Skip to content

Kuinka pieni avoin talous selviää likviditeettiloukusta ja nollakoroista – tarvitaan oma rahapolitiikka tyyliin Ruotsi

heinäkuu 4, 2012

Lars Svensson, joka muuten on tällä hetkellä yksi Riksbankin johtajista, on jokunen aika sitten julkaissut paperin, jossa hän esittelee keinoja sille kuinka keskuspankki kykenee potkaisemaan talouden liikkeelle jopa tilanteessa, jossa likviditeettiloukku on lauennut ja korkotaso on de facto nollassa. Juttu ei ole ihan uusi, julkaistu jo 2001. Artikkeli löytyy täältä: people.su.se/~leosven/papers/me19-s1-11.pdf

Käytännössä Svensson esittelee artikkelissa keinoja sille kuinka pieni avoin talous, ja ehkäpä vähän isompikin, kykenee potkukäynnistämään talouden. Artikkelin abstrakti ohessa:

The paper examines the transmission mechanism of monetary policy in an open economy with and without a binding zero bound on nominal interest rates. In particular, a foolproof way of escaping from a liquidity trap is suggested, consisting of a price-level target path, a devaluation of the currency and a temporary exchange rate peg, which is later abandoned in favor of price-level or inflation targeting when the price-level target has been reached. This will jump-start the economy and escape deflation by a real depreciation of the domestic currency, a lower long real interest rate, and increased inflation expectations. The abandonment of the exchangerate peg and the shift to price-level or inflation targeting will avoid the risk of overheating. Some conclusions for Japan are included.

Käytännössä Svensson ehdottaa sitä, että keskuspankki päättää tiputtaa valuutan arvoa riittävästi ja ilmoittaa, että valuutan arvoa ei päästetä nousemaan tietyn rajan ylitse. Tuolloin valuutta reaalisesti devalvoituu, mikä nostaa inflaatio-odotuksia jo pelkästään siksi, että tuonnin hinta nousee. Lisäksi keskuspankki kykenee lisäämään oman valuuttansa liikkeellä olevaa määrää käytännössä rajattomasti. Tämä tietenkin edellyttää sitä, että valuutan arvoa pudotetaan tasosta, johon se kelluvana päätyisi.

On aivan oleellista huomata se ero, mikä on valuutan korkean arvon puolustamisella laskua vastaan verrattuna siihen, että puolustetaan valuutan alhaista arvoa nousua vastaan. Korkean arvon puolustaminen on tuhoon tuomittu temppu koska keskuspankki tekee sitä muiden rahoilla ja ne loppuvat joskus. Taloushistoria on täynnä tätä koskevia esimerkkejä, myös Suomi 1990-luvun alussa käy esimerkiksi. Valuutan arvon pitäminen alhaalla taas on helppoa, pidetään painokoneet riittävän lämpiminä. Valuutan arvon nousun torjumisessa keskuspankilla on käytettävissään de facto rajattomat resurssit.

Valuutan arvon riittävä tiputtaminen luonnollisesti sysää vientisektorin liikkeelle. Tuon tuloksena vientiteollisuuden työllisyys sekä kerrannaisvaikutukset kasvavat, mikä tuo lisää rahaa kiertoon. Koska tuontihinnat samalla nousevat, niin käteisen hallussapito ei enää ole yhtä houkuttelevaa kuin ennen. Toisin sanoen inflaatio-odotukset nousevat. Koska vienti vetää, niin myös tuotto-odotukset nousevat. Lopputuloksena raha alkaa pyöriä taloudessa, inflaatio nousee kohtuulliseksi ja markkinakorot nousevat terveelle tasolle.

Näin äkkiseltään arvioiden Riksbank on käytännössä toteuttanut Svenssonin teesejä ja pitänyt Ruotsin talouden pyörimässä Eurokriisistä huolimatta.

Oman rahapolitiikan voittanutta tapaa ei ole.

Harmi vain että siihen aikaan kun Svensson artikkelinsa kirjoitti ei NGDP-trenditavoite ollut vielä lyönyt lävitse talouskeskustelussa. Svensson ilmeisesti kuitenkin de facto kannattaa moista tavoitetta keskuspankille.

Advertisements

From → Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: