Skip to content

Palkkakehityksestä, kuluttajahinnoista ja elämisen kustannuksista – kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää

elokuu 15, 2012

Hyvin usein törmää valitukseen siitä, että käytännössä millään alalla eivät palkat ole nousseet samaa tahtia kuin elinkustannukset. Tuossa valituksessa perustavana argumenttina yleensä on jokin yksittäinen hyödykeryhmä tai palvelu, jonka mukaan koko asiaa arvioidaan.

Katsotaanpa kuitenkin muutamaa käppyrää Suomen osalta:

Ensinnäkin on huomattava, että yleiset kuluttajahinnat ovat indeksi mukaan aika tarkkaan seurailleet gdp deflatorin kanssa samaa linjaa. Koska gdp deflator mittaa kotimaassa tuotettujen palveluiden ja tavaroiden hintakehitystä, niin se kertoo aika luotettavasti siitä miten yleinen palkka- ja kustannuskehitys on mennyt.

Toinen ilmeinen asia on se, että joidenkin elämiseen vaikuttavien asioiden kuten energian, muodossa tahi toisessa, ja asumisen hinnat ovat pompanneet aika tukevasti vuoden 2002 alusta alkaen. Myöskin alkoholijuomien hinnat ovat käyttäytyneet aika hauskasti, mikä suoraan kuvaa valtion veropäätöksiä. Samalla joidenkin tuotteiden hinnat ovat suhteessa laskeneet – noista otin esimerkiksi kotitalouksien käyttämät kojeet, joiden hinta on pysynyt vakiona tai jopa laskenut ihan nominaalisesti mitattuna.

Mikäli asuu omistusasunnossa, josta ei maksa hillitöntä asuntolainaa, ajaa suhteellisen vähän autolla ja juo vähän viinaa, niin elämisen kustannukset ovat mitä todennaköisimmin laskeneet suhteessa tuloihin vuoden 2002 jälkeen. Tupakkaa polttava, viinaa juova ja paljon autoileva henkilö, joka on ostanut öljylämmitteisen omakotitalon aika äskettäin maksaa elämisestään suhteessa selvästi enemmän kuin vuoden 2002 alussa. Hänen elinkustannuksensa ovat reaalisesti nousseet.

En laiskuuttani käynyt lävitse kaikkien tuoteryhmien hintamuutoksia, sen voisi helposti tehdä muun muassa FRED:n avulla, joten analyysini on vain suuntaa-antava ja kertoo periaatteen. Kokonaisuudessaan elinkustanukset ovat pysyneet keskimäärin suurin piirtein vakioina tai ehkä hieman laskeneet (mikäli tuottavuus on parantunut, jolloin palkkojen korotukset eivät suoraan valu gdp deflatoriin), mutta sopivilla elintavoilla ja elämäntilanteella elinkustannukset ovat joko selvästi laskeneet tai selvästi nousseet.

Toisin sanoen henkilön elintavat ja elämäntilanne vaikuttavat hämmästyttävän paljon siihen ovatko elinkustannukset nousseet palkkakehitystä hitaammin vai nopeammin. Reaalinen elintaso saattaa olla tuosta riippuen joko parantunut tai huonontunut.

Kannattaa kuitenkin huomata, että innokkaat verojen korotukset vaikkapa energian tai kuljetuskustannusten osalta eivät ainakaan paranna kilpailukykyämme esimerkiksi Saksaan verrattaessa.

Edit: Tämän postauksen virikkeenä kilpailukykyämme käsitelleeseen postaukseeni viitanneen Susijumalan eli Henri Myllyniemen blogissa esiintynyt kommentti.

Mainokset

From → Uncategorized

Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: