hyvää sotapropagandaa, jossa musta muuttuu valkoiseksi ja valkoinen mustaksi. Raportin lukemisen jälkeen mieleen nouseekin sitaatti:

”Yleisen petoksen aikoina totuuden kertomisesta tulee vallankumouksellinen teko.”
– George Orwell

Vesa Vihriälän kirjoittama EVA:n analyysiraportti nro 23 eli EU:n ajolähtö – Kriisiunionista yhteisvastuun unioniin? on mielenkiintoinen paperi (raportti löytyy täältä). Se on kieltämättä hyvin kirjoitettu ja uskottava mikäli sen sisältöön ei perehdy tarkemmin. Raportin ongelmat ovatkin sen taustalla olevissa oletuksissa, joiden vuoksi raportin argumentoinnilta putoaa pohja.

Merkittävimmäksi argumentiksi eurossa mukana roikkumiseksi – maksoi mitä maksoi – raportti esittää erilaisista rahoitussitoumusten vastuista ja Suomen Target2-saamisista koituvat riskit. Asia ei kuitenkaan ole sellainen kuin raportissa annetaan ymmärtää. Asiat eivät ole raportin mukaisia muiltakaan osin.

 Vastuut ja saatavat sekaisin

Raportissa ei ole Target2-saamisia ja niiden merkitystä käsitelty millään mielekkäällä tavalla vaikka juuri niitä on käytetty oleellisena perusteluna eurossa pysymiselle ja epäsuorasti esitetylle tarpeelle lähteä mukaan tulevaan liittovaltiokehitykseen.

Suomen vastuiksi raportissa arvioidaan

  • varsinaiset rahoitussitoumusten vastuut, joita on laskennallisesti enintään 27 miljardia,
  • Target2-saamiset, jotka ovat raportin mukaan 62 miljardia euroa.

Raportissa nuo Target2-saamiset ja rahoitussitoumusten vastuut lasketaan yhteen ja niitä käsitellään pitkälti yhtenä lukuna. Käsittelytapa on kuitenkin erittäin harhaanjohtava, sillä siinä sekoitetaan vastaava ja vastattava iloisesti keskenään. Tosin molempien lukujen pitäisi periaatteessa olla saatavia, mutta ollaanpas realistisia ainakin noiden rahoitussitoumusten osalta ja tarkastellaan Target2-saamisia ilman poliittista agendaa.

Rahoitussitoumusten vastuut ovat todellisia, siitä olen samaa mieltä. Toisin sanoen raportissa mainittu 27 miljardia euroa on summa, minkä Suomi mitä suurimmalla todennäköisyydellä voi katsoa menetetyksi. Parasta olisikin suosiolla todeta, että Suomen valtio on maksanut köyhäinapua tuon verran ja kuitata tappiot ainakin henkisellä tasolla. Mitä ilmeisimmin Suomelta tulee joku vaatimaan noita 27 miljardia euroa tulevaisuudessa. Tappioita mitä tappioita. Tuohon piikkiin ei mielestäni kannattaisikaan lisää rahaa kaataa.

Raportissa tehty ratkaisu Target2-saamisten yhteenlaskusta rahoitussitoumusten kanssa ei kestä tarkempaa analyysiä. Ensimmäinen syy on se, että fiat-rahalla operoivan keskuspankin tase on vallan erilainen otus kuin minkään muun pankin. Olen asiasta kirjoittanut parikin kertaa, täällä ja täällä.

Sellaista todellista maksettavaa, jollaisena Target2-saatavien katoaminen EVA:n raportissa esitetään ei Target2-saatavista yksinkertaisesti voi syntyä. Muun väittäminen perustuu väärinymmärrykseen tai tahalliseen harhaanjohtamiseen.

Itse asiassa nuo Target2-saatavat ja rahoitusvastuut muodostavat hyvin mielenkiintoisen paketin. Mikäli EVA:n raportin tulkinta pitäisi paikkansa, niin eiköhän olisi helpointa kuitata nuo rahoitusvastuut Target2-saatavilla. Toisin sanoen raportin tulkinnan mukaan Suomen riskit voivat itse asiassa olla maksimissaankin 62 – 27 = 35 miljardia euroa ja nekin saatavia. Nyt Suomi voisi vaikka eurosta erotessaan kuitata 35 miljardia euroa ulkomaisten tahojen saatavia noilla keskuspankkijärjestelmässä olevilla saatavillaan. Loppujen iloksi Suomen lain mukaisten sopimusten saatavat voitaisiin muuttaa markoiksi ja Suomen pankki yksinkertaisesti painaisi tarvittavat rahat. Kuten aikaisemmin kirjoitin, niin tempusta ei koituisi edes mainittavaa inflaatioriskiä.

Toisin sanoen raportin esittämät riskit itse asiassa kumoavat toisensa. Mikäli tuo kumoutuminen ei ole mahdollista, niin silloin raportin esittämä tulkinta Target2-saatavista samassa valossa kuin rahoitussitoumusten riskit on yksinkertaisesti virheellinen.

En osaa päättää, että onko virhe tehty harhaanjohtamistarkoituksessa vai onko kyse yksinkertaisesti rahapoliittisen osaamisen puutteesta.

Euroopan demokratian mädäntyminen – vain kuoret jäljellä

Raportissa on myös muita mielenkiintoisia ja mielestäni yksinkertaisesti virheellisiä johtopäätöksiä. Käsittelen niistä muutamia, mielestäni kaikkein ilmeisimpiä ja harhaanjohtavimpia.

Yhdysvaltain liittovaltion tasolla toteutuvan yh­teisvastuun vastapainona liittovaltiolla on vahva pää­töksentekovalta, joka sitoo kaikkia amerikkalaisia osa­valtioita. Näiden päätösten toimeenpanon varmista­vat oikeuslaitos sekä liittovaltion poliisi. Lisäksi val­tion suvereenisuuden viimekätinen takaaja eli armei­ja on liittovaltion armeija, ei osavaltioiden armeijoi­den liittokunta. Vastuu ulkosuhteista on yksiselittei­sesti liittovaltiolla.

Tämä asettaakin viimeaikaisen keskustelun EU:n omasta armeijasta ja poliisista ihan uuteen valoon. Ilkeästi ajatellen voisi olettaa, että EU-armeijaa ja poliisia tarvittaisiin nimenomaan pakolla ja kansalaisten tahdon vastaisesti luodun liittovaltion koossa pitämiseen vaikka väkisin.

Millään EU-elimellä ei ole mahdollisuutta erot­taa suvereenin valtion päätöksentekijöitä tai lähet­tää poliisia perimään sakkoja.

No mutta tämä on tapahtuneisiin tosiasioihin verrattaessa puhdas valhe. EKP on erottanut yhdessä komission sekä Ranskan että Saksan silloisen johdon kanssa Italian pääministerin ja nimittänyt tilalle oman nukkehallitsijansa. Mario Monti ei ole voittanut yhtään vaalia eikä edusta demokratiaa. Italian pääministerinä on ulkopuolisten nimittämä teknokraatti ja hänet on nimitetty valtaan sen jälkeen kun demokraattisesti valittu hallitus syrjäytettiin. Samalla tavoin EKP:n suunnitelma fiskaalisen vallan kaappaamiseksi ongelmiin joutuneilta valtioilta vastaa kyllä päätöksentekijöiden erottamista. Demokratian kuori kyllä jäisi, mutta ilman valtaa. Olen noista EKP:n ja komission suunnitelmista kirjoittanut muun muassa täällä.

Erityisesti kannattaa tutustua Hartwichin artikkeliin, joka löytyy täältä.

EVA:n raportti jatkaa:

Tämän vuok­si yhteisvastuun laajeneminen ja jäsenmaan suvereeni­suuden supistuminen voi tapahtua kriisin kannalta jär­kevällä aikajänteellä vain hallitusten välisin sopimuk­sin. Tämä on mm. TPS-ryhmän arvio.

Integraation tiivistäminen hallitusten välisenä so­pimuksena sallii, että ”halukkaat ja kykenevät” etene­vät muita pidemmälle. Samalla se rajoittaa yksittäisen jäsenmaan mahdollisuuksia estää prosessin etenemistä.

Mielenkiintoinen tulkinta. Millä perusteella tuollainen kehitys on kannatettavaa tai edullista? Raportti ei vastaa tuohon.

Toisaalta on ilmeistä, että euroalueen suurimmat maat ja ennen kaikkea avainasemassa oleva Saksa ovat valmiit isoihinkin muutoksiin, jotta euroalue pysyy koossa. Riippumatta yksittäisten maiden valinnoista euroalueen ytimen koossa pysyminen on selvästi myös Suomen etu.

Mitä tarkoittaa euroalueen ydin? Mitä tässä yhteydessä tarkoitetaan Suomen edulla? Mikäli kyse on kirjanpidollisista riskeistä, niin ne joko huomattavasti vähäisemmät kuin raportissa esitetään tai jopa olemattomat. Itse asiassa mikäli raportin rahapoliittinen logiikka pitäisi paikkansa, niin riskejä ei pitäisi olla. Mutta koska raportin logiikka on mielestäni virheellistä, niin Suomen riski on mainittu 27 miljardia euroa ja kasvaa jokaisen tukipaketin myötä.

Itse asiassa raportin suositukset vaikuttavat enemmän siltä, että Suomen etu olisi jättäytyä ulos lisävastuista ja myös eurosta oman rahapolitiikan turvaamiseksi.

Suomi ei ole koskaan ollut todellisessa EU:n ytimessä – realpolitik yhä todellisuutta

Mielenkiintoiset lisämausteen keitokseen tuo EVA:n raportin lopussa oleva kohta:

Kieltäytyminen yhteislainoihin osallistumisesta, mikäli keskeiset euromaat sellaisten käyttöön ottamisesta päättävät, olisi merkittävä päätös. Se tarkoittaisi Suomen jättäytymistä pois euroalueen ytimestä ja poikkeamista Suomen vakiintuneesta EU-poliitikan linjasta.

Suomeen epäilemättä kohdistuisi kova painostus olla mukana ja poisjäännistä jouduttaisiin maksamaan poliittista hintaa. Sitä olisi punnittava fiskaaliunionin tuomaa lisävastuuta ja talouspolitiikan rajoituksia vasten. Kysymys on poliittisesta valinnasta, sillä Suomea tai mitään muutakaan maata on mahdotonta pakottaa yhteislainoihin. Tällainen valinta on syytä tehdä mahdollisimman avoimen keskustelun pohjalta, vähättelemättä ratkaisun merkitystä puoleen tai toiseen.

Lihavointi minun. Niinpä. Ensimmäinen asia on se, että kuka tämän kriisin aikana tapahtuneiden seikkojen jälkeen uskoo Suomen todella olevan mukana euroalueen ytimissä ja päättämässä asioista? Mikäli joku niin väittää, niin hän ei joko ole perehtynyt historiaan tai puhuu vastoin parempaa tietoa. Kovan paikan tullen isot valtiot ovat aina ajaneet omaa etuaan. Suomi ei ole koskaan äänivaltainen jäsen niissä pöydissä.

Toinen mielenkiintoinen tekijä on se, että raportissa kaavaillut kehityskulut tarkoittaisivat luopumista sekä omasta talouspoliittisesta vallasta että demokratiasta.

Kaikki eurossa pysymisen vaihtoehdot, joita raportti esittelee tarkoittavat Suomen itsenäisyyden tuhoa ja paljon, paljon uutta maksettavaa.

Minun on vaikea mitenkään nähdä itsenäisyyden menettämistä ja jatkuvia lisälaskuja Suomen ja suomalaisten edun mukaisena.

Advertisements

From → Uncategorized

2 kommenttia
  1. sivullinen. permalink

    Rehn lähetti Vihriälän tänne muokkaamaan mielipidettä. On siksi selvää, ettei tuollaisiin kirjoituksiin voi luottaa. Olet osittain oikeassa rahasitoumusvastuiden ja Target2 saamisten suhteen. Rahasitoumuksilla tehtävillä tukipaketeilla näytetään yleisesti makseltavan Target2 velkoja, joten se pitää vielä paremminkin paikkaansa. Silti laskukaavasi on väärä. Lukuja ei voi suoraan vähentää toisistaan vaan ne pitää ensin laskea yhteen, ja sen jälkeen summasta – tarkemmin siitä Target2 osuudesta – voisi vähentää tuon rahoitussitomuksien osuuden 27 + (62 – 27) = 62. Rahoitussitoumuksien ei voi laskea *sekä* maksavan Target2 saatavia *että* olevan maksettuina Target2 saatavilla; on valittava vain toinen.

  2. Ei mene noin. Suomen pankin Target2-saatavat ovat oma lukunsa, niistä olen kirjoittanut toisessa yhteydessä (viittaan jutussa niihin).

    Lisäksi rahoitussitoumuksissa pyörivät rahat eivät näy Suomen Target2-saatavissa. Ne rahat tulevat ensin Suomen valtiolle suoraan lainaa antavilta pankeilta, minkä jälkeen Suomi maksaa ne vakuusmekanismeille tai mille sitten maksaakaan. Toisin sanoen niiden vaikutus Target2-saldoihin on nolla, minkä vuoksi niitä ei pidä laskea asittämälläsi tavalla. Suomen Target2-saatavissa näkyvät vain ne rahat, jotka tulevat Suomeen muuten kuin keskuspankkijärjestelmän sisällä mutta siirtyvät keskuspankkijärjestelmän sisällä pois Suomesta. Nuo rahoitussitoumusten rahat eivät liiku noin.

    Rahoitussitoumuksiin uponnut raha on mitä suurimmalla todennäköisyydellä toteutuvia tappioita, eli käytännössä köyhäinapua.

    Mikäli tuon EVA:n raportin tulkinta Target2-saatavista olisi paikansapitävä, niin niittä voisi kuitata rahoitussitoumuksista syntyviä Suomen velkoja. Käytännössä Target2 ei kuitenkaan toimi niin, sillä kyseessä on fiat-rahalla toimiva keskuspankkijärjestelmä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: