Skip to content

PPP – Puree Pahasti Putjettiin

Touko 8, 2012

Yksi tässä kriisissä yllättävän vähäiselle huomiolle jäänyt asia ovat joidenkin Euroalueen maiden PPP-sopimukset, jotka tuottavat aivan ylimääräistä päänsärkyä monien maiden budjettivastaaville huonoina taloudellisia aikoina. Esimerkiksi ongelmamaa Portugalissa nuo PPP-sopimukset ovat IMF:n raportin mukaan osoittautuneet melkoisiksi ongelmavyyhdeiksi. Lisäksi nuo sopimukset rajusti kasvattavat julkisen sektorin todellista velkaa ja sisältävät kustannuksia joista on todella vaikea leikata vaikka ne olisivat uudessa tilanteessa järjettömiä – ja kaikki tämä lähes häivytettyinä normaaleilta analyyseiltä näkymättömiin.

Nyt joku tietenkin kysyy, että mitkä ihmeen PPP:t.

Kyseessä ovat Public-Private-Partnership -sopimukset. Okei, selitän asian niin ilkeästi ja kyynisesti kuin osaan. Noiden PPP-sopimusten tarkoituksena on piilottaa huomattavia kustannuseriä valtioiden ja muiden julkisen sektorin toimijoiden budjeteista sekä siirtyä normaalista julkisen sektorin investointien etupainotteisesta maksumallista malliin, jossa investointien hinta maksetaan suurempana myöhemmin. Samalla voidaan luoda mukavia, lähinnä verotusoikeutta vastaavia, rahastusautomaatteja sopiville yhteistyökumppaneille.

Monessa maassa nuo PPP-sopimukset ovat luoneet julkiselle sektorille suuria jatkuvaluonteisia kustannuksia tai jännittäviä vastuita, jotka uhkaavat realisoitua. Esimerkiksi Portugalin PPP-sopimusten NPV-arvo on IMF:n arvion mukaan vaatimattomat 15% GDP:stä. Vuosittaiset kustannukset ovat vähintään 0,9% GDP:stä (laskelmina on käsittääkseni käytetty hieman suurempaa GDP-arvoa kuin nykyinen supistunut lukema, joten todellisuus taitaa olla vielä karumpi kuin laskelma näyttää).

Tämä valtion verotulojen siirtäminen yksityisiksi voitoiksi on toiminut monessa maassa suurin piirtein siten, että aluksi on löydetty jokin aidosti tarpeellinen, riittävän kallis ja poliittisesti huomattava hanke. Hankkeen rahoituksesta puhuttaessa sitten huomataan, että jostain pitäisi kyetä kaivamaan mahdollisesti miljardiluokan rahoitus. Ehkä ottaa lainaa ja muuta. Hyvänen aika, näyttää tosi pahalta budjetissa ja vaalitkin ovat tulossa ja muuta. Ratkaisuksi löydetään PPP, jonka avulla saadaan hanke toteutettua ja miljardit piilotettua.

PPP:n ideana on se, että jokin yksityinen taho rakentaa kohteen. Tuon jälkeen julkinen valta ”vuokraa” sen riittävällä vuosihinnalla sopivaksi aikaa. Tuon vuokra-ajan jälkeen kohde joko siirtyy valtion omistukseen tai sopimus yksinkertaisesti pitää neuvotella uudelleen. Helppoa ja hauskaa, varsinkin jos PPP-sopimusten toimittajana on sopiva tahoja kohteen tarkkaan valittuja. Useissa maissa onkin käynyt niin, että PPP-sopimuksen yritysosapuoli on käytännössä saanut riskittömän tulonlähteen. Eikä yleensä tappiolla.

On monia kohteita, joiden osalta PPP on vallan mainio ja sovelias keino asian toteuttamiseen. Ongelmia nouseekin niissä tapauksissa, joissa kyseessä on riittävän pitkäkestoinen sopimus tai luonnollisen monopolin antava ratkaisu. Portugalissa ymmärtääkseni on molempia. Nyt nuo sopimukset palaavat kummittelemaan ja aikaansaavat lähes mielettömiä tilanteita.

Mikäli verrataan PPP-sopimuksin toteutettua maantietä julkisen vallan suoraan toteuttamaan, niin ensimmäiseksi ongelmaksi nousee kustannuksissa säästämisen mahdottomuus. Suomi säästi 1990-luvun lamassa, ja säästää vieläkin, ylläpitokustannuksista. PPP-sopimuksella rakennetun moottoritien tapauksessa säästäminen on luonnollisestikin sopimusten mukaan mahdotonta. Jos julkinen sektori ei maksa sopimuksen mukaisia maksuja, niin tie laitetaan kiinni. Mielenkiintoinen tilanne, tie selviäisi pari vuotta pienelläkin ylläpidolla, mutta siitä ei voi säästää. Usein sopimukset eivät myöskään salli vaikkapa toisen sillan rakentamista saman joen ylitse.

Sopimusten turvallisuus sijoittajan kannalta on luonnollista. Ainakin minä olisin pyrkinyt laatimat niin pitävän sopimuksen kuin mahdollista. Saamaan luonnollisen monopolin, mikäli mahdollista. Todennäköisesti luonnollisen monopolin saaminen pitävällä sopimuksella olisi hyvinkin mahdollista, sillä juuri suuret investoinnit infrastruktuuriin ovat perinteisesti aiheuttaneet harmaita hiuksia valtiovarainministeriöille. Innovatiivinen poliitikko saattaa saada lävitse PPP-ratkaisun, sillä se näyttää hyvältä ja sen avulla voidaan luvata kaikenlaista kuvaa äänestäjille. Eikä näy budjetissa koko massiivisuudessaan. Ei ainakaan heti.

Toinen mielenkiintoinen tapa soveltaa PPP-ratkaisuja on ollut laatia sopimus, jonka mukaan vaikkapa tien tai sillan rakentajalla on oikeus kerätä käyttömaksuja jokaiselta sillan ylitse ajavalta. Tuollaisissa sopimuksissa yksityinen osapuoli on yleensä saanut valtion takauksen investoinnilleen. Jos käyttömaksut eivät kata kustannuksia, niin julkinen sektori on luvannut tulla hätiin.Mikäli käyttäjiä riittää, niin kaikki ovat tyytyväisiä.

Parhaassa tapauksessa käyttömaksuihin perustuvat ratkaisut ovat olleet suuria menestyksiä. Se vuosikymmeniä haluttu silta on saatu, ylittämisestä joutuu maksamaan jotain mutta halpaa se on silti, valtionvarainministeriön virkamiehet eivät ole kauhistelleet suuria rahasummia, poliitikot ovat voittaneet vaaleja ja yksityiset partnerit tehneet kunnon tilin. Kaikki ovat olleet tyytyväisiä.

Näin menisi sadussa. Mutta valitettavasti emme ole sadussa, joskin välillä toivon, että heräisin jo kauan jatkuneesta painajaisesta.

Valitettavasti molempien tapojen ongelmallisuus hyppää silmille nykyisen kriisin kaltaisessa tilanteessa. Kun kansantalous joutuu vaikeuksiin, niin molemmat sopimustyypit ovat osoittautuneet ikäviksi. Ensimmäinen siksi, että niistä säästäminen ilman ikäviä sopimusrikkomuksia on käytännössä mahdotonta. Toinen siksi, että talouden supistuessa käyttömaksut eivät välttämättä mitenkään riitä kattamaan yksityisen tahon kustannuksia ja koko hoito uhkaa kaatua takaajana toimineen julkisen sektorin syliin kaikkine velkoineen ja muine sitoumuksineen.

Portugalille noita vastuita tulee pahimmassa tapauksessa yli 10% GDP:stä. Onko se paljon vai vähän? Riippunee näkökulmasta, mutta ainakin portugalilaiset poliitikot ovat olleet innovatiivisia.

Tulee mieleen, että kotimaisten poliitikkojen jähmeys uusien ideoiden kuten PPP:n käyttöönotossa ei välttämättä ole ollut mikään huono asia. Olisi kuitenkin mielenkiintoista tietää kuinka suuria riskejä tai pakollisia tulevia menoja on vastaavilla innovatiivisilla keinoilla piilotettu meillä Suomessa.

Mainokset

From → Uncategorized

Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: