Skip to content

En ole huolestunut inflaatiosta, en EKP:n tappioista, en velkakirjojen ostosta – olen huolestunut siitä mitä EKP:n ohjelma tarkoittaa itsenäisyydelle

syyskuu 10, 2012

Hyvin moni koti- ja ulkomainen blogikirjoittaja on kiinnittänyt huomionsa siihen, että EKP:n esittämä valtioiden velkakirjojen osto-ohjelma ei tarvitse parlamenttien siunausta. Lisäksi huomio kiintyy siihen, että Suomi ei saa noista rahoista mitään itselleen vaan kärsii mahdollisen inflaatiokehityksen vaikutuksista. Kolmantena huomion kohteena ovat ne tappiot, joita EKP:lle mahdollisesti tulee noista velkakirjoista.

Itse en pidä noita kohtia tämän tilanteen huolestuttavimpina piirteitä. En ole ollenkaan huolestunut EKP:n tulevista tappioista, fiat-rahaa hallinnoiva keskuspankki vain kirjoittaa itselleen shekin. En ole myöskään erityisemmin huolestunut inflaatiokehityksestä, sillä potentiaalinen pohjainflaation nousu tekisi tässä tilanteessa vain hyvä myös Suomelle.

Muistetaan se, että Suomen valtion velkaantuminen on seurausta nominaalisen kansantuotteen tipahtamisesta ja tuo ongelma korjaantuu jos NGDP palaa trendilleen. NGDP:n palaaminen trendilleen ja valtion velkaantumisen helpottuminen tapahtuu helpoiten inflaation kautta. Siksi en ole siitäkään erityisemmin huolestunut. Itse asiassa palkkamaltti, erityisesti julkisella puolella, yhdistyneenä nykyistä tuntuvasti suurempaan inflaatioon tekisi Suomen taloudelle pelkästään hyvää. Kyllä, se tarkoittaisi reaalipalkkojen laskua, mutta samalla se tarkoittaisi valtion velkaantumisen pysähtymistä ja Suomen kilpailukyvyn parantumista mikäli emme välittömästi ulosmittaisi Euroalueen laajuisen inflaation kilpailukykyämme parantavaa vaikutusta ylisuurilla palkankorotuksilla kuten olemme tehneet vuoden 2005 jälkeen. Palkankorotukset ovat olleet ylisuuria erityisesti julkisella sektorilla.

Huomattavasti huolestuneempi olen parlamenttien ohittamisesta. En itse asiassa ole erityisemmin huolestunut siitä, että EKP voi ostella valtioiden velkakirjoja ilman erillistä lupaa jäsenmaiden parlamenteilta. Ei keskuspankin mielestäni tarvitse kysellä lupaa rahapolitiikan löysentämiseen mikäli talouskehitys sellaista edellyttää – Euroalueen talous mielestäni edellyttäisi huomattavasti massiivisempia toimenpiteitä euron pelastamiseksi.

Tämän EKP:n suunnitelman todellinen koukku ei suinkaan ole velkakirjojen ostossa. Pelottavin ja mielestäni täysin moraaliton piirre on suunnitelman avoin luonne valtioiden suvereniteetin murentajana. Monelta on ilmeisesti jäänyt huomioimatta, että EKP:n osto-ohjelma on ehdollinen ja edellyttää kohdevaltion luovuttavan myös finanssipoliittisen vallan EKP:lle.

EKP:n ehdot tarkoittavat käytännössä sitä, että jos valtio on kiltti ja tekee kaiken mitä EKP haluaa, niin EKP auttaa. Mutta jos kyseisen valtion johtoa hirvittää vaikkapa korkeaksi nouseva työttömyys, valtion palveluiden alasajo tai yksityisten omaisuusarvojen sulaminen, niin pullikoinnista seuraa EKP:n rankaisutoimenpiteitä. EKP:n on helppo ampua kyseistä valtiota rahapoliittisella tuhoamissäteellä – ZAP –  ja valtion talous tuhoutuu jättäen jäljelle pelkkiä savuavia raunioita.

Tunnen suurta sympatiaa Espanjan vaaleilla valittua pääministeriä Mariano Rajoyta kohtaan. Hänet on valittu hoitamaan Espanjan asioita, huolehtimaan Espanjan ja espanjalaisten eduista. Häntä ei ole valittu luovuttamaan kaikki jäljellä oleva todellinen valta Frankfurtin ja Brysselin teknokraateille. Sekä Kreikan että Irlannin ja myös Portugalin esimerkit kertovat, mitä tuo vallan luovuttaminen todellisuudessa merkitsee. Espanjan nykyiset säästötoimenpiteet olisivat mitä todennäköisimmin vain alkua ja Rajoyn oma valta säästökohteiden valinnassa käytännössä katoaisi. Itsenäisen Espanjan loppu.

Tämä Frankfurtin ja Brysselin teknokraattien esitys on mielestäni todella kammottava vallankaappausyritys demokraattisesti valituilta toimielimiltä kaiken vastuun ulottumattomissa oleville EKP:n ja Komission teknokraateille. Mikäli esitys toteutuu ja valta siirretään pois parlamenteilta, niin sillä on huomattava vaikutus koko Euroopan tulevaisuuteen. Vaikutus, joka käytännössä mitätöi puheet demokratiasta ja vapaudesta Euroalueella.

Käytännössä sekä Espanjalla että Italialla – ja tällä velkaantumisvauhdilla jonkin verran myöhemmin myös Suomella – on valittavanaan joko Euroalueesta irrottautuminen tai lopullinen itsenäisyyden menetys.

Tämä on todellakin painajaista, josta ei voi herätä.

Edit: Tilanne on niin mieletön, että Silvio Berlusconi alkaa vaikuttaa järkevältä ja asialliselta poliitikolta. Berlusconin kommenteista ja Italian tilanteesta jo hieman vanhahko juttu täällä. En olisi uskonut joskus sanovani, että olisi Italian edun mukaista jos Berlusconi voittaisi vaalit ja palaisi valtaan. Nyt tuo vaikuttaa ilmeiseltä. Muistetaan, että Italian nykyinen pääministeri ei ole demokraattisilla vaaleilla valittu, sillä Mario Monti on EKP:n ja Komission teknokraattien luomus.

Edit2: Mathew Yglesias on ottanut kantaa EKP:n suunnitelman vaikutuksiin suurin piirtein samasta näkökulmasta.

Mainokset

From → Uncategorized

Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: