Skip to content

Onko euron pelastaminen ollenkaan hyvä idea?

kesäkuu 27, 2012

Olen joissain aikaisemmissa yhteyksissä kirjoittanut siitä, että euron pelastaminen edellyttää

  1. todellista keskuspankkia, jonka mandaattiin kuuluu myös työllisyydestä huolehtiminen ja lender-of-last-resort -funktio hintavakauden vahtaamisen lisäksi, ja
  2. aitoa liittovaltiota, jossa rikkaat alueet maksavat jatkuvasti tulonsiirtoja köyhille alueille ja joiden politiikka kokonaisuudessaan määräytyy kuten liittovaltiossa käyttäytyy.

Noiden perusedellytysten lisäksi tarvittaisiin suuri määrä epätyypillistä rahapolitiikkaa ja kaikenlaisia voimakkaita markkinatoimenpiteitä. Mutta ei niistä sen enempää, olen niitä muutamassa yhteydessä jo käsitellyt jossain määrin. Ne eivät kuitenkaan ole tämän tekstin pääasia.

En ole kuitenkaan kovinkaan varma siitä, että onko koko euron pelastaminen hyvä idea. Ainakaan minä en halua liittovaltiota, jonka asioissa suomalaisilla on saman verran valtaa kuin jollain taka-hikiällä valtakunnan tason politiikkaan Suomessa. Toisekseen kiinnostukseni maksaa veroillani rakennusprojekteja esimerkiksi Kreikan tieverkon parantamiseksi on kovin vähäinen.

Lisäksi luottamukseni nykyisen euroeliitin haluun toimia demokratiaa kunnioittavasti ja rehellisesti on tämän kriisin aikana kokenut luonnollisen, todisteiden voimasta tapahtuneen kuoleman. Epäluottamukseni sekä kotimaiseen että erityisesti ulkomaiseen euroeliittiin on varsin läpitunkevaa. Euroeliitti on toiminnallaan kerta toisensa jälkeen osoittanut sekä taloudellisen että poliittisen epärehellisyytensä, vastuuttomuutensa ja epäpätevyytensä. Minun on käytännössä mahdotonta hyväksyä liittovaltiota, jota noilla periaatteilla johdettaisiin ja vieläpä samojen ihmisten toimesta.

Koska euron pelastaminen edellyttäisi asioita, jotka ainakin minä koen mahdottomiksi hyväksyä, niin euro menköön.

Totta kai euron luhistuminen tuottaisi hurjia markkinahäiriöitä ja sekasortoa jonkun aikaa. Väittäisin kuitenkin Argentiinan ja Islannin kokemusten perusteella, että tuo sekasorto olisi joko tapauksessa suhteellisen lyhytaikainen ja huomattavasti halvempi ratkaisu kuin ikuinen maksumiehen paikka liittovaltiossa.

Euron pelastaminen on minusta tämänhetkisen tiedon valossa huomattavasti huonompi vaihtoehto kuin euron katoaminen ja siitä seuraava jonkun aikaa kestävä kaaos. On sinänsä euroeliitiltä huomionarvoinen saavutus saada kaltaiseni alun perin myönteisesti euroon ja jopa liittovaltioajatukseen suhtautuva henkilö pitämään väkisin tapahtuvaa euron hengissäpitoa ja liittovaltiokehitystä kaikkein huonoimpana mahdollisena vaihtoehtona. Pitkäaikaisella, johdonmukaisesti järjenvastaisella talouspoliittisella toiminnalla ja täydellisellä piittaamattomuudella demokratian pelisääntöjä kohtaan temppu on onnistunut.

Traagiseksi asian tekee se, että EU perustettiin juuri puolustamaan demokratiaa ja kansalaisten oikeuksia.

Hyvästi euro, tervetuloa markka!

Advertisements

From → Uncategorized

10 kommenttia
  1. Tämä lähti naamakirjajakoon. Hyvä teksti, tyhmis!

  2. Tuomas permalink

    Olen pääosiltaan samaa mieltä kirjoituksestasi kuten eu-politikkojen jahkailuun. Korvaani särähtää vetoamisesi Argentiinan ja Islannin tilanteen samankaltaisuuteen euroalueeseen. ”Väittäisin kuitenkin Argentiinan ja Islannin kokemusten perusteella, että tuo sekasorto olisi joko tapauksessa suhteellisen lyhytaikainen ja huomattavasti halvempi ratkaisu kuin ikuinen maksumiehen paikka liittovaltiossa.”

    Islanti on vain hieman yli 300 000 asukaan maa ja je ovat myös varsin ahkeria. Argentiinan tilanne oli asukkaille todella surkea. joka täällä kaukana on jäänyt ehkä huomioimatta. Muistaakseni

    • Tuossa on kyllä sinänsä perää, mutta kaaoksen kesto on vähäisempi kuin julkinen propaganda antaa ymmärtää. Rahaliittoja on hajonnut ennenkin ja useimmiten kaaoksen kesto on ollut valtion omasta toiminnasta riippuvasta.

  3. Tuomas permalink

    Olen pääosiltaan samaa mieltä kirjoituksestasi kuten eu-politikkojen jahkailuun. Korvaani särähtää vetoamisesi Argentiinan ja Islannin tilanteen samankaltaisuuteen euroalueeseen. “Väittäisin kuitenkin Argentiinan ja Islannin kokemusten perusteella, että tuo sekasorto olisi joko tapauksessa suhteellisen lyhytaikainen ja omattavasti halvempi ratkaisu kuin ikuinen maksumiehen paikka liittovaltiossa.”

    Olen pääosiltaan samaa mieltä kirjoituksestasi kuten eu-politikkojen jahkailuun. Korvaani särähtää vetoamisesi Argentiinan ja Islannin tilanteen samankaltaisuuteen euroalueeseen. “Väittäisin kuitenkin Argentiinan ja Islannin kokemusten perusteella, että tuo sekasorto olisi joko tapauksessa suhteellisen lyhytaikainen ja huomattavasti halvempi ratkaisu kuin ikuinen maksumiehen paikka liittovaltiossa.”

    Islanti on vain hieman yli 300 000 asukaan maa ja je ovat myös varsin ahkeria. Argentiinan tilanne oli asukkaille todella surkea. joka täällä kaukana on jäänyt ehkä huomioimatta. MuistaakseniVuonna 2001 peso devalvoitiin 40 prosentilla ja Argentiina lopetti ulkomaisten velkojen maksamisen. Tällainenkin on yksi vaihtoehdoista, joita Kreikalle on tarjottu.

    Välit talousmaailmaan katkesivat. Kansalaisten elämä romahti. Köyhyys kolminkertaistui, työttömyys tuplaantui. Ihmisten säästöt jäivät pankkiin. Sadoilta tuhansilta meni kaikki. Ja huonosti asiat olivat jo ennen sitä.

    Mielenosoittajien teltat ovat vaihteeksi katkaisseet Buenos Airesissa Plaza de Mayolle johtavan pääkadun.

    Elämästä tuli kaaosta. Jatkuvat mielenosoitukset katkoivat katuja. Ihmisjoukot ryskyttivät nyrkein ja vasaroin pankkien lukittuja ovia. Vauhdikkaimman viikon aikana Argentiinaa ehti johtaa viisi pääministeriä.

    Viiteen vuoteen velkoja ei maksettu lainkaan. Argentiinan onneksi soijan ja muiden raaka-aineiden hinnat ja kysyntä maailmalla lähtivät huimaan lentoon. Se moninkertaisti vientitulot ja oikaisi myös valtiontalouden. Vuodesta 2006 velkoja on maksettu pois erilaisin järjestelyin.

    El Cronistan päätoimittaja Fernando González sanoo, että hankkeet teollisen pohjan laajentamiseksi ovat jääneet toistaiseksi vain julistuksiin.

    Silti muu maailma ei ole unohtanut. Maan maine on edelleen pohjamudissa. Velkojen maksusta käydään oikeutta siellä täällä. Ulkomaisia investointeja – joilla laajennettaisiin teollista pohjaa – on perin vähän. Argentiinaan ei luoteta.

    Inflaatio jytkyttää vähintään 25 prosentissa (virallisesti 10,9). Kukaan ei säästä. Rahaa ei saa mistään tuottaviin investointeihin. Maa elää – ja pankit lihovat – lyhytaikaisilla kulutusluotoilla. Julkista rahaa jaetaan löyhäkätisesti ja peso on taas vahva.

    ”On vahva syy pelätä, että maailmalta tulvivat soijarahat kylvetään tuuleen sen sijaan, että ne sijoitettaisiin viisaasti teollisuuteen ja sosiaaliseen kehitykseen”, maan johtavan talouslehden El Cronistan päätoimittaja Fernando González summaa.

    ***
    Mitä opimme Argentiinan kohtalosta jos ajatellaan Kreikkaa ja kumppaneita? Aika vähän.

    Ainakin sentään sen, että hallittua velkajärjestelyä ei ole. On vain eriasteisia romahduksia, pahoja tai erittäin pahoja. Kaikki ratkaisut kouraisevat kansalaisten elämää syvältä. Paluu pohjalta on pitkä, ja Kreikka tuskin on niin onnekas kuin raaka-ainevaroiltaan mahtava Argentiina.

    Islanti on vain hieman yli 300 000 asukaan maa ja je ovat myös varsin ahkeria. Argentiinan tilanne oli asukkaille todella surkea. joka täällä kaukana on jäänyt ehkä huomioimatta. MuistaakseniOlen pääosiltaan samaa mieltä kirjoituksestasi kuten eu-politikkojen jahkailuun. Korvaani särähtää vetoamisesi Argentiinan ja Islannin tilanteen samankaltaisuuteen euroalueeseen. “Väittäisin kuitenkin Argentiinan ja Islannin kokemusten perusteella, että tuo sekasorto olisi joko tapauksessa suhteellisen lyhytaikainen ja huomattavasti halvempi ratkaisu kuin ikuinen maksumiehen paikka liittovaltiossa.”

    Islanti on vain hieman yli 300 000 asukaan maa ja je ovat myös varsin ahkeria. Argentiinan tilanne oli asukkaille todella surkea. joka täällä kaukana on jäänyt ehkä huomioimatta. Olen pääosiltaan samaa mieltä kirjoituksestasi kuten eu-politikkojen jahkailuun. Korvaani särähtää vetoamisesi Argentiinan ja Islannin tilanteen samankaltaisuuteen euroalueeseen. “Väittäisin kuitenkin Argentiinan ja Islannin kokemusten perusteella, että tuo sekasorto olisi joko tapauksessa suhteellisen lyhytaikainen ja huomattavasti halvempi ratkaisu kuin ikuinen maksumiehen paikka liittovaltiossa.liittovaltiossa

    Täällä kaukana pohjolassa on ehkä jäänyt huomiotta todellinen tilanne Argetiinassa. Muistaakseni tehtiin useampia devalvaatioita n 60 % ja palkkataso laski lähemmäs 50 %.
    Alla poimintoja Argentiinasta.Sitten on arvio euron hajoamisen vaikutuksista UBS-Pankkin tekemä.
    Lopuksi rahoitusneuvos Kari Narsin kirjoitus markkaan paluusta.

    Olisi kiintoisaa kuulla vielä mielipiteitäsi näistä asioista sen jälkeen kun olet perehtynyt hieman tarkemmin.
    Olen eläkkeellä oleva asioita seuraava, jonka omat tiedot eivät riitä. Yritän oppia asiantuntijoiden kirjoituksista ja muodostaa niiden perusteella mielipiteeni, joten toivon sinulla olevan aikaa tutustua ja kirjoittaa vielä lisää.

    1.2011 klo 12:20
    Argentiinan kroonisena ongelmana on ollut valtiontalouden sitkeä alijäämä. Vuosikymmenen alussa maa oli syvässä lamassa, ja sen kansantuote supistui lähes viidenneksen.

    Vuonna 2002 tuli pää vetävän käteen, eli Argentiina joutui jäädyttämään velan lyhennykset ja korkojen maksun. Lainajärjestelyjä on ollut useita, ja nyttemmin velkoja on maksettu vaihtelevasti takaisin vuonna 2003 alkaneen vahvan talouskasvun turvin. Kasvua siivittivät ulkomaiset sijoitukset, hyvin vetävä maatalousvienti ja kotimainen kysyntä. Suurimmillaan kasvu oli 9 % vuonna 2005, minkä
    jälkeen kasvu on hiipunutArgentiina ei luotonantajien mukaan ole uudistanut taloutensa rakenteita riittävän laajasti ja nopeasti, jolloin keskinäiset suhteet ovat ontuneet. Maan pääsyä kansainvälisille rahoitusmarkkinoille on rajoitettu mm. Pariisin klubille olevan hoitamattoman 6,7 miljardin dollarin velan vuoksi. Lopulta vuonna 2008 maan johto järjesti käyttöönsä keskuspankin valuuttareservit, joilla Argentiina ryhtyi maksamaan osia ulkomaisista veloistaan varmistaakseen kansainvälisen rahoituksen jatkuvuuden ja houkutellakseen ulkomaisia investointeja. Argentiina siivoaa yhä talouskriisin jälkiä
    22.12.2010 19:32 A A
    REUTERS
    Argentiina järjestelee yhä velkojaan ja suitsii oikeusjuttuja, jotka liittyvät maan vuoden 2002 talousongelmiin. Latinalaisen Amerikan kolmanneksi suurin kansantalous ajautui tällöin maksukyvyttömäksi ja turvautui kymmenien miljardien dollarien kansainväliseen laina-apuun.

    Tätä nykyä Argentiinalla on 6,1 miljardia dollaria järjestelemättömiä luottoja, jotka liittyvät vararikkoon. Moni sijoittaja käy Argentiinaa vastaan oikeustaistelua saadakseen takaisin lainaamansa rahat täysimääräisesti.

    Keskiviikkona Argentiina teki jälleen uuden päätöksen, jolla vanhoja velkoja korvataan uusilla luotoilla. Se teki vastaavanlaisen järjestelyn edellisen kerran kesäkuussa.

    Maan talousministeri Hernan Lorenzino sanoi, että järjestely on hyväntahdonele sijoittajia kohtaan.

    Lue rahoitusneuvos Kari Narsin kirjoitus HS: Mielipide sivulla 21.12.2011 “Markan paluu on kauhuskenaario”
    Markan paluu on kauhuskenaario

    • Käsittääkseni niin sanotuista G20-maista vain 13 on ollut olemassa sata vuotta sitten. Noista vain kaksi ei ole välillä lipsahtanut maksukyvyttömäksi. Espanja on tehnyt tempun muistaakseni 18 kertaa vuoden 1550 jälkeen. Aikaisemmin valtiot menivät konkurssiin siksi, että oltiin kultakannassa. Myöhemmin temppu on onnistunut mailta, jotka ovat lainanneet vieraassa valuutassa, omassa valuutassaan lainanneiden maiden konkurssi on mahdotonta ellei poliittinen tahto mene konkurssin suuntaan (kuten nyt USA:ssa).

      Euromaat ovat kuten vieraassa valuutassa lainaavat kehitysmaat. Maksukyvyttömyys on todellinen uhka.

      • Tuomas permalink

        Maksukyvyttömyys on minustakin todellinen ja vakava uhka, jonka välttämiseen täytyisi ponnistella toden teolla. Kyllä minuakin hirvittää tulevaisuus ja EU-poliitikkojen päättämättömyys.

        Oikeat keinot täytyisi vain löytää.

    • Tuomas permalink

      Presidenttiehdokkaista ainoastaan Paavo Väyrynen on haikaillut paluuta markkaan. Suomen Pankin entisenä valuuttapolitiikan valmistelusta vastanneena johtajana voin kertoa omista markka-ajan kokemuksistani ja kommentoida markkaan paluun järkevyyttä.

      Markka oli pieni ja heikko valuutta. Valuuttakeinottelijoille se tarjosi helpon maalitaulun, mikä aika ajoin pakotti markan devalvaatioihin. ”D-vitamiini” synnytti elinkustannusten, raakapuun hintojen ja palkkojen kilpajuoksun. Inflaatio laukkasi usein kymmenessä prosentissa – nelinkertainen luku eurovuosiin verrattuna.

      Inflaatio ja devalvaatiot söivät palkansaajien ja vähätuloisten eläkeläisten ostovoimaa. Ne vääristivät tulonjaon. Devalvaatioiden päämääränähän oli nimenomaan reaalipalkkojen alentaminen ja tulonsiirto kansalaisilta vientiteollisuudelle viennin kilpailukyvyn palauttamiseksi.

      Suomen siirryttyä euroon vuonna 2002 saimme ulkomailla vieroksutun markan tilalle kansainvälisesti tunnetun vienti- ja tuontivaluutan. Inflaatio on pysynyt kurissa. Historiallisen matalat korot ovat edistäneet elinkeinoelämän investointeja ja uusien työpaikkojen luomista. Asuntolainojen korot ovat poikkeuksellisen alhaiset. Ulkomaanmatkailu halpeni ja helpottui omalla eurolla.

      Suomessa on myös noudatettu sellaista talouspoliittista kuria, jota meiltä aikaisemmin ei tahtonut löytyä. Meitä rikkaampi Ruotsi, markkaa paljon isompine kruunuineen, on eittämättä selviytynyt hyvin taloudellisesti. Mutta Ruotsin arvostetun valtiovarainministeri Anders Borgin mukaan Suomen talous on kehittynyt lähes yhtä hyvin europohjalla. Borg totesikin taannoin, että ajan mittaan Ruotsinkin olisi hyvä siirtyä kruunusta euroon.

      Maailman toiseksi suurin valuutta euro ei ole kriisissä. Se on pysynyt niin vahvana, että sen arvo on kymmenen vuoden aikana noussut yli 60 prosenttia mahtavaan Yhdysvaltain dollariin nähden.

      Euroaluetta vaivaa lähinnä velka- ja luottamuskriisi. Usein unohtuu, että euroalue on maailman toiseksi suurin talousalue (bruttokansantuote 12,175 biljoonaa euroa, Yhdysvallat 14,582 biljoonaa). Euroalue on maailman suurin viejä alueen ulkopuolelle ennen Kiinaa ja Yhdysvaltoja, mikä helposti unohtuu, kun euroa parjataan markkinoilla. Koko EU ostaa 56 prosenttia Suomen viennistä, euroalue 31 prosenttia.

      Paluu markkaan maksaisi maltaita ja veisi vuosia. Markan heikentymisen pelossa syntyisi luultavasti alussa kymmenien miljardien pääomapako Suomesta vahvempiin valuuttoihin, etupäässä euroon. Valuuttavuodon tukkimiseksi jouduttaisiin ehkä turvautumaan uuteen valuuttasäännöstelyyn. Tässä myllerryksessä syntyisi kovia paineita devalvoida markka. Devalvaatio kallistaisi valtion, yritysten ja kansalaisten euroon sidottua velkaa markoissa laskettuna miljardimäärin.

      Epävarmassa ympäristössä Suomen ulkomaista AAA-luottokelpoisuutta alennettaisiin melko varmasti. Sen johdosta ulkomaisen lainanoton kustannukset nousisivat. Kasvavien valuuttariskienkin takia moni yritys karsisi ulkomaista lainanottoa, mikä supistaisi sijoitustoimintaa. Valtion menojakin jouduttaisiin todennäköisesti karsimaan taloustilanteen heikennyttyä. Se verottaisi kansalaisten ostovoimaa.

      Markkaan paluu olisi sekä teknisesti että taloudellisesti niin uhkarohkea, monimutkainen ja kallis operaatio, että harva pystyy sitä edes hahmottelemaan. Vaikka kansantaloutemme perusta on euroajan aikana vahvistunut, edessä olisi todennäköisesti vuosien kärsimysnäytelmä.

      Eurojärjestelmään liittyminen oli tunnetusti myös osa Suomen turvallisuuspolitiikkaa. Sillä ankkuroitiin maamme suhde Eurooppaan. Eurosta luopuminen heikentäisi kansainvälistä asemaamme ja sananvaltaamme EU:n ja Venäjän välimaastossa.

      rahoitusneuvos, kauppatieteiden tohtori

      Helsinki

      ”Markka oli pieni ja heikko valuutta. Valuuttakeinottelijoille se tarjosi helpon maalitaulun

      Sain nyt kopioitua Kari Narsin jutun

      • Narsi kirjoittaa tuossa jutussa joko tahallaan tai vahingossa sopivilta osin puutaheinää valuuttakeinottelusta ja devalvoinneista. Markka oli heikko ja valuuttakeinottelijoille helppo maalitaulu niin kauan kun se ei ollut kelluva. Kelluvan markan aikana moisia ongelmia ei ollut. Kelluvan valuutan aikana devalvoituminen/revalvoituminen tapahtuu markkinaehtoisesti eikä hallituilla päätöksillä (tosin SNB pelaa hieman toista peliä kuten mys Riksbank).

        Vetoaminen aikaan, jolloin markka ei ollut kelluva ja tuon ajan kokemuksiin on älyllisesti epärehellistä.

      • Tuomas permalink

        Tosiaan, kelluvan markan aikana ei ollut keinottelu ongelmia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: