Skip to content

Eurojäsenyyden alku näytti hyvältä – syistä myöhemmin

heinäkuu 18, 2012

Minua on pariin otteeseen pyydetty kirjoittamaan jotain arvioita Suomen pysymisestä tai pysymättömyydestä euron käyttäjänä. Asian selvittäminen on osoittautunut työläämmäksi kuin kuvittelin, tässä kirjoituksessa onkin jotain aiheeseen liittyvää välivaiheen ajatusta.

Ensimmäiseksi lähdin selvittämään asiaa työpaikkakehityksen kautta. Ensimmäinen huomioitava asia on se, että vaikka työvoimamme on kasvanut vuodesta 1990, niin työpaikkojen määrä ei ole vieläkään samalla tasolla kuin tuolloin. Moinen on erittäin paha merkki maamme talouden kannalta ja kertoo ikäviä asioita sekä työmarkkinoistamme että maamme taloudesta muutenkin. Mutta niistä joskus myöhemmin.

Työpaikkojen ja työvoiman kehitys on esitetty seuraavassa kuvassa:

Kuva kertoo sinänsä karutonta kertomaa, jotakin tarttis tehdä. Itse olen sen verran vanhanaikainen, että oma valuutta ja sen arvon tiputtaminen olisivat oivia keinoja. Suomalaisen työn hinta laskisi, jolloin yksityinen sektori taas palkkaisi paremmin. Siitä pääsemme sitten toiseen asiaan, eli siihen, että moni blogista ja nettikeskustelija on kirjoittanut hyvin paljon teollisen rakenteen muutoksesta ja julkisen sektorin kasvusta.

Katsotaan ensiksi teollista rakennetta:

Kyllä, näkemys siitä, että papereiden pyörittäminen on kasvanut suhteessa tuotantotoimintaan näyttäisi pitävän paikkansa. Mutta sitten se julkisen ja yksityisen sektorin työpaikkojen suhde. Ensimmäiseksi absoluuttiset suhteet:

Koska julkisen sektorin työpaikkojen määrä on suhteellisesti pienempi, niin sen muutokset eivät näy samalla tavoin kuin yksityisellä, joten entä vuosimuutokset:

Vuosimuutoksista nähdään, että euroaikamme on monen silmissä näyttänyt suurelta menestykseltä aina vuoteen 2009 saakka. Yksityisen sektorin työllisyys tipahti tuolloin ikävästi. Lisäkommenttina se, että väitteet julkisen sektorin työpaikkojen rajusta kasvusta eivät näytä pitävän paikkaansa – kustannusten kasvu voi pitää, mutta työntekijämäärän kasvu ei.

Lisäselvittämistä vaatisi julkisen sektorin työpaikkojen rakennemuutoksen tarkastelu, kuinka paljon julkisia työpaikkoja on ”yksityistetty” ja poistuva työntekijämäärä korvattu yksityistämistä valvovilla hallintoihmisillä. Mielikuvani on, että aika moni, mutta mielikuvani ei perustu dataan.

Tarkemmin yksityiskohtiin menemättä näyttää siltä, että työllisyyskehityksen valossa eurojäsenyyden alkuaika kieltämättä oli hyvää aikaa – mutta niin se oli Irlannissa ja Espanjassa, Kreikasta nyt puhumattakaan.

Huolestuttavaa on se, että kaltaisemme viennistä riippuvaisen (noin 40% NGDP:stä vuonna 2008) teollisuus on muuttunut siten, että vietävää tavaraa tekee yhä pienempi porukka. Siinä mielessä vientiteollisuuden väitetty monipuolistuminen vaikuttaa vaikeasti uskottavalta väitteeltä.

On aiheellista kysyä johtuiko menestyksemme 2000-2008 juuri eurosta vai jostain muusta? Siihen on vaikeampi vastata ja merkittävän osan vastauksesta saa vertaamalla menestystämme maihin, jotka eivät olleet eurossa ja erityisesti kykyymme toipua kriisistä 2009 jälkeen. On hyvin mahdollista, että menestyksemme tuli eurosta huolimatta eikä sen vuoksi.

Mutta niistä joskus myöhemmin kunhan ehdin katsoa asioita.

Mainokset

From → Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: