Skip to content

Suomi ja diktatuurit – hienoa kaksoisajattelua

Suomessa on pitkästä aikaa käynyt todellinen supervallan johtaja. Tarkoitan tällä tietenkin Kiinan presidenttiä. Kiina on tällä hetkellä maailman suurin talous ostovoimalla mitattuna ja sotilaallisesti mitä ilmeisimmin ainoa maa, jota USA ei pystyisi voittamaan normaalein asein käytävässä sodassa. Ydinasein käytävässä sodassa voittajaa ei taas olisi vaan lähes koko ihmiskunta tuhoutuisi joko nopeasti tai pitemmän ajan kuluessa.

Kiina on siis todellinen supervalta. Samaan tyyliin kuin Neuvostoliitto oli aikansa supervalta. Neuvostoliiton ja Kiinan välillä on kuitenkin merkittäviä eroja. Ehkä merkittävin ero on siinä, että Kiina on taloudellisessa mielessä hyvin, hyvin kapitalistinen valtio. Kiinan kapitalismi on nähdäkseni puhtaampaa kuin USA:n kapitalismi. Talousmielessä USA onkin, noh, sääntelyvaltio Kiinaan verrattuna.

Kiinan ja nykyisen Venäjän järjestelmät ovat huomattavasti lähempänä toisiaan kuin moni suomalainen havainnoitsija ymmärtää tai haluaa uskoa. Molemmissa maissa on merkittävässä määrin keskittynyt taloudellinen omistus ja hyvin vapaa markkinatalous – ainakin niin kauan kun et satu ärsyttämään poliittista valtaa. Molemmissa maissa poliittinen valta tarkoittaa joko suoraan tai epäsuorasti myös valtavaa taloudellista omaisuutta.

Mielenkiintoiseksi Kiinan ja Venäjän vertailu muuttuu siinä vaiheessa kun tarkastellaan poliittisia järjestelmiä. Venäjällä oppositiopoliitikkojen on vaikea rekisteröityä ehdokkaiksi vaaleissa, vaikea päästä julkisuuteen ja heitä vastaan tehtaillaan tuomioita, jotka ovat joko täysin tekaistuja tai jotain, josta kilttiä poliitikkoa ei olisi rangaistu mitenkään. Venäjällä valtio omistaa suurimman osan merkittävistä medioista ja huomattava osa kansainvälisistä medioista on joko kielletty tai niitä häiritään. Venäjällä separatistiset alueet järjestävät silloin tällöin terroritekoja ja valtion oma turvallisuuskoneisto ei ole ihan verettömin käsin liikkeellä sekään. Venäjä varustaa ja vahvistaa armeijaansa herättäen pelkoja naapureissa.

Kiinan tapauksessa oppositiopoliitikkojen rekisteröityminen on helppoa ja nopeaa. Tosin se rekisteröityminen tapahtuu suolakaivoksiin, kärjekkäiden tapausten osalta uraanikaivoksiin ja todellista muutosta haluavien osalta suoraan elintenluovuttajiksi. Vapaata mediaa ei Kiinassa ole. Kiinan järjestelmä on taloudellisessa mielessä yksi maailman vapaimpia, mutta poliittisessa mielessä kiinalainen vapaus on samaa sarjaa kuin Neuvostoliitossa aikoinaan. Kiinassa vähemmistöjen kuten uiguurien separatistit käyvät jatkuvaa sissisotaa Kiinan valtiota vastaan ja turvallisuuskoneisto surutta tappaa kaikki epäilyttävät henkilöt, erityisesti siinä tapauksessa, että he edustavat jotain vähemmistöä. Kiina varustaa ja vahvistaa armeijaansa herättäen vakavaa pelkoa naapureissa.

Tältä pohjalta minun on hyvin vaikea ymmärtää kuinka monet Venäjään negatiivisesti suhtautuvat henkilöt ovat suitsuttaneet miten hienoa on kun Suomella on hyvät suhteet Kiinaan. Minusta Suomella pitää olla hyvät suhteet Kiinaan, mutta osoittaa hämmästyttävää kykyä kaksoisajatteluun (linkki termin selitykseen tässä) hehkuttaa Kiinaa ja mollata Venäjää. Minusta Suomella pitää olla hyvät suhteet myös Venäjään (juuri siksi, että Venäjä on suurvalta, jolla on auktoritatiivinen hallinto ja iso armeija).

Sekä Venäjän että Kiinan kanssa voidaan käydä hyvin tuottoisaa kauppaa, mutta on jotenkin kummallista pitää Kiinaa jotenkin hienompana valtiona kuin Venäjää. Perinteisin mittarein mitattuna Venäjä on epämiellyttävä diktatuuri, joka leikkii olevansa demokratia. Mutta samoin mittarein mitattuna Kiina on häikäilemätön ja verinen diktatuuri, joka ei edes leiki kunnioittavansa demokratian periaatteita ja ihmisoikeuksia.

Onkin todella mielenkiintoista kuulla ja lukea kuinka Venäjä-kriitikot kykenevät unohtamaan periaatteensa ja rakastamaan Kiinaa. Ne seikat, joista he aiheellisesti Venäjää kritisoivat, eivät yllättäen ole mikään ongelma Kiinan tapauksessa.

Tyylipuhdasta kaksoisajattelua.

Ammattiliitot ja yleissitovuus pitää hävittää – pakko Euro-onnelassa

Kauppalehden mukaan Metalliliiton puheenjohtaja Riku Aalto on torstaina 2.3.2017 arvioinut, että sopimusyhteiskuntaa kannattavien määrä pienenee Suomessa (Kauppalehden juttu täällä). Hänen arvionsa on mielestäni aivan oikea. Käytännössä onkin niin, että sekä ammattiliitot että yleissitovuus pitää hävittää Suomesta. Nykyinen hallitus on mielestäni tehnyt asian kanssa niin sanotun miehen työn ja edesauttaa tuota hävittämistä kaikin keinoin.

Surkuhupaisaa Riku Aallon ulostulossa on se, että ammattiliittojen ja yleissitovuuden hävittäminen on pakollinen seuraus siitä politiikasta, jota demarit ovat Suomessa pitkään ajaneet. Kun Suomi on yhteisvaluutan eli Euron käyttäjä, niin meidän on pakko hakea rajuja joustoja työmarkkinoilta. Koska Euro ei jousta Suomen taloustilanteen mukaisesti, niin joustot on pakko hakea työmarkkinoilta ja julkisista menoista.

Joustojen hakeminen työmarkkinoilta taas tarkoittaa työntekijöiden palkkojen rajuja leikkauksia ja julkisten palveluiden alasajoa. Julkisten palveluiden alasajon osalta hallitus on myöskin hyvällä linjalla, sillä sote-uudistus tulee väkisin johtamaan eriarvoisuuden kasvuun ja palveluiden heikkenemiseen. Tuo on taas pelkästään hyvä asia, sillä Suomen niin sanottua hyvinvointiyhteiskuntaa ei voi korjata Euro-yhteensopivaksi. Se on pakko tuhota ja sen jälkeen ehkä voi katsoa mitä on tarjottavissa Euro-oloissa.

Riku Aalto on aivan oikeassa. Ne työnantajat, joilla on syystä tai toisesta intressiä pitää tuotantoa Suomessa, joutuvat pakostakin irtaantumaan perinteisestä sopimusmallista. Perinteisellä sopimusmallilla ei ole mitään mahdollisuutta toimia yhteisvaluutan oloissa. Mitä nopeammin ammattiliitot ja yleissitovuus hävitetään, niin sitä parempi.

Henkilökohtaisesti pidän sopimusyhteiskunnasta ja siihen liittyvistä järjestelyistä luopumista huonona asiana. Tupot olivat ja voisivat olla vieläkin hyvin tehokas keino hoitaa yhteiskunnallisia asioita kaikkien toimijoiden yhteistyönä. Mutta tuo malli ei vain sovellu yhteisvaluutan oloihin.

Kieltämättä tunnen suurta vahingoniloa siksi, että demarit ja erityisesti Paavo Lipponen, ovat olleet yhteisvaluutan suurimpia kannattajia. Nyt Euron käyttäminen pakottaa hävittämään kaikki demareiden sinänsä ansiokkaan työn tulokset. Mutta koska Euro on pyhä ja peruuttamaton, niin ammattiliitot ja yleissitovuus on pakko hävittää.

Suomalainen duunari saakin varautua paikallisen sopimisen tuomiin palkkojen alennuksiin. Oma arvioni on suomalaisen duunarin palkkatason osalta se, että palkat ovat noin 30% liian korkeita. Tarvittavia alennuksia ei kyetä tekemään ennen kuin ammattiliitot ja yleissitovuus on tuhottu.

Onneksi ammattiliittojen ja yleissitovuuden tie näyttää nyt päättyvän.

Demarit saavat mitä ovat halunneet.

Kaksoiskansalaisuudesta vielä – hölmöä pelleilyä

Ajattelin jo pariin otteeseen, että en kirjoita kaksoiskansalaisuusasiasta yhtään enempää. Mutta koska asia näyttää saavuttaneen hämmästyttävät mittasuhteet, niin ainakin yksi kerta kiellon päälle. Minusta koko kaksoiskansalaisuuslaki oli umpityperä jo syntyessään. Ilkeästi sanottuna siinä toteutui monen ulkosuomalaisen toive päästä nauttimaan eläkepäivillään ilmaisesta terveydenhoidosta. Tuolloin saattoi tietenkin sitten irtisanoa sen sairausvakuutuksensa koska Suomi ja suomalaiset maksavat. Hieno diili Suomen kannalta.

Yleisen typeryytensä lisäksi laki on osoittautunut sopimattomaksi hyvinkin monessa mielessä. Mikäli kaksoiskansalaisuuslakia ei olisi, niin tätä keskustelua ei tarvitsisi käydä. Mutta henkilökohtaisesti pidän jotain upseerina toimivaa kaksoiskansalaista paljon vähäisempänä riskinä kuin ministerinä toimivaa.

Henkilökohtaisen näkemykseni mukaan ministeri Berner on Suomen ja Suomen kansalaisten kannalta paljon vaarallisempi turvallisuusuhka kuin joku armeijaa käyvä Venäjän kansalainen. Tai siis oikeammin, Venäjän ja Suomen kansalainen. Kieltämättä ministeri Berner ei niinkään uhkaa Suomen maanpuolustuksellista asemaa vaan ensisijaisesti suomalaisten elintasoa ja kykyä ylläpitää suomalaista yhteiskuntaa.

Oma ehdotukseni on se, että koko kaksoiskansalaisuus-laki poistetaan ja yhden vuoden siirtymäajan jälkeen jokaisen kaksoiskansalaisen pitää valita haluaako pitää Suomen kansalaisuuden vai ei.

Mutta niin kauan, kun umpityperä kaksoiskansalaisuuslaki on voimassa, niin on oikeusvaltion toiminnan kannalta hyvin huolestuttavaa, että kansalaisten tasavertaisuutta lain edessä avoimesti rikotaan. Nythän monet poliitikot, erityisesti persuista, pitävät rikkomista vain hyvänä asiana.

Ministerin tietenkin pitää olla Suomen kansalainen.

Presidentti Trump ja tekopyhä kauhistus – missä johdonmukaisuus

Monessa länsimaassa on noussut merkittävä melu presidentti Trumpin päätöksestä sulkea USA:n rajat määräajaksi joidenkin maiden kansalaisilta. Vaikka pidän Trumpin päätöstä huonosti harkittuna (esimerkiksi USA:n apuna toimineet irakilaiset eivät yllättäen pääse muuttamaan USA:n alueelle vaikka muuttolupa on ollut merkittävä osa heille annettua lupausta, minkä seurauksena USA:n on jatkossa merkittävästi vaikeampi saada paikallisia avustajia kuin aikaisemmin), niin reaktiot ovat lähinnä tekopyhiä.

Mutta hengitetään hetki rauhallisesti. Verenpaineen laskettua terveelliselle tasolle voimme tarkastella asiaa läheisemmin. Pienen tarkastelun jälkeen ainakin minulle nousee mieleen ihmettely siitä kuinka tekopyhää ja valheellista Trumpin päätöksen kauhistelu on.

USA on Trumpin päätöksellä kieltänyt joidenkin maiden kansalaisten maahantulon määräajaksi. On tietenkin mahdollista, että kielto vähitellen muuttuu pysyväksi, mutta joka tapauksessa se on tällä hetkellä määräaikainen.

Haluaisinkin kaikilta Trumpin päätöksen kauhistelijoita kysyä: Kuinka monta viatonta ihmistä on kuollut Trumpin päätöksen seurauksena? Epäilen, että ei kovinkaan monta. Jatkokysymyksenä haluaisin kysyä: Kuinka monta viatonta ihmistä on kuollut presidentti Obaman määräämien miehitettyjen tai miehittämättömien lentokoneiden sekä risteilyohjusten avulla tehtyjen iskujen seurauksena? Jatkokysymykseeni on luonnollisesti vaikea saada luotettavia vastauksia, mutta eiköhän Obaman päätösten seurauksena kuolleiden viattomien määrä ole paljon suurempi kuin Trumpin määräyksen seurauksena kuolleiden viattomien määrä.

Näin äkkiseltään vaikuttaa siltä, että kun presidentti Obaman aikana ihmisiä tapettiin pudottamalla 26’172 pommia maihin (lähde täällä), joiden kanssa USA ei edes ole sodassa, niin hän oli kaikkein suvaitsevaisten sankari. Mutta kun presidentti Trump antaa määräaikaisen maahantulokiellon, niin hän on hirviö.

Sivumennen sanottuna, Hillary Clinton oli merkittävässä roolissa siinä kehityksessä, jonka seurauksena USA nykyisin pommittaa paljon useamman maan kansalaisia kuin presidentti Obaman tullessa valtaan. Muistellaan vaikkapa Libyaa.

Minusta presidentti Trumpin toimintaa koskeva kauhistus on tekopyhää ja typerää.

Jälkikirjoitus kello 19:11. Huomasin, että Suomessa kohdellaan suomen kansalaisuuden omaavia kaksoiskansalaisia eri tavoin riippuen siitä mikä tuo toinen kansallisuus on. Asiaa koskeva uutinen täällä. Minusta Suomella ja suomalaisilla viranomaisilla on täysi oikeus moiseen, mutta mikäli me tuolla tavoin avoimesti kohtelemme oman maamme kansalaisia eri tavoin riippuen heidän mahdollisesta kaksoiskansalaisuudestaan, niin presidentti Trumpin linjausten moraalinen taivastelu on vastenmielistä. Tämä ei tarkoita sitä, että vastustaisin puolustusvoimien linjausta, mutta olen valmis avoimesti myöntämään linjauksesta johtuvan kohtelun olevan syrjivää. Suomen kansalaisuuden omaavaa, jolla on myös Venäjän kansalaisuus, kohdellaan eri tavoin kuin suomen kansalaisuuden omaavaa, jolla on vaikkapa Ruotsin kansalaisuus.

Venäläinen varasmalli – ministeri Berner ja liikenneverkon yksityistäminen

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen vanha Neukkula-vainaan omaisuus yksityistettiin ja tuolloin syntyivät muun muassa Venäjän ja Ukrainan oligarkit, jotka varastivat kaiken mahdollisen ja paljon myös sellaista, jonka varastaminen oli periaatteessa mahdotonta. Huomattava osa tuosta varastamisesta naamioitiin tehostamiseksi, markkinatalouden edistämiseksi ja paremman toimivuuden takaamiseksi. Kyse oli kuitenkin aivan puhtaasta Neuvostoliitto-vainaan jäämistön ryöstöstä.

Jossain mielessä Neuvostoliiton jäämistön ryöstö oli ymmärrettävä ja johdonmukainen toimenpide, mutta olen suuresti hämmästyneenä seurannut kahta omassa maassamme, Suomessa, meneillä olevaa veronmaksajien omaisuuden anastamishanketta. Nuo kaksi hanketta ovat näillä näkymin loistavan kermankuorinnan tulavaisuudessa mahdollistava sote-uudistus ja ministeri Bernerin hanke valtion kiinteän, luonnollisen monopolin muodostavan liikenneverkko-omaisuuden yksityistämiseksi. Luonnollisten monopolien yksityistämisestä väkisin seuraa myös eräänlainen veronkanto-oikeuden yksityistäminen.

Tietenkään tällä hetkellä kukaan ei myönnä, että liikenneverkkoyhtiön luomisen pohjimmainen tavoite on valtion omaisuuden yksityistäminen ja liikkumiseen liittyvien maksujen perinnän muuttaminen yksityisiksi voitoiksi. Kyseessä on täsmälleen sama kehityskulku kuin sähköjakeluverkkojen siirtämisessä julkisesta omistuksesta ensiksi julkisesti omistettuun osakeyhtiöön ja sen jälkeen vähitellen ulkomaisten sijoitusyhtiöiden rahantekokoneiksi. Esimerkkinä Caruna.

Minun on myönnettävä, että ihailen suuresti pääministeri Sipilän ja ministeri Bernerin kanttia asian esittämisessä. Valtavan julkisen omaisuuserän valvonta ja hoito siirrettäisiin poliittisen valvonnan ulottumattomiin myöhemmin tapahtuvaa yksityistämistä varten. Tuota suorastaan henkeäsalpaavan röyhkeää temppua perustellaan vielä väitteillä, jotka ovat ilmiselviä valheita.

Koska tuossa kokonaisuudessa on niin monta ilmeistä valhetta, niin kiinnitän tässä huomiota vain kaikkein ilmeisimpään ja mielestäni törkeimpään. Ministeri Bernerin käyttämissä esittelykalvoissa (linkki täällä) todetaan muun muassa, että valtion varat eivät riitä ylläpitämään liikenneverkkoa. Tuon perusteella tarkoituksena on siirtää liikenneverkko-omaisuus erilliseen yhtiöön, jonka toiminta rahoitettaisiin liikenneverkon käyttäjiltä perittävillä maksuilla. Muutos olisi valtiontalouden kannalta budjettineutraali.

Hienoja tavoitteita, mutta ne eivät kestä minkäänlaista taloudellista tarkastelua. Oletetaan, että liikenteestä peritään veroja ja maksuja tällä hetkellä summa vm. Tuosta käytetään prosenttiosuus pl liikenneverkkojen kehittämiseen. Liikenneverkon ylläpito ja kehittäminen ilman liikenneverkoston jatkuvaa rappeutumista edellyttäisi rahamäärän yk käyttämistä. Tällä hetkellä

           yk > pl*vm

ja tavoitteena on siirtää yhtiön käyttömaksuina perittäväksi summa ym. Ilmeisesti ym < vm.

Mielenkiintoiseksi kuvio tulee silloin kun valtion budjetista on poistettu tuo summa ym veronalennusten kautta. Valtiolla on ratkaisun jälkeen käytettävissään veronalennusten verran vähemmän rahaa ja uudella liikenneverkkoyhtiöllä on käytettävissään vuositasolla rahoitusta summan ym verran. Summa ym peritään siis käyttömaksuina, joita jokaisen liikenteessä liikkuvan on pakko maksaa.

Käytännössä virallisten tavoitteiden toteuttaminen edellyttää sitä, että ym >= yk eli käyttömaksujen yhteissumma on suurempi tai vähintään yhtä suuri kuin liikenneverkoston kehittämisen ja ylläpidon edellyttämä rahamäärä. Aluksi saattaa hyvinkin käydä niin, että hetkellisesti kansalaisten maksurasitus pienenisi. Mutta summan ym siirtäminen valtion budjetin ulkopuolelle tarkoittaa todellisuudessa joko merkittäviä laikkauksia valtion muihin kuluihin (muistetaan, että ym > pl*vm) tai muiden verojen selviä korotuksia. Toisaalta taas liikenneverkon omistava osakeyhtiö on helppo myydä, kuten sähköverkkokin, minkä jälkeen yhtiön perimät maksut tulevat kasvamaan.

Todennäköisin lopputulos on se, että yhtiön perimät maksut tulevat tuntuvasti nousemaan varsin lyhyen ajan sisällä. Viimeistään yksityistämisen jälkeen. Samanaikaisesti valtion on tehtävä joko tuntuvia leikkauksia tai korotettava muita veroja.

Mitään veronmaksajia hyödyttävää taloudellista logiikkaa hankkeelle on vaikea nähdä. Mutta kyseessä on todella hieno tapa luoda uusia kovapalkkaisia johtajanpestejä ja ohjata yhteistä omaisuutta yksityiseksi omaisuudeksi ja verotuloja yksityisiksi voitoiksi.

Lyön vetoa seuraavan kehityskulun puolesta:

  1. Liikenneverkkoyhtiö luodaan ja ihmisille tarjotaan porkkanana autoveron poistoa.
  2. Liikenneverkkoyhtiö siirretään vähitellen pois parlamentaarisesta valvonnasta ja sen johto miehitetään sopivilla toimijoilla.
  3. Liikenneverkkoyhtiön osia myydään valtion budjettivajeen tilkitsemiseksi tai esimerkiksi Hornettien korvaushankinnan rahoittamiseksi.
  4. Liikenneverkkoyhtiön loppuosa myydään yksityisille sijoittajille.
  5. Valtio toteuttaa tuntuvia leikkauksia kansalaisten etuihin verotulojen pienenemisen seurauksena.
  6. Yksityinen liikenneverkkoyhtiö korottaa maksuja tuntuvasti ja poliitikot levittelevät käsiään kertoen, että mitään ei voida tehdä. Näinhän tapahtui Carunan tapauksessa.
  7. Tavoite saavutettu. Merkittävä osa kansallisvarallisuutta on saatu muutettua yksityiseksi omaisuudeksi ja verotulot muutettua yksityisiksi voitoiksi. Merkittävä määrä kotimaisia ja ulkomaisia tahoja on rikastunut käsittämättömällä tavalla.

Koska tämä kehityskulku on Suomessa toistunut useita kertoja, niin olen yllättynyt vain siinä tapauksessa, että noin ei tapahdu.

Kieltämättä on pakko ihailla sitä röyhkeyttä, jolla Berner ja Sipilä tätä projektia ajavat.

Todella hieno venäläistä mallia noudattava projekti yhteisen omaisuuden varastamiseksi.

Euro on tuhoisa koska Suomen teollinen pohja on kapea

Tuntuu eräänlaiselta luonnonlailta, että euron kannattajat kaivavat Suomea ja Ruotsia verrattaessa perusteluksi teollisen pohjan kapeuden. Euro-valuutan ystävien mielestä Suomen kapea teollinen pohja puoltaa euron käyttöä. Mutta tämähän on täysin päin vastoin. Euro on tuhoisa juuri siksi, että Suomen teollinen pohja on kapea.

Koska olen jo aikaisemmin kirjoittanut aiheesta blogikirjoituksen, niin en toista siinä esittämääni vaan tyydyn linkkaamaan aikaisemman kirjoitukseni. Tuo kirjoitus löytyy täältä.

Venäjä ja trollit – mielikuvitusta vai todellisuutta

Suomalaista mediaa seuratessa ja erilaisia blogikeskusteluja lukiessa saa helposti mielikuvan jatkuvasta ja valtavasta venäläisestä mediakampanjasta Suomea ja meitä suomalaisia vastaan. Venäjällä pitäisi olla valtaisa trollitehdas ja kotimaisessa mediaympäristössä kuulemma elelee suuri määrä palkattuja putinisteja eli Venäjän nykyhallitusta kannattavia tahoja. Venäjän valtava propagandakoneisto kuulemma jauhaa monella tavalla ja onpa jopa toista USA:n presidenttiehdokkaista väitetty Venäjän agentiksi.

Rehellisesti sanottuna pidän tuota trollihysteriaa typeränä. Ensimmäinen syy on se, että kaikki suuret organisaatiot, olivat ne yrityksiä tai valtioita, käyttävät kaikenlaisia keinoja mainoksista, propagandasta ja suorasta valehtelusta alkaen oman asiansa ajamiseksi. Toinen syy on se, että laajamittainen ja hyvin tehty mielipiteenmuokkaus on kallista, minkä vuoksi Suomeen kohdistuu paljon vähemmän toimintaa kuin julkisuudessa esitetään. Kolmas ja merkittävin syy on se, että Venäjän propagandan mittakaavaan ja laatutasoon kohdistuvat väitteet ovat käytännössä järjettömiä.

Mittakaavan harhaisuus on helposti arvioitavissa. Kuinka monta täysipäiväistä palkattua trollia tarvittaisiin vaikkapa Suomen median kattavaan toimintaan? Aika monta, sillä suuret mainostoimistot eivät saa asiakkaidensa asiaa lävitse suurillakaan ponnistuksilla. Pitäisikö meidän jollain perusteella uskoa, että venäläisen trollin kyky toimia suomalaisessa mediassa ja julkisuuskentässä olisi jotenkin parempi kuin vaikkapa Ellun Kanat -yhtiöllä?

Noin 3,2 miljoonaa euroa on summa, jolla saisi Ellut Kanat -yhtiön tekemään vuoden töitä oman asiansa edistämiseksi (firman vuoden 2015 liikevaihto). Jos olisin venäläinen propagandisti, niin mieluummin maksaisin tuon 3,2 miljoonaa Ellun Kanat -yhtiölle ja saisin kunnon viestintää nettitrollien typeryyksien sijaan. Firma tuskin kieltäytyisi toimeksiannosta jos tehtävä ei olisi lainvastainen ja jos kieltäytyisi, niin joku toinen firma ei kieltäytyisi.

Mikäli Suomen julkisuudessa esitetyistä väitteistä voi jotain päätellä, niin pelkästään Suomeen suuntautuva trollitoiminta varmasti maksaa paljon enemmän kuin tuon 3,2 miljoonaa. Miksi sitten ei käytettäisi todella taitavia toimijoita?

Toisaalta on niin, että jos haluaisin vaikuttaa Suomeen ja suomalaiseen yhteiskuntaan tuolla samalla rahalla mahdollisimman paljon, niin Paavo Lipposen konsulttifirmalle voisi lohkaista puolisen milliä ja käyttää loput ammattimaiseen viestintään.

Niin sanottujen venäjätrollien laatutaso on kuitenkin suurin syy, joka saa minut epäilemään koko trollikouhotuksen todenperäisyyttä. Mikäli trollitoiminta olisi niin laajaa ja järjestäytynyttä kuin median tekstit antavat ymmärtää, niin siihen käytettäisiin merkittävässä määrin rahaa ja resursseja. Mutta mikäli käytettävissä olisi tuollaisia määriä rahaa, niin toiminta ei olisi niin heikkolaatuista kuin nyt on. Rahalla saisi asiantuntevaa ammattiapua.

Totta kai Venäjä harrastaa viestintää ja propagandan levitystä kuten kaikki muutkin. Mutta niin sanottujen putinistitrollien typeryyden vuoksi en usko väitetyn tasoiseen valtiolliseen panostukseen. Monen mielestä taitaa vain olla hauskaa trollata.