Skip to content

Milton Friedman, Ronald Reagan, Paul Ryan, Timo Soini ja rahapoliittinen mielipuolisuus

elokuu 25, 2012

Jokin aika kirjoitin hämmästelevän postauksen Timo Soinin kaipuusta vahvan pohjoisen euron perään. Edustamani markkinamonetaristisen näkemyksen ja ennen kaikkea puhtaan empiirisen datan perusteella ajattelu on vaarallista hörhöilyä.

Mutta ei siinä vielä kaikki.

Olen muutaman konservatiivisen jenkkituttuni kanssa käynyt keskusteluja siitä, että GOP on unohtanut älylliset juurensa taloudellisissa asioissa. Heidän vaivaantuneisuutensa olisi huvittavaa ellei kyseessä olisi niin vakava asia. Aikoinaan Milton Friedman ja muut liberalistiset taloustieteilijät korostivat rahapolitiikan ja rationaalisen ajattelun merkitystä taloutta hoidettaessa.

Suuri osa omasta poliittisesta suuntauksestani on seurausta Friedmanin ja kumppaneiden työn tuloksista sekä siitä faktasta, että tuolloin vasemmisto (jenkkiläisittäin liberaalit) olivat yksinkertaisesti pölhöjä monessakin mielessä ja oikeisto (jenkkiläisittäin konservatiivit) edustivat rationaalista ajattelua ja harkintaa. Opiskeluaikoinani olin aika lailla alttiina juuri noille vaikutteille.

Jonkin verran myöhemmin esimerkiksi presidentti Ronald Reagan, joka kyllä julkisesti puhui melkoisesti pehmeitä muun muassa talouspolitiikasta, yritti pakottaa erään Paul Volckerin hieman avaamaan rahahanoja saadakseen USA:n talouden nousuun.

Volcker ei ollut helposti peloteltavissa. Kuitenkin siinä vaiheessa kun inflaatio oli vuoden 1981 yllättävän korkealta 13,5% tasolta pudotettu 3,2% tasolle vuonne 1983, niin rahapolitiikan voitiin antaa vähitellen palautua normaaliksi – joskin moinen vei useamman vuoden ja johti aikanaan niin kutsutun ”The Great Moderation” –ajan alkuun.

Itse asiassa Reaganin into saada Volcker lisäämään kierrossa olevan rahan määrää oli suora merkki siitä, että Ronnie esikuntineen ymmärsi liian tiukan rahapolitiikan vaarat. Volcker kuitenkin, vaikka olikin vannoutunut demokraatti, vakautti jenkkitalouden ja mahdollisti myöhemmin alkaneen uskomattoman pitkän yhtäjaksoisen kasvun ja vakauden ajanjakson. Moinen oli kuin suoraan rahapolitiikan oikeistolaisesta oppikirjasta.

Reaganin huoli rahapolitiikasta ei ollut ideologista vaan seurausta todellisen datan näyttämistä asioista. Kaikesta supply-side –retoriikastaan huolimatta Ronnie esikuntineen pyrki saamaan jenkkitalouden tukevaan kasvuun myös kulutusta lisäämällä. Lisäksi oli yksi kappale kylmiä sotia voitettavana. Mutta loppu onkin historiaa.

Maailma on noista ajoista merkittävästi muuttunut. Luin juuri äskettäin Financial Times –lehdestä jutun, jonka mukaan GOP harkitsee ainakin jossain mielessä kultakantaan siirtymistä (juttu täällä). No, kun GOP:n alla on viime vuosina ollut kaikenlaisia liikkeitä kuten Teaparty, joilla on ollut yllättävän paljon kannatusta, niin ei tietenkään pitäisi olla yllättynyt.

Yllättynyt kuitenkin olen, sillä modernin oikeistolaisen talousajattelun perushahmoihin kuuluva Milton Friedman oli kultakannan vannoutunut vastustaja aivan käytännön syistä. Hän ei pitänyt kultakantaa järkevänä politiikkana eikä millään muotoa tehokkaana. Itse asiassa Friedman oli yksi niistä henkilöistä, jotka oleellisesti vaikuttivat presidentti Nixonin päätökseen lopullisesti karistaa kultakantaan liittyvät rippeet US$:n lahkeenhelmoista.

Tuolta pohjalta onkin suorastaan masentavaa, että GOP on lähtenyt linjalle joka tarkoittaisi paluuta nimenomaan markkinoita ja oikeistolaista, vapautta edustavaa talousajattelua edustaneelta linjalta takaisin menneeseen, sääntelyn ja valvonnan talouteen. Masentuneisuuttani lisäsi huomio, jonka mukaan GOP:n mitä todennäköisin presidenttiehdokas Romney valitsi aisaparikseen Atlas Societyn puhujana kunnostautuneen Paul Ryanin – miehen, joka perustaa taloudellisen ajattelunsa fantasiakirjallisuuden pohjalle (asiaa koskeva linkki täällä).

No, ajattelin, että niin se maailma muuttuu eikä mennyttä rationaalista Jenkkilän oikeistoliikettä pidä jäädä suremaan, mutta sitten luin erään suomalaisen poliitikon blogia. Reaktioni oli:

Viesti, joka sai reaktion aikaiseksi oli:

Mitä tähän voi sanoa? Kotimainen poliitikko julkituo tukensa jenkkipoliitikolle, joka kannattaa aborttia sekä ateismia ja totaalista itsekkyyttä. Okei, ei siinä mitään, mutta samalla Paul Ryanin pitäisi olla katolinen konservatiivi ja perheenisä – mutta hän onnistuu samalla kannattamaan Ayn Randin ajatuksia (jotka itse koen moraalittomuudessaan lähinnä vastenmielisiksi ja talousmielessä mielipuolisiksi).

Huokaus.

Okei. Tämän poliittista taustaani ehkä valottavan vuodatuksen jälkeen en enää ihmettele yhtä paljon sitä miksi kotimaisesta politiikasta puuttuu vakavasti otettava vaihtoehto. Jos suurin oppositiopuolue enemmän tai vähemmän suoraan tunnustaa kannattavansa lähinnä psykopaatiksi luokiteltavan Ayn Randin ajatuksia, niin uskottavasta vaihtoehdosta ei voi puhua.

Tämä on vähän sellaista oikeistolaisen talousmiehen ärtyneisyyttä kun koko paskaa eli eurokriisiä hoidetaan ilman ajattelua ja jenkkien konservatiivit alkavat profiloitua pölhöydellä. Masentaa.

Tämän masennuksen vastalääkkeeksi yritän lähiaikoina kirjoitella muutaman jutun siitä miksi sisäinen devalvaatio on huomattavasti vahingollisempi kuin valuutan arvon tiputtamisen kautta toteutettu ulkoinen devalvaatio. Yritän saada ensimmäisen postauksen aikaiseksi parin päivän aikana.

Mainokset

From → Uncategorized

One Comment
  1. Talouspuolella Romney on jenkeissä asiantuntijoiden puolelta tyrmätty ehkä niin rajusti kuin vain on mahdollista. Talouspoliittiseen ohjelmaan lainatut tiedemiehet ovat julkisesti kommentoineet, että heidän näkemyksiään ja johtopäätöksiään on vääristelty, ts. laitettu sanoja suuhun, ja väitetty heidän tukevan jotain, mitä he eivät todellakaan tue. Ihmettelen kovasti Soinin rivienvälistä tulevaa tukea – joko tämä kotimainen interventioyritys on vain tietämättömyyttä, tai sitten se kertoo jotain syvällisempää PS-puoluejohdon ajatusmaailmasta. Jeesuksenheiluttelu ei omasta mielestäni oikeuta tosiasioiden vääristelyä ja ”samaa paskaa vanhoila valheilla”, ts. rikkaiden rikastuttamista ja pankkien nuolemista.

    Romney on nimenomaisesti vanhan vallan edusmiehiä. Oletan, että Soini tekee siis vain tietämättömyyttään tässä virheen. Mutta onko mielipide tietämättömänä paljoakaan pienempi paha kuin vanhan vallan kannattaminen tietoisena siitä?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: