Skip to content

Soini ja päättömät eurolinjaukset – rahalla olisi voinut ostaa asiantuntemusta

elokuu 19, 2012

Moni hallituksen eurolinjauksia mielettöminä pitävä, minä mukaan lukien, on suurella mielenkiinnolla odottanut opposition sanomisia. Koska keskustapuolue on ollut mukana tekemässä monia tuhoisiksi osoittautuneita euroon liittyviä päätöksiä, niin suurin kiinnostus on kohdistunut Timo Soinin sanomisiin. Nyt Timo Soini on sitten tullut asian kanssa esiin.

Tuoretta ja reipasta lähestymistapaa odottaneille Soinin lausunto on suuri pettymys, Kalevan asiaa koskeva juttu täällä.

Rehellisesti sanottuna en voi kuin ihmetellä kuka tai ketkä ovat toimineet perussuomalaisten talousasiantuntijoina Soinin kantaa laadittaessa. Taustatyö on jäänyt tekemättä.

Ensimmäinen ongelma Suomen sijoittautumisessa samaan valuuttaan Saksan kanssa on juuri siinä, että olemme korotelleet palkkojamme ja verojamme ja maksujamme siinä määrin, että kilpailukykymme on Saksaan verrattaessa rapautunut todella pahasti. Valitettava tosiasia on myös se, että meillä ei ole mitään merkittävää hi-tech –vientiä, jolla korkeampi kustannustaso ja elintasomme voitaisiin pitää yllä.

Karu totuus on, että pärjätäksemme Saksan kanssa samassa valuutassa meidän pitäisi peruuttaa kaikki vuoden 2005 jälkeen päätetyt verojen korotukset, palkkojen korotukset ja maksujen korotukset. Tämä tarkoittaisi nominaalisten palkkojemme tuntuvaa laskua yhdistettynä muun muassa julkisen sektorin toiminnan laajuuden palauttamiseen vuoden 2005 tasolle ainakin euromääräisenä. Reaalipalkkojemme tuntuva laskutarve ei nyt liene kenellekään yllätys.

Ei mikään herkullinen näkymä. Suuri syy näkymän epämiellyttävyyteen on se, että velkoja tuskin leikattaisiin samaan tahtiin. Valitettavasti edes palkkojemme jäädyttäminen nykyiselleen ei riittäisi, sillä meillä ei ole käytettävissämme kahdeksaa vuotta, jonka kuluessa antaisimme vähäisen inflaation hitaasti jyrsiä reaaliansiomme takaisin kilpailukykyiselle tasolle. Saksalla nuo vuodet olivat ja samalla oli Euroalueella menossa hillitön buumi.

Koko eurokeskustelun järjenvastaista luonnetta korostaa se positiivisuus, jolla UBS:n tutkimusta on siteerattu Suomalaisten hyötymisenä. Kenelläkään ei tunnu hälytyskellot soineen hyötymisestä iloittaessa, sillä tutkimuksessa hyötyjiä ovat juuri ne maat, jotka ovat eniten menettäneet kilpailukykyään. Toisin sanoen noissa maissa on alettu syödä enemmän kuin on ansaittu, erityisesti yksityisellä sektorilla (Suomessa palkankorotukset lienevät olleet ensisijaisesti julkisella sektorilla, mutta samasta asiasta on kyse).

Kehityksen kutsuminen hyötymiseksi on pelkkää valhetta, sillä reaalitulojen nousu on tarkoittanut kilpailukykymme katoamista. Seuraavana oleva kuva kertoo karua kieltään useiden maiden kilpailukyvyn kehittymisestä Saksaan verrattuna:

Käppyrät kuvaavat maiden gdp deflator indeksejä. Kuvassa käppyrät on skaalattu niin, että euroajan alussa Saksan kustannustaso on korkeimpana. Kilpailukyvyn muutoksen saa käytännössä yksinkertaisesti katsomalla mikä on maan indeksikäyrän erotus vuoden 2002 alussa Saksan käyrään nähden. Vuoden 2011 lopun tilanteen saa vertaamalla uutta tilannetta siihen mikä oli vuoden 2002 alussa.

Vain Irlannin kilpailukyky on Saksaan verrattaessa lähellä sitä tasoa, millä se oli vuoden 2002 alussa. Mutta millä hinnalla – maassa on jättityöttömyys ja hirvittävät velat ja pitkään jatkunut deflatorinen kehitys. Sekö on Soinin vaihtoehto?

Kuva kertoo myös karua tarinaa siitä, että olemme hinnoitelleet itsemme ulos. Reaalitulomme ovat nousseet enemmän kuin tuottavuutemme on kasvanut ja erityisesti kustannustasomme on noussut varsin paljon Saksaan verrattaessa. Meille ei yksinkertaisesti sovi sama valuutta Saksan kanssa – olisimme enemmän oikeassa viiteryhmässä PIIGS-maiden kanssa samassa valuutassa ollessamme.

Käytännössä se, mitä Soini esittää on hyvässä tapauksessa Irlannin tie. Huonossa tapauksessa – ja pahoin pelkään että realistisemmassa – Soinin esittämä tie on Kreikan tie. Suomi tarvitsisi oman valuutan arvon laskun kautta tapahtuvaa kustannustason skaalausta, ei valintaa Irlannin tai Kreikan esimerkkien välillä. Perussuomalaisilla olisi kaiken järjen mukaan ollut mahdollisuus ostaa aitoa kansantaloudellista asiantuntemusta – ei olisi tullut ainakaan lauottuna esitetyn kaltaisia päättömyyksiä.

On todella pelottavaa mikäli opposition terävin näkemys ja virallinen linja tarkoittaa valintaa Kreikan ja Irlannin jo kulkemien polkujen välillä.

Advertisements

From → Uncategorized

6 kommenttia
  1. Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Heitetäänpä vastapallo: kumpi olisi Suomen kannalta parempi ratkaisu: Pohjois-euro vai nykyinen euro?

    • Huono vertaus, mutta: Jos vaihtoehdot ovat hoitamatta jäävien, kivuliaiden ja haisevien peräpukamien tai vatsasyövän välillä, niin valitsen peräpukamat. Niiden kanssa voi elää vaikka elämä ei kivaa ole. Mahasyöpään kuolee äärimmäisen kivuliaasti.

      Toisin sanoen nykyinen euro jos EKP vähän antaisi sitä setelirahoitusta meillekin. Ja jos se edes aloitettaisiin.

      Mutta jos kerran liittovaltioon mennään, niin ehkä olisi parempi olla aluetukia saava Saksan pohjoinen periferiaosavaltio kuin maksumies koko nykyisen Euroalueen kattavassa liittovaltiossa. Eli liittovaltiona mieluummin se pohjoinen vaihtoehto. Silloin menisi taudit toisin päin.

      Molemmat hyvin huonoja. Parempi olisi oma kelluva valuutta tyyliin Ruotsi ja muuten EU ilman helvetinkoneeksi osoittautunutta euroa.

  2. uskon, että looginen lopputulema tulee joskus olemaan kansallisiin valuuttoihin palaaminen. Mitään muuta kestävää ratkaisua ei tule olemaan. Jos pidetään kaikkea muuta vain välivaiheina ennen tätä paluuta, onko mahasyöpä l. pohjoiseuro, vai peräpukamat l. nykyinen euro parempi? Eli kumpi mahdollistaisi pienimmällä kivulla (aika, kustannukset) siirtymän kansallisiin?

    • Mikäli EKP toimisi kuten oikea keskuspankki, niin se voisi hoitaa koko homman aika mukavasti. Painokoneet vain laulamaan. Joten jos liittovaltiota ei tule, niin sitten nykyisestä mallista suoraan omiin valuuttoihin. Mikäli meillä olisi rahapolitiikkaa ymmärtävä hallitus, niin Suomi lipsahtaisi ulos eurosta viimeistään toisena.

      Jos taas tulee liittovaltio, niin se rikkaiden maiden liittovaltio olisi parempi. Silloin me olisimme niitä takametsien sivistymättömiä junttijäseniä, jotka melkein selviää omillaan. Mitä nyt pitäisi liittokanslerin antaa lisäbudjetissa vähän lisää silloin tällöin ettei paikallisen osavaltion hallinto nyt kaikkea onnistu sössimään. Vähän kuin Jenkkilässä siis, eli liittovaltio maksaa liittovaltion lakien toteutuksen.

      Ikävä vaihtoehto on sekin, että tulee liittovaltio mutta olemme siinä rikkaasta päästä. Silloin on ns piru merrassa.

  3. ja kommenttina – ehdin kyllä aukoa palstoilla päätäni, että ei tämä mikään hyvä uutinen Suomelle ole. Naurettavaa, mikä kiire medialla oli otsikoida viikkorapsaa ”Suomi on hyötynyt”. Maa, jossa kukaan ei osannut juuri mitään.

  4. ikuturso permalink

    Hyvää analyysiä.

    Olen jo puolen vuoden verran toistellut pohjoisen euron puolestapuhujille, että Suomesta tulisi pohjoisen euron Kreikka. Nämä käppyrät kertovat karua kieltään tuosta asiasta.

    Samaa sanoo maaliskuinen gns-raportti
    http://gnseconomics.com/wp-content/uploads/2012/03/SUOMI-JA-EMU-gns-lyhennelm%C3%A4.pdf

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: