Skip to content

Mitä korko on? Se on vuokraa pääomasta eikä rahan hinta – alhaiset markkinakorot kertovat tiukasta rahapolitiikasta eivät löysästä

kesäkuu 21, 2012

Olen jälleen törmännyt väitteisiin siitä, että EKP:n rahapolitiikka on löysää ja että EKP painaa rahaa ja että alhainen korko kertoo molemmista ja että korko on rahan hinta. Uskomatonta mitä soopaa älykkäät ihmiset viitsivät suustaan päästää.

En ole väkivaltainen mies, mutta tuollaisissa tilanteissa mieleni tekee tarttua sanojaa krakasta, nostaa kaveri seinälle ja karjua kitarisat väpättäen: Etkö viitsi ajatella yhtään mitään rahaan liittyvistä asioista itse? No, en kuitenkaan heittäydy väkivaltaiseksi, tosin kommenttini saattavat olla aika ilkeitä.

Korko on sitä vuokraa, jonka rahaa vuokrannut taho maksaa rahaa vuokralle antaneelle taholle. Mitä kauemmin pidät rahaa vuokralla, niin sitä enemmän maksat siitä vuokraa. Vähän kuin asunnosta tai autosta. Vuokrajakson jälkeen palautat vuokraamasi auton tai talon oikealle omistajalleen, mikä vastaa sitä, että maksat pääoman eli alkuperäisen rahamäärän takaisin. Mutta tuon pääoman saamisesta käyttöösi maksat vuokraa, mikä määräytyy sinulta perityn koron mukaan. Vuokraamalla pääomaa aikaistat omaa kulutustasi, joskus jopa mahdollistat kulutusta joka ei muuten olisi koskaan mahdollista – tämän vuoksi tuotto-odotuksilla ja odotuksilla rahan arvon muutoksista on niin suuri merkitys.

Asuntoja vuokrattaessa vuokrataso määräytyy asunnon sijainnin ja koon ja iän ja siisteyden yms mukaan. Mutta koska raha on rahaa, niin vuokratason täytyy määräytyä muulla tavalla. Tuo tapa liittyy yleensä riskiin. Koska raha katoaa paljon helpommin kuin 20-kerroksinen kerrostalo, niin tuo katoamisen riski yleensä hinnoitellaan perittävään vuokraan.

Raha on joka tapauksessa rahaa, joten vuokrattavan kohteen eli rahan ajatellun käytön ja vuokraajan differentaatio näkyy perittävässä vuokrassa oli korossa. Lisäksi rahan vuokralle antaja voi yksinkertaisesti päättää olla vuokraamatta hallussaan olevaa rahaa tahoille, jotka haluaisivat saada sen vuokralle. Todellinen rahapolitiikan tiukkuuden tai löysyyden mittari on se, että ketkä kaikki saavat haluamansa rahamäärän vuokralle.

Rahan peruspiirteisiin kuuluu se, että sillä ei ole mitään arvoa itsessään. Rahan arvo tulee siitä mihin rahaa voi vaihtaa. Tämän vuoksi rahaan liittyvissä suunnitelmissa on aina mukana arvio rahan tulevasta vaihtoarvosta. Mikäli rahaa on liikkeellä paljon ja odotukset ovat, että liikkeellä olevan rahan määrä ei ainakaan pienene suhteessa reaalitalouden kokoon, niin vuokran pitää tietenkin olla korkeampi. Se, joka itse luopuu mahdollisuudesta käyttää rahojaan ja antaa ne jollekulle toiselle vuokralle ei halua jäädä tappiolle, joten rahan vuokra on tuottotavoite + ennuste rahan arvon heikkenemisestä. Tietenkin myös vuokralle ottajan pitää uskoa kykenevänsä maksamaan tuo vuokra.

Unohdetaan hetkeksi luutuneet käsitykset ja mietitään mitä tarkoittaa se, että vuokralle tarjotaan rahaa alhaisella korolla, mutta kaikki halukkaat eivät saa rahaa vuokralle (mikä on tämän hetkinen tilanne Euroalueella, myös Suomessa pienten yritysten osalta, mikä on talouden kannalta tuhoisaa). Rahaa tarjotaan alhaisella vuokralla, mikä näkyy alhaisina korkoina. Samanaikaisesti tuotto-odotukset ovat alhaisia, minkä vuoksi rahaa ei anneta vuokralle ilman suurta varmuutta siitä, että pääoman saa takaisin ja korotkin tulee maksettua. Niitä vuokralle ottajia, joille vuokralle antajat olisivat halukkaita rahansa vuokraamaan, ei tällä hetkellä ole riittävästi verrattuna vuokralle tarjotun rahan kokonaismäärään. Kaikki, jotka saisivat rahaa vuokralle eivät sitä halua ja ne, jotka haluavat eivät usko pystyvänsä maksamaan kummoista vuokraa. Samanaikaisesti moni normaalitilanteessa kannattava yritys on tilanteessa, jossa se ei saa rahaa vuokralle vaikka haluaisi. Tällainen tilanne on seurausta tiukasta rahapolitiikasta.

Toisin sanoen vuokralle tarjottavan rahan vuokrausehdot ovat tiukkoja ja tuotto-odotukset alhaisia jos markkinakorot ovat hyvin alhaisia. Vastaavasti jos taloudellisen toiminnan tuotto-odotukset ovat hyvät ja vuokralle tarjotaan rahaa löysillä ehdoilla, niin korot ovat korkeammat. Alhaiset markkinakorot kertovat siitä, että rahan määrä ei kasva ja rahaa vuokralle ottavat eivät usko pysyvänsä maksamaan kovinkaan kummoista vuokraa. Patologisissa tilanteissa tämä tarkoittaa negatiivisia reaalikorkoja GDP deflator -mittarilla mitattuna.

Se, että vuokralle tarjotusta rahasta perittävät korot ovat alhaisia ei tosiaankaan tarkoita sitä, että kaikki halukkaat saisivat rahaa vuokralle. Tämän vuoksi keskuspankin liikepankeille tarjoamastaan rahasta perimä korko ei kerro yhtään mitään siitä miten helppoa liikepankin on saada rahaa vuokralle tai siitä kuinka helposti muut yritykset ja kotitaloudet saavat rahaa vuokralle joltain liikepankilta. Rahan saaminen vuokralle voi olla monelle pankille mahdotonta, sillä ainakin EKP vaatii varsin kattavia vakuuksia. Toisin sanoen pankilla pitää valmiiksi olla vakuuksia, että EKP:ltä saa rahaa vuokralle. Tiukoista ehdoista kertoo myös se, että Euroalueella kierrossa olevan rahan määrä ei kasva. Rahapolitiikan tiukkuuden tai löysyyden todellinen mittari on kierrossa olevan rahan määrän kasvu. Pienenevä rahamäärä kertoo supertiukasta rahapolitiikasta, kuten nyt Euroalueella.

Koska EKP harrastaa supertiukkaa rahapolitiikkaa, niin yritysten ja kotitalouksien on hyvin vaikeaa saada rahaa vuokralle liikepankeista, sillä liikepankki sekin edellyttää hyvin suurta varmuutta vuokratun rahan takaisinmaksusta ja asiakkaan kyvystä maksaa vuokra eli korko. Alhaisten tuotto-odotusten ja alhaisten inflaatio-odotusten vallitessa hyvin harva yritys on riittävän turvallinen, minkä vuoksi yritysten on vaikea saada vuokralle niitä rahamääriä, jotka ovat yritysten normaalin liiketoiminnan kannalta välttämättömiä. Heikot odotukset aiheuttavat myös sen, että ne yritykset, jotka voivat saada rahaa vuokralle, eivät ole halukkaita eivätkä edes kykene maksamaan kovinkaan mainittavaa vuokraa eli korkoa.

Yhtenä syynä tuotto-odotusten ja inflaatio-odotusten alhaisuuteen on rahan määrän pieneneminen. Mikäli kierrossa olevan rahan määrä pienenee, niin rahamääräiset tuotto-odotukset ovat luonnollisesti negatiivisia. Deflaatiokierre on valmis. Käteinen on parempi sijoitus kuin reaalitalouden toiminta.

Vastaavasti jos rahapolitiikka on löysää, niin rahan saaminen vuokralle on helppoa. Tuolloin mitä moninaisempaan toimintaan saa helposti rahaa vuokralle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kierrossa olevan rahan määrä kasvaa. Koska rahan määrä kasvaa, niin inflaatio on gdp deflator -mittarilla mitattuna yli nollan ja rahaa vuokralle antavat määrittelevät riittävän korkean vuokran, jonka rahaa vuokraavat tahot uskovat kykenevänsä maksamaan ja jäävänsä itse vielä voitolle. Vain siinä tapauksessa, että rahan määrä kasvaa riittävän ripeää tahtia ja tuotto-odotukset ovat tarpeeksi korkeat on mahdollista periä korkeaa vuokraa. Matavien tuotto-odotusten ja rahamäärän vähäisen kasvun tilanteessa markkinakorot ovat väkisinkin alhaiset – moinen kielii siitä, että keskuspankki harrastaa tiukkaa rahapolitiikkaa.

Advertisements

From → Uncategorized

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: